perjantai 16. joulukuuta 2011

Tunnustus jos toinenkin...

Well guys, piiitkästä aikaa jaksan ja ehdin koneelle. Anteeksi moinen hiljaiselo taas. Kaikenlaista on näihin kuluneisiin päiviin mahtunut, joten on tunnustusten aika.  

Haluatteko hyvät vai pahat uutiset ensin?

No, saatte ne hyvät. Eli päivän paras uutinen, joka niin lämmitti mun flunssaista mieltä ja sydänalaa oli, kun selasin teidän päivityksiänne ja löysin Lilan blogissa tunnustuksen minulle. Perusteluina oli vielä ihanasti, että minun jutuistani tulee hyvälle mielelle. Voi Lila, kiitos tuhannesti kauniista sanoista! Valitettavasti mun tietokonenerokkuus tökkii taas tässä kohden, enkä onnistunut liittämään tunnustusta tähän postaukseen. Siispä tunnustus ei lähde tällä kertaa kenellekään. Mutta ihania olette kaikki, ettäs tiedätte!

Tosiaan, viimeiset pari viikkoa ollut taas haipakkaa. Nyt on onneksi duunissakin joulujuhlat onnellisesti vietetty ja ensi viikosta tulee varmaankin aika rento.
No mutta...mitäs sitä panttaamaan...toinen tunnustus tulossa...vi**ttaa että meninkin hehkuttamaan silloin aiemmin...reisillehän tuo meni taas se viime viikonlopun tapaaminen. Ei siis tullut tapaamista, tuli työesteitä. Tieskin kyllä niiden mahdollisuudesta ja ei sille voi mitään, mutta kun tuo yhteydenpito katkesi taas kuin seinään, enkä saanut vastakaikua huuteluilleni. 

Nooh, suurimpaan pettymykseen trinsessa lähtikin sitten viime lauantaina baariin...veti aikamoiset tuubat...koki helvetillisen krapulan sunnuntaina ja tätä seurasi vielä helvetillisempi liskojen yö. Henkisessä krapulassa ja pahalla tuulella mentiin alkuviikko. Rupes itseänikin ahdistamaan, kun ei ole mulle luonteenomaista olla pahantuulinen. Loppuviikkoa kohden alkoi oireiden kirjo lisääntyä ja nyt olen sängynpohjalla seuranani kurkkukipu, lämpöily ja lihassärky. Hampaat ovat olleet jo useamman päivän arat, joten poskionteloissakin taitaa olla elämää. Tämä on kyllä ihan tyypillinen kaava mulle, että ensin on henkistä pahaa oloa ja sen jälkeen tulen fyysisesti kipeäksi.

No mutta joo, olen tosiaan alkuviikon psyykannut itseäni taas vahvaksi, että pystyisin yhä totaalisemmin tekemään sen pesäeron exääni. Kerta toisensa jälkeen hän tuottaa mulle pettymyksiä ja mun on aika hyväksyä ne faktat, että onnellista paria meistä ei koskaan tule siinä määrin, että hän kykenisi vastaamaan myös mun tarpeisiini silloin kun ne eivät mene ihan yksiin hänen tarpeidensa kanssa. Tän kissa-hiiri leikin olisi vihdoin loputtava ja on aika selkeää, ettei hän tule sitä lopettamaan, vaan mun on se vahvuus löydettävä itsestäni. Ja se löytyy vain kun hautaan viimeisenkin toivonrippeen ja laitan rakkaus-tunteet syrjään. Tämä tulee tapahtumaan taas pienissä erissä...yhdestä "kiusauksen voittamisesta" toiseen (hah, kuulostaa ihan mun edesmenneeltä röökilakolta). Well, eilen tuli 1-0 mulle...hän soitti, enkä vastannut. Se on kuulkaas aika tahdonvoimaa vaativa juttu multa. 

