Juuri näin...Mä olen nyt vähän tullut toisiin aatoksiin...nimittäin tän karppauksen suhteen...
Koko vuoden mä olen vannonut tän nimeen, enkä ole pahemmin halunnut kuulla poikkiteloista sanaa aiheesta. Ja onhan mun yleisvointini kohentunut kummasti, sitä ei voi kieltää. Viimeisestä "euforiapiikistä" alkaa tosin taas olla aikaa...ja vaikka en ole syömisiäni sen kummemmin muuttanut, alkaa väsymys ja vetämättömyys pikkuisen vallata alaa jälleen.
Tähän asti mä olen ajatellut, että jos mun oma olo on näin hyvä, ei karppaus voi yksinkertaisesti olla pahasta. Taka-alalla kummittelee se, etten ole mitään arvojani ollut mittauttamassa koko vuotena. Etupäässä nyt kolesteroliarvosta olen ollut huolissani. Minulla on ollut kaikin puolin hyvät arvot aina ennen karppaamisen aloittamista. Kyllähän sitä kai sanotaan, ettei ihan heti aloitiksesta pitäisi edes mennä mittauksiin, kun kroppa hakee sitä uutta balanssia...Mutta kyllä mua hirvittää, kun tiedän jo kaksi tapausta kun kolesteroli on pienessä ajassa singonnut yli 10...
Nyt tosiaan kun on näitä erilaisia oireita tullut...nuo vatsantoiminnan ongelmat ja kivut nyt ensisijaisesti...Mutta mystisenä juttuna todettakoon myös se, että mulla tosiaan nyt paino nousee jostain syystä ihan silmissä...Mä en ole helposti lihoavaa sorttia...ja nyt, ihan viimeisen kahden viikon aikana mun paino on noussut ainakin 2kg...Ok, onhan samaan kahden viikon periodiin mahtunut tätä ummetusta, yllättäviä kuukautisia tai jotain, sekä alkoholia...Mutta silti...Mua kummastuttaa...ja iskee kyllä pientä paniikkia, sillä paino on nyt mennyt sen oman "psykologisen rajan" yläpuolelle reilusti...mua ahdistaa...en edes muista koska olisin painanut näin paljon...Samalla huomaan, miten selkeä "fiksaatio" mulla näköjään on painosta...ja nyt mä ravaan sitten koko ajan vaa´alla...ja katson itseäni peilistä miettien, kuinka pahasti painon nousun näkee....Ei kiva...Niin, ja vaatteista, eteenkin housuista sen huomaa kyllä.
No mutta...eilen päätin, että tästä viikosta tulisi terveysviikko, jonka lopussa pitäisi näkyä joitain vaikutuksia jos nämä mun olot ja turvotukset ovat vain ohimeneviä. Tällä viikolla siis lisää liikuntaa, ei alkoholia, säännöllistä syömistä ja juomista. Olin päättänyt myös ottaa sen puuron marjoilla säännölliseksi aamupalaksi, sillä vähän vahingossakin, tiedän olevani aika pienillä hiilareilla...niitä sopii kyllä nostaa.
Siispä tuumasta toimeen: Aamulla heti herättyäni lähdin lenkille. Nyt en juossut, mutta reipasta kävelyä 1,5h, joten arviolta sanosin, että 9-10km tuli käveltyä. Sen jälkeen aamupalaksi kaura-ruispuuro desillä mustikoita ja kahvi kermalla. Nyt tultuani kaupungilta söin ison annoksen, mikä sisälsi höyrytettyä kukkakaalia ja porkkanaa, bataattipyrettä, 5 lihapullaa ja tomaatin. Tämän kanssa lasillinen piimää.
Illalla vielä jotain...en tiedä mitä.
Sitten tärkeimpään uutiseen: Mä eksyin eilen illalla sattumalta tällaiseen blogiin kuin http://all-nuts-in-a-case.blogspot.com Sen kirjoittaja on psykologian maisteri ja ravitsemusasiantuntija. Sivuilta löysin erittäin pysäyttävän artikkelin "Varoitus VHH:n vaaroista: Kilpirauhasongelmat Erittäin pätevä kirjoitus, missä kirjoittaja ei ota fanaattisesti kantaa suuntaan eikä toiseen, vaan esittää faktoja, jotka ainakin saivat mut ajattelemaan asiaa ensimmäistä kertaa toiseltakin kannalta. Ja lisäksi myös siksi, että useat oireet joista olen puhunut (tai kaikkiin en edes niin ole kiinnittänyt huomiota), löytyvät näköjään kilpirauhasen vajaatoiminnan oireistosta... Väsymys, ummetus, painonnousu, vuotohäiriöt...