Kesälläkö se lie ollut kun aikaisempaa pesäeroa aika menestyksekkäästikin tein ja vissiin täällä vihjasin niistä oivalluksista mitä olin tehnyt...ja mitkä helpottivat mut näkemään tilannetta ulkopuolisen silmin...Silloin en kuitenkaan halunut jakaa näitä oivalluksia tänne...enkä ehkä nytkään syvällisemmin, mutta koska näistä oivalluksista saattaa olla apua jollekin toiselle, avaan niitä hieman: Eli rakas ystäväni kehoitti minua etsimään tietoa narsismista, kun taas kerran kieriskelin pettymyksen suossa. Mä tein työtä käskettyä ja osuin aivan sattumalta erittäin mahtaville sivuille. Tietoa on paljon ja lukeminen ei ollut helppoa. Luin muutaman rivin kerrallaan, sitten oli pakko lopettaa ja pitää taukoa. Itketti, ahdisti, helpotti, vihastutti...kaikkea. Se sivusto kirvoitti sellaisen tunnemylläkän, sillä mä löysin sieltä exäni, aivan täysin. Miltei jokaiseen asiaan, mistä siellä puhuttiin, löysin esimerkkejä ja moni palanen loksahti paikoilleen. Hajanaiset käyttäytymiset, joita olin ihmetellyt ja joilla en ajatellut olevan mitään tekemistä toistensa kanssa, löytyivätkin yhtäkkiä saman otsikon alta. 
Mä olin silloin hetken vahvoilla, mutta annoin taas periksi...Nyt haen siis sitä vahvuutta uudestaan. Luen itse paljon noita tekstejä. Ja kuten niissäkin sanotaan, narsisti ei tule päästämään uhriaan helpolla otteestaan, se on pitkä tie. Ja narsisti ei muutu, vain uhri muuttuu pikku hiljaa. Näin siinä käy, ja se on aika pelottavaa.
Liitän tähän loppuun sivustolla olevan listan narsistin tunnusmerkeistä. Tämä on se, johon itse löysin sata ja yksi esimerkkiä kuluneiden vuosien ajalta. Menkää ihmeessä itse lukemaan lisää TÄÄLTÄ  jos aihe koskettaa.  
Ja voimia kaikille jotka saman asian kanssa painivat!

Narsistien ominaisuuksia

  1. Itsekeskeinen. Hänen tarpeensa ovat kaikkein tärkeimmät.
  2. Ei katumusta virheiden tai väärintekojen jälkeen.
  3. Epäluotettava, kykenemätön sitoutumaan.
  4. Ei piittaa tekojensa seurauksista.
  5. Projisoi vikansa muihin. Kova syyttämään, ei koskaan hänen vikansa.
  6. Omatunto vajavainen tai olematon.
  7. Epäherkkä toisten tarpeille ja tunteille.
  8. Hyvä julkisivu (yksi tai useampia) jolla tehdä vaikutus ja saada valta.
  9. Huono stressinsietokyky. Herkkä suuttumaan ja raivoamaan.
  10. Oikeutettu manipuloimaan ihmisiä täyttääkseen tarpeensa.
  11. Järkiperäistää helposti. Elää järjellä. Vääntää keskustelun omaksi edukseen toisen kustannuksella. Jos joutuu ansaan, jatkaa puhumista, vaihtaa aihetta tai suuttuu.
  12. Piintynyt valehtelu.
  13. Valtava tarve kontrolloida tilanteita, keskusteluja ja muita ihmisiä.
  14. Ei todellisia arvoja. Opportunisti. Arvot vaihtuvat tilanteen mukaan.
  15. Antaa itsestään usein empaattisen ja ymmärtäväisen vaikutelman jotta voisi manipuloida muita.
  16. Vihaisia ja ailahtelevia tunnetiloja.
  17. Käyttää seksiä kontrolloimiseen.
  18. Ei jaa omia ajatuksiaan, motiivejaan eikä tunteitaan.
  19. Kontrolloi keskusteluja. Täytyy sanoa ensimmäinen ja viimeinen sana.
  20. Hyvin hidas antamaan anteeksi. Roikkuu katkeruudessa.
  21. Salainen elämä. Piilottaa rahansa, ystävänsä ja aktiviteettinsa.
  22. Pitää muiden ärsyttämisestä. Pitää kaaoksen ja hajaannuksen luomisesta ilman syytä.
  23. Ailahtelevat tunteet - muuttuu hetkessä mukavasta vihaiseksi ilman merkittävää syytä.
  24. Epäonnistuu usein taloudellisten asioiden hoitamisessa.
  25. Ilmaisee harvoin arvostusta.
  26. Suureellinen. Vakuuttunut siitä että hän tietää enemmän kuin muut ja tekee kaiken oikein.
  27. Ei kykene näkemään omaa osuuttaan suhteessa toisiin ihmisiin. Puolustautuu nuhdeltaessa. Ei koskaan hänen vikansa.
  28. Voi näyttää herkältä ja kyynelehtiä. Tämä on näyttelemistä tai turhautumista mutta ei surua.
  29. Rikkoo ihmisten sydämet tehdäkseen heistä hänessä riippuvia.
  30. Tarvitsee uhkauksia tai painostusta saadakseen muut pysymään lähellään.
  31. Sabotoi kumppania. Haluaa tämän olevan onnellinen vain itsensä kautta. Ei salli kumppanille ulkopuolisia tuttavia eikä kiinnostuksen kohteita.
  32. Hyvin ristiriitainen.
  33. Vakuuttava. Täytyy vakuuttaa muut tulemaan hänen puolelleen.
  34. Kätkee todellisen itsensä. Aina "päällä".
  35. Ystävällinen vain jos saa sinulta sen mitä hän tahtoo.
  36. Hänen on oltava oikeassa, voitettava ja näytettävä hyvältä.
  37. Ilmoittaa, ei keskustele. Kertoo, ei kysy.
  38. Ei puhu avoimesti. Salaiset motiivit.
  39. Kontrolloi muiden rahoja mutta käyttää itse vapaasti.
  40. Jatkuva "Olen OK ja voin hyvin, eikä minun tarvitse kuunnella sinun näkökantojasi tai ajatuksiasi".
  41. Kokee olevansa aina väärinymmärretty.
  42. Tunnet olosi kurjaksi hänen lähellään. Hän kuluttaa sinua.
  43. Ei kuuntele koska ei välitä.
  44. Hänen tunteistaan puhutaan mutta ei kumppanin.
  45. Ei ole kiinnostunut ongelmien ratkaisemisesta.
  46. Erittäin hyvä lukemaan muita, jotta voisi manipuloida heitä. 

Huh, tulipas aikamoista tykitystä...anteeksi...ja ehkä ei nyt ihan sitä "hyvän mielen tekstiä" mistä Lila tunnustuksensa antoi...mutta hei, ei ole elämää ilman mustelmia. Näin uuden vuoden kynnyksellä on taas hyvä piirtää suuntaviivoja siitä, mitä elämältään haluaa, mitä on tehtävä ja mistä luovuttava niiden saavuttamiseksi. Ja surulinen fakta on se, että kun haluan tasapainoisen ja hyvän parisuhteen, sekä perheen, niin hänen kanssaan ei kumpikaan tule toteutumaan. On siis aika vaihtaa suuntaa, vaikka se tekee kipeää.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Silkkaa luksusta...

Ihanan rento itsenäisyyspäivä. Olen toikkaroinut koko päivän pyjiksissä. Aamulla leivoin loput piparit ja laitoin lahjapurkkeihin. Sukankudonnalla jatkettiin hyvää musaa kuunnellen. Mahtaakohan toinenkin sukka valmistua linnanjuhlien katsomisen lomassa...
Äsken tein pitkästä aikaa Colosen kasvonaamion, kävin suihkussa ja lotrasin ihanilla saman sarjan voiteilla.
Silkkaa luksusta!
Nyt mukillinen minttukaakaota ja kotisohvalta käsin juhlimaan itsenäistä suomea (ja arvostelemaan frouvien kretaleita!)

Piprut pakattu...Jäihän niitä vähän omaankin kulhoon :)
Mun sukantekotaito kehittyy koko ajan! Nämä ovat ekat jotka oikeesti voi jo antaakin lahjaksi.

Colosea ja Pastellan ihana vaniliakynttilä


loussoneja ja poussoneja

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

maanantai 5. joulukuuta 2011

Niin hyvää ettei sanotuksi saa...

Voi miten eri tavoin sitä asennoituikin alkavaan viikkoon, kun tiesi että huomenna on pyhä. Maanantai ei tuntunut lainkaan ahdistavalta ja tunkkaiselta. Olo oli hyvin nukutun yön jälkeen virkeä ja jaksoin jopa vetää hatusta taas uuden "Sata ja yksi asiaa mitä voit tehdä vessapaperirullasta"-idean.  -Niitä perinteisiä itsenäisyyspäivän kynttilöitä väkrättiin duunissa antaumuksella :)

Kotiin päästyäni sohva kovasti koitti mua huudella syleilyynsä, mutta hommaa oli sen verran paljon, että vastustin kiusauksen...(täpärällä oli, mutta kuitenkin!)
Olin luvannut leipoa äidilleni kuuluisan "bravuurikakkuni"...Se on vaan ihmiset ihan SYNTISEN HYVÄÄ, joten nyt jos koskaan uskallan sanoa että kokeilkaa ihmeessä! Acatakin, pistä se sun systeris leipomaan taas, tai yllätä hänet ja tee itse. Vaikea tämä kakku ei ole, mutta hieman siinä on sitä sadan kipon "sekoita sitä, yhdistä tätä"-meininkiä. Mutta siis, kaiken vaivan arvoinen! Päälliseltään hieman muistuttaa sitä aiemmin postaamaani karpin juustokakkua...mutta karppia tämä ei ole!