Onko siis niin, että VHH:n negatiivinen puoli pukkaa esiin vasta jonkin ajan kuluttua? Useita artikkeleja em.blogista luettuani mulle hahmottui tänään ainakin se ajatus, että voin tosiaan huoletta lisätä niitä hyvien hiilihydraattien (ja kuidun) lähteitä ruokavaliooni. On tarpeeksi terveellistä, kun jättää valkoiset jauhot ja turhan sokerin pois, vähentää leivän syöntiä ja lisää kasviksia. Tietty ehdottomuus siis vähemmälle.
Mä katson nyt tosiaan tän viikon...ja jos paino jatkaa nousuaan ja tulee muita juttuja, niin menen niihin kilpirauhaskokeisiin...
...Tapahtui tänään muitakin asioita mistä vois kertoa..ehkä mä en nyt tähän pakettiin niitä ala sotkemaan...Toisella kertaa sitten...Ja pah, tylsä postaus senkin puolesta, et nyt ei oo edes kuvaa...No, ehkä painotamme nyt asian tärkeyttä...
Voihan se myös olla, että kroppa on jonkinlaisessa stressitilassa ruokavalion, vaa'alla ravaamisen ja muun elämän (? mikäli jotain stressin aiheita löytyy) vuoksi ja siksi oireilee painonnousulla, vetämättömyydellä ja muulla. En kuitenkaan estä sua kokeilemasta jotain muuta, päinvastoin, melkein jopa suosittelen :) Anna mennä vain, ja kerrothan sitten auttoiko. Tsemppiä Pippuri!
VastaaPoistaHuh, aika pelottavaakin tekstiä tuolla sun linkittämässä blogissa. Oli pakko selailla vähän muitakin tekstejä siellä.
VastaaPoistaHarmi, että sulla on kurjat fiilikset ja epävarma olo. Kannattaa varmasti hakea sitä kultaista keskitietä syömisen ja liikunnan suhteen. Ainakin sulla on hyvät suunitelmat nyt vireillä ja tiedostat, että jotain ongelmia on. Etkä vaan sokeasti paukkaa eteenpäin samaa latua.
Mä olen itse miettinyt jo ennen tähän karppauksen ryhtymistä, että otan alussa vähän tiukemman linjan, mutta kun alkaa tuntua siltä, tähtään siihen, että hiilarit on hyviä ja niitä tulee yli 50-100 g päivässä. Mä olen alusta asti suhtautunut hiukan varauksella tuohon alakarppaukseen, koska mun käsityksen mukaan ihmiselle ei ole hyväksi mikään liian tiukka ruokavalio ainakaan pidemmällä tähtäimellä.
Ja hei, naisen painohan heittelee monestikin muutaman kilon sinne tai tänne. Parin viikon aikana jos tulee se 2 kg, se voi seuraavalla viikolla olla jo poissa. Älä suotta stressaa liikaa sellaisen asian kanssa. Sä olet sitäpaitsi kuvista päätellen todella hyvännäköinen nainen, eikä pari kiloa sua mitenkään pahenna. ;)
Kiitos Insensibility! Joo, varmasti kroppa reagoi myös stressiin...ja vaikka sitä ei onneksi nyt muista asioista ole, niin kyllä mun stressikäyrä on ihan puhtaasti tästäkin jo noussut tosi korkealle. Nyt on aika hieman muuttaa suuntaa, rennontaa, vaikka karppausta jatkan joka tapauksessa. En edes osaisi enää kuvitella palaavani perunan ja pastan pariin.
VastaaPoistaJa Maria, ...Kiitos myös järkevistä ajatuksista. Nämä kaikki ovat omiaan pitämään ihminen järjissään silloin kun oma järjenjuoksu vähän lipsuilee :) Joo, eikö ollut hyvää tekstiä Hannalla? Mä arvostan suuresti hänen tapaansa kirjoittaa ja tuoda ajatuksiaan esille. Tulee sellainen olo, että hän tietää mistä puhuu, faktat faktoina ja henkilökohtaiset mielipiteet sivuseikkoina, tavallaan. Mulla oli kanssa alun alkaen tarkoitus olla ihan vaan hyväkarppaaja, ja sitä luulin olleenikin...Ja ainakin silloin olin, kun tuli enemmän niitä repsahduksia, vaikka varsinainen ruoka arjessa onkin ollut koko ajan karppia. Kun sitten jätin ylimääräiset herkkujutut täysin pois (tottakai yksittäiset poikkeukset sallitaan) ja aloin laskemaan makroja, huomasin yllätyksekseni, että mun hiilarithan on ihan alakarpin lukemissa miltei poikkeuksetta. Eli luulo ei todellakaan ole tiedon väärtti. Nyt tosiaan nostan niitä hiilareita...Ja koitan olla hyppäämättä vaa´alla turhan tiuhaan...toivotaan että tuo paino tuosta vähän laskis...ja toisaalta, mitä sitten vaikkei laskiskaan (kunhan ei enää nousis), jos mun olo kohenee!