TAIVAALLINEN KAHVIKONJAKKIJUUSTOKAKKU

15 kpl Bastone keksejä
4 rkl sulatettua voita
300g Hovi maustamatonta tuorejuustoa
2 keltuaista
1 1/2 dl sokeria
1tl vaniliinisokeria
3/4dl kahvikonjakkia (tai viskiä, Baileyskin sopii)
1dl tosi vahvaa kahvia
6 liivatelehteä
3dl kuohukermaa
2 valkuaista

Hienonna Bastonet muruiksi. Sulata voi ja lisää keksimurskan joukkoon. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele vuoka kevyesti. Painele keksimurut vuoan pohjalle ja paista 150c uunissa n.13min. 



Anna pohjan jäähtyä kunnolla. (näin talviaikaan se tapahtuu nopsaan ulkona) Valmista sillä aikaa täyte. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.
Erottele keltuaiset ja valkuaiset toisistaan. Vatkaa keltuaisten joukkoon tuorejuusto, sokerit ja kahvikonjakki. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vaahdota myös kerma. 



Lisää valkuaisvaahto ja kermavaahto kevyesti vatkaten juustoseokseen. Puserra liivatteista vesi ja liuota ne kahvin joukkoon. Jäähdytä seosta hieman ja lisää se sitten ohuena nauhana sekaan kevyesti sekoittaen. Anna hyytyä tovi (n.5-10min) ja kaada seos sitten pohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa mielummin seuraavaan päivään. Koristele suklaahipuilla.



Valitettavasti nyt en pysty liittämään kuvaa valmiista kakusta, sillä hyytyminen on edelleen vaiheessa ja tätä kakkua ei tällä kertaa tarjoilla minun kahvipöydässäni :)


Saatuani kakun valmiiksi, päätin samalla vaivalla (ja sotkulla) leipoa vähän pipareita eilen tekemästäni taikinasta. Taikina on kyllä tosi hyvä, mutta joka vuosi tappelen sen kanssa, että saan taikinan irtoamaan kulhosta jääkaapissaolon jälkeen. Taas meinas mennä hermot ja vääntyä parit veitset. 


Prkl

Hirveästi kun ei takinan sovi lämmetäkään, jotta leipominen sujuu hieman kivuttomammin. Jos joku intoutuu tätä taikinaa kokeilemaan, niin suosittelen että ottaa vaikka 15min ennen leipomista sen jääkaapista vege. Maku on kyllä mitä parhain!
Leivoin tänään neljä pellillistä ja taikinaa jäi vielä n.puolet, joten kyllä tästä satsista ainakin kahdeksan pellillistä pipruja tulee, jos ei jopa enemmän.


HERKULLISET JOULUPIPARKAKUT




2,5dl siirappia
reilu 1 dl sokeria
250g voita
2tl kanelia
2tl inkivääriä
1tl neilikkaa
2tl kardemummaa
0,5tl pomeranssinkuorta
2 kanamunaa
n.10dl vehnäjauhoja
3tl soodaa

Kiehauta siirappi, sokeri ja mausteet kattilassa. Paloittele voi suureen kulhoon ja kaada siirappiseos haaleana voin joukkoon. Lisää munat yksitellen hyvin sekoittaen. Sekoita sooda vehnäjauhoihin. Lisää vehnäjauhot taikinaan, varo turhaa vaivaamista. Anna taikinan olla viileässä ainakin seuraavaan päivään. 
Paista 225c uunissa n.5min.

Köyhän miehen kaulin

 Mmmmm...nam!  

Pakko vielä loppuun todeta...vaikkei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa...mutta...ensi lauantaina, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan...saattaa olla ripaus rakkautta ilmassa <3 <3 <3 Mulla on lievästi vaikeuksia koittaa jaksaa tämä viikko.

lauantai 3. joulukuuta 2011

Pikakelauksena viimeiset kaksi viikkoa

Huh, hengissä ollaan ja tuntuu että viimein voi vähän hengähtää...
Viimeiset kaksi viikkoa on ollut suoraan sanottuna helvetillistä haipakkaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Töissä ollut varsinainen loppurutistus ennen joulunaikaan rauhoittumista ja päivät ovat venyneet pitkiksi. Iltaisin olen kaatunut sänkyyn...siinä ei ole paljon blogikirjoittelut mielessä vilissyt ennen tajunnan hämärtymistä.

Nyt kuitenkin hieman jouluisia tunnelmia. Viime viikonloppuna laitoin kotia vähän joulukuntoon. Suurempia joulukoristeita en harrasta, yksinkertaisella linjalla mennään. 


Kynttilät tekevät joulun

Löysin kauppareissulla mukit, jotka ihan huusivat päästä mun keittiöön

Taloudellisesti olen tällä hetkellä tosi tiukilla, joten onneksi tuli sovittua perhepiirissä, ettei suurempia lahjoja tänä vuonna hankittaisi. Itsetehtyä kunnioittaen minulla on meneillään projekti sekä vanhemmilleni, että veljeni perheelle. Virkkasin lopusta ontelokuteesta molemmille korit



Ja näihin koreihin on sitten tarkoitus kerätä muutamia juttuja...


Ostin perus latte-laseja ja kudoin niihin "suojukset". Yksi setti tuli aamulla valmiiksi, toinen on vielä hieman vaiheessa.


Hieman houkuttelisi pitää nämä omassa keittiössä ;)

Mukaan tulee lisäksi ainakin glögipullot ja ihanat peltipurkit täynnä itsetehtyjä pipareita. Konvehteja kenties. Jossain vaiheessa haaveilin, että olisin kutonut mukaan myös sukat kaikille (langatkin on jo hankittuna), mutta siihen ei välttämättä aika riitä, eikä selkä kestä.
Huomenna suunnittelin valmistavani piparitaikinan tekeytymään, jos vaikka itsenäisyyspäivänä leipoisin. Mulla on rakkaalta ystävältä aikoinani saatu piparkakkutaikinan resepti, joka on sangen herkullinen. Täytyykin postata se tänne.

Tittille voisin muuten samalla tässä pahoitella korujen postituksen viivästymistä, aikaa ei ole ollut siihenkään. Asia korjaantuu kuitenkin huomenna ja korut lähtevät sinua kohti!

Kävin muuten viikko sitten pitkästä aikaa taas siellä Pastellassa josta olen ennekin kirjoittanut. Syötävän ihana sisustus, - ja vaatepuoti Paattisilla. Tämä käynti oli viimeinen niitti sille, että nyt elellään keitolla ja pyhällä hengellä. Harmittaa etten ottanut kameraa tällä kertaa mukaan. Voi että, siinä liikkeessä on jotain taikaa...ihana tunnelma! Mutta ei mua todellakaan saisi sinne päästää...itseänikin huijasin, kun alunperin ajattelin käydä ostamassa sieltä pari kynttilää...Hah hah, just joo...mukaan tarttui taas vaikka mitä...ihan liikaa, liian ihania juttuja. Alusmekko, pari tunikaa, huivi, kahdet legginssit...ai niin, ja kaksi kynttilää...Vanilia ja appelsiini-suklaa.


Nyt tuoksuu kotona Fazerinalta
Ei taas oikein tuo kuvaaminen onnistunut...ja koitan laittaa ihan kunnon postauksen noista ostoksista lähipäivinä. 

Loppuun vielä liitän yhden lempijoululauluistani...toivottavasti tämä saa kaikki teidät yhtä hyvälle mielelle kun se aina saa minut!


Taidanpa ottaa nyt joulukuun aikana tavaksi liittää joululaulun aina postauksen loppuun. Suomalaisista joululauluista pidän kyllä, mutta ne on niin kovin koskettavia ja jouluna liikutun ihan ilman niitäkin turhan helposti. Kotona soitan mielummin englannista aikoinani hankkimaani tripla cd:tä...siinä on mukavia biisejä. Tällä sopii nyt aloittaa...tänä vuonna olen saanut ihanan kosketuksen sekä espanjaan että englantiin <3

perjantai 25. marraskuuta 2011

ARVONTA SUORITETTU

Koruarvonta on päättynyt ja voittoarpa nostettu!!!


Arvonta suoritettiin perinteisellä laput maljaan-menetelmällä, mistä nyt en alkanut ottamaan kuvia.
Korusetin voitti tällä kertaa Titti Tittin elämää-blogista. Odotahan siis sähköpostia minulta, niin vaihdetaan osoitetietoja :) Onnittelut sinulle!


Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja sydämellisesti tervetuloa kaikille ihanille uusille lukijoille!

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

London Calling


Ihan mahtavaa!

En olisi aamulla osannut arvata, että illalla päätän lähteä uuden vuoden jälkeen pikavisiitille Englantiin. Huomenna pitäis buukata lennot!
Minähän asuin siellä aikoinani neljä vuotta ja sinne jäi aivan mieletön ja rakas ystäväporukka. Viimeksi nähtiin osan kanssa kun he tulivat viime talvena kanssamme Lappiin. Omasta vierailusta englantiin on nyt puolitoista vuotta aikaa. Ihanaa ihanaa ihanaa päästä tapaamaan kaikkia rakkaita!

Meillä on aina ihan hulvatonta yhdessä! Kaikki vain sulautuvat niin hyvin yhteen, vaikka ikäjakauma on suuri. Menen siis entisen pomoni perheen luokse. Koko heidän suku ja minun sukuni ovat siellä asumiseni myötä kuin yhtä suurta perhettä.

Seuraavassa pieni otos viime reissun tähtihetkistä. Oltiin perinteisellä "power drinking-reissulla" jonka teemaksi nousi "joka pubista pitää nyysiä joku matkamuisto" (hah, kovin aikuismaista, i know!). Nooh...illan päätteeksi neidolla oli päässään vessapaperirulla ja sylissä korttipakan lisäksi intialaisesta ravintolasta lautanen ja kankainen lautasliina. Ha ha, so much fun!






No joo, viikonloppuun on mahtunut muutakin, mistä voisi kirjoittaa ja liittää kuvia, mutta jääköön ne toiseen kertaan. Nyt mä fiilistelen londoniumilla! Until next time folks!

lauantai 12. marraskuuta 2011

Herkullinen omenapiirakka a´la karppi


Rakas ystäväni tuli eilen iltaani piristyttämään. Halusin tehdä jotain suht nopeaa ja vaivatonta, mutta silti herkullista kahvin kera nautittavaksi. Siispä pyöräytin omenapiirakan, mikä sopii myös karppaajan suuhun :)


POHJA:
2 kanamunaa
3/4 rkl makeutusta (itse käytin nestemäistä Hermesetasta)
1dl mantelijauhoja
vajaa 1/2 dl soijajauhoja
muutama rkl vehnäleseitä
(1tl vaniliasokeria)
1 tl leivinjauhetta
1/2 dl sulatettua voita

TÄYTE:
1 prk maitorahkaa
2 dl kermaa
1 kanamuna
1 rkl sitruunamehua
(1 tl vaniliasokeria)
makeutusta maun mukaan. Itse laitoin vain pari tippaa, eikä mielestäni kaivannut enempää.

PINNALLE: 
2 omenaa
kanelia

Kuumenna uuni 175c. Voitele piirakkavuoka (ei kovin suurta) ja jauhota se esim. kookoshiutaleilla.


Vatkaa munat ja makeutusaineet vaahdoksi. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää munavaahdon sekaan. Lisää viimeisenä sulatettu voi. Sekoita.
Kaada taikina vuokaan ja esipaista pohjaa n. 10min.


Sekoita sillä aikaa täyte ja viipaloi omenat. Nosta pohja uunista ja lusikoi rahkaseos päälle. Asettele omenat päälimmäiseksi ja ripottele lopuksi pinnalle kanelia.


 Jatka paistamista vielä n. 20min.

Piiraan kruunasi loraus vaniliakastiketta


Erittäin herkullista ja vaivatonta valmistaa. Muutamia havaintoja tuli mieleeni seuraavaa leipomiskertaa silmällä pitäen. Pohja oli tosi hyvä ja toimiva, sopii esim. marjapiirakankin pohjaksi. Liekö kiinni ostamastani omenalajikkeesta, mutta ehkäpä paloittelen ensi kerralla omenat vaikka kuutioiksi niin on mukavampi syödä (vaikkei esteettisesti varmastikaan ole yhtä kaunis). Lisäksi, vaikka monet leivonnaiset paranevat kun saavat tekeytyä jääkaapissa, on tämä piirakka ehdottomasti parhaimmillaan ihan uunilämpimänä!

             Sangen herrrrrrrkulllllllista :)

torstai 10. marraskuuta 2011

KORUARVONTA 10-25.11.2011...Yes folks, it´s a raffle!


Joulun kovaa vauhtia lähestyessä ajattelin ilahduttaa teitä pienellä arvonnalla.

And same in english, I´m helding a Xmas raffle where you can win this selfmade necklace shown below. Just follow the simple instructions given at the end, plz.

Nooh...on tässä oma pieni joulupossukin ojassa, myönnettäköön...
Ensinnäkin, en ole vielä koskaan järjestänyt blogissani arvontaa, joten nyt on jo korkea aika! Toiseksi, blogissani tuntuu edelleen käyvän paljon ihmisiä bongaamassa lihapullareseptiä sanomatta sanaakaan. Olisi siis äärettömän mukavaa saada muutama salaperäinen kasvo huutelemaan kommentteja tai tulemaan jopa uudeksi lukijaksi saakka!


Palkintona on tällä kertaa itse helmiäislasihelmistä tekemäni harmaa perhoskaulakoru rannekorun kera. Mukava piriste omiin joulunajan asusteisiin tai vaikka lahjaksi rakkaalle ystävälle.


Säännöt ovat ne tavalliset, eli arpoja voi saada yhdestä kolmeen, seuraavien toimenpiteiden mukaan:

* Kommentoit postausta ja kerrot kuinka monella arvalla olette mukana. Anonyymit laittakaahan nimimerkkiä kehiin ja bloggaajat, mainostakaa toki omaa blogianne, tulen mielelläni vastavierailulle :)

* Ilmoittaudut lukijakseni

* Mainostat arvontaani myös omassa blogissasi



To take part in this raffle you must do one, two or all three of the following things. More you do, the better chance on winning you´ll have!

* Make a comment on this blog-writing. If you are anonymus, you can make up a screen name and leave me your e-mail, so I can get in touch if you are the lucky winner!


* Become my reader


* Advertise my raffle at your own blog



Arvonta-aikaa on siis seuraavat pari viikkoa.  

                 Good Luck everyone!

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Kaikkea kivaa...

Tänään on hyvä päivä!

Edelleenkään ei selkää olla pystytty hieromaan, mutta eilen saatu sähköhoito teki selvästi hyvää ja pisti veren kiertämään. Tänään on yleisolo ollut ensi kertaa aikast hyvä ja se jos mikä piristää mieltä! Ruokaakin jaksoi laittaa vähän eri fiiliksellä ja tuli aikast pirskutin hyvää, vaikka pääraaka-aineet olivatkin valmiiksi marinoidut kanafileesuikaleet ja wokvihannekset pääasiallisesti pakasteesta. Sekaan currya, valkosipulia, chiliä, tuoretta paprikaa, soijakastiketta, kookoskermaa ja pähkinöitä. Maistui...ja ihana tuoksu leijailee edelleen koko kämpässä! 


kana-kookoswokkia

Tässä tylsistellessä nappasin parit kuvat muutamasta käsityöprojektista jotka tein tuossa jokin aika sitten ennen kuin jouduin vaakatasoon. 

Kuten jossain vaiheessa taisin sanoakin, ei korujen teko ole viime aikoina oikein jaksanut innostaa. Barcelonasta ostin kuitenkin vähän materiaalia ja turkoosit puuhelmet houkuttelivat vähän askartelemaan. Syntyi kaulakoru ja laukkukoru.



...ja voihan ne yhdistääkin...



Kutominen tuntuu viimeaikoina siis vaihtuneen helmeilyn tilalle. Mä olen etsinyt kauan jotain yksinkertaista kämmekkäiden ohjetta...sellaista, jossa ei tarvitsisi opetella tekemään peukaloa erikseen. Kunnon ohjetta ei tahtonut millään löytyä, joten yhtenä iltana lähdin sitten vaan soveltamaan. Ja vau, itse olin lopputuloksesta jopa hämilläni, omat taidot tuntien! Näitä olen jopa käyttänyt.



40 silmukalla tein. Peukalon kohdalla päätin kahdeksan silmukkaa ja loin seuraavalla kerroksella uudet.

 
Lopuksi virkkasin kiinteillä silmukoilla ns. peukalon ja reunaan kiinteistä silmukoista ja pylväistä syntynyt pitsi.

Koristeeksi virkattu kukkanen jonka keskellä puunappi

Näitä täytyy lähteä tuunailemaan lisää jahka saan itseni taas kuntoon :)

Loppuun vielä vähän tunnustuksia...Mä sain yllättävän vierailun viime lauantaina...Mun ex, tämä kaiken kaipuun ja kyynelten kohde oli Turussa käymässä ja tuli luokseni. Voi luoja sentään hyvät ihmiset, miten yksi ihminen voi vielä kahden vuoden erossaolon  jälkeen saada täyden perhosparven lentämään vatsassa ja sydämen läpättämään. Yksityiskohtiin menemättä kanssanne todettakoon, että tuo tunne on edelleen moleminpuolisesti vahva, kaipaus kova...mutta ne MUTAT ovat kai edelleen siinä välissä...Well, pientä toivoa ilmassa. Tajusin siinä, etten ole pitkään aikaan ollut niin onnellinen, kuin siinä pienessä hetkessä, hänen lähellään...Tuntuu että silloin palaset asettuvat paikalleen...that´s the way it should be...Voi, mä antaisin mitä vaan jahka tälle nyt seuraisi vihdoin toivottavaa jatkoa...ja samalla pelkään ettei näin käy...Mutta TOIVON sydämestäni kunnes toisin todetaan...

perjantai 4. marraskuuta 2011

...Jotta näkisin sinut paremmin...

Tylsälandiasta Pilleristi-Pirkko päivää...

Aaargh...mulla menee hermo tän olotilan kanssa...Mitään ei oikein pysty tekeen ja on koko ajan ihan tokkurassa. Eilen kävin pienellä kävelyllä ja siitäkään tuo selkä ei tykännyt. Kaksi päivää olen nyt juossut putkeen fysiossa saamassa ultraääntä jahka se verenkierto pikku hiljaa vilkastuisi. Kädet kyynärpäitä myöden ristissä toivon että ensi viikolla päästäis jo hieman käsitteleenkin.



Huoh...Mutta joo, eilen sain hakea mun uudet silmälasit. Hovikuvaajan puutteessa koitin saada napatuksi kuvaa peilin kautta...Aika räpellystä :) Mutta mä oon kyllä laseihin tyytyväinen..Kyllähän tähän taas hetken tottua kestää, mutta näenpähän paremmin ja nämä tuntuvat päässä tooooosi hyviltä...Ei kiristä eikä purista.


Oho...

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

...Masentavaa...


Harmittaa ja mieli on ihan maassa...samaa harmaata, mitä näkyy katsoessa ulos ikkunasta...



Mä oon saigonilla...kaksi viikkoa...selän takia. Blaah!  
Vanha vamma, vaikka ehdin jo luulla että olen siitä päässyt, kun ei ole miltei 1,5 vuoteen mua kiusannut. Ei mulla siis (kai?) mitään rakenteellista vammaa ole, mutta selän lihakset ajoittain tulehtuu ja syntyy pahoja jumeja. Ne ei ihan kauheesti ennakkovaroituksia anna...joku aamu ei vaan nousta sängystä ja siinä sitä sitten ollaan.

Kyllähän mä reissussa sain vetää säännöllisesti relaksantteja ja tulehduskipistä. Huomasin, että selkä ei tykännyt noinkaan pitkästä lennosta ja parin tunnin bussimatkoista. Ja paikanpäällä huono sänky, tyyny ja se kaikki käveleminen otti rankasti eteenkin alaselkään. Luulin päässeeni pelkällä säikähdyksellä kun ei vaivat jatkuneet montaa päivää paluun jälkeen. Toisin kuitenkin kävi.

Lauantaina, kun olin näöntarkastuksessa ja ostamassa itselleni uudet silmälasit (jee jee, new look!), alkoi yllättäen pieni kolotus vasemmassa lavassa, josta se sitten sunnuntain aikana levisi molempiin lapoihin. Luulin silloin vielä selviäväni pelkällä soitolla lääkäriin, jotta saisin reseptillä lisää relaksantteja ja kipiksiä. Maanantaina herätessä kipu oli aika helvetillinen ja paheni jokaisesta liikkeestä. Oli aika mielenkiintoista koittaa suihkussa sheivata kainaloita sokkona, kun ei pää kääntynyt toivottuun suuntaan. Bussissa istuminen oli yhtä helvettiä. Sain onneksi melko pian ajan lääkärille.
Nyt siis pari tylsää viikkoa himassa. Nämä ensimmäiset päivät melko lailla vintti pimeenä vahvoista kipulääkkeistä ja relaksanteista, jotta tosiaan saadaan pahin kipu ja sen tuoma ylimääräinen jännitys pois. Huomenna meen fysioterapeutilleni näyttämään tilannetta...mikäli vanhat merkit pitää paikkansa, aloitetaan useammalla kerralla sähköä tai ultraa verenkierron vilkastuttamiseksi. Tulehtuneita lihaksiahan ei saa käsitellä. Toivottavasti ensi viikon lopulla jo päästäis vähän hieromaankin.
Huomenna samalla reissulla saan hakea myös mun uudet lasit, se vähän piristää synkkää mielialaa!

Tylsäksi käy aika jo nyt...kun ei oikein löydä hyvää asentoa ja kaikki mielekäs tekeminen (kutominen, lukeminen, korujen teko jne.) on nyt aikalailla pannassa "työskentelyasentojen" takia. Eikä sitä jaksakaan, kun nuo lääkkeet pistää ihan tokkuraiseksi


 ...Blaah blaah blaah,vali vali vali... anteeksi tämä tyhmä synkistely.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

BARCELONA part Three

Vedetään tämä kolmaskin osa nyt tähän perään...vaihtoehtoisena tekemisenä kun olis siivoaminen ja pyykinpesu...Hah, kummasti alkaa viehättään tämä valokuvien laittaminen!

Asiasta muuten siihen mun omaan vesivahinkoon...Matkan aikana mulle oli tullut postissa lappu että tulevana maanantaina (eli huomenna) suoritetaan osassa asuntoja putkiston painepuhdistus, josta syystä kaikki lavuaarit ja lattiakaivot tulee sulkea tulpalla ja laittaa sanomalehteä ja runsaasti painoa päälle, jotta sieltä ei puhdistuksen aikana pääsisi nousemaan vettä ja kaikkea paskaa. Mietin vaan, että aika pienellä varoitusajalla tuli tieto ja hassua etteivät he tsekkaa että tieto on tullut perille...Jos olisinkin ollut kahden viikon redulla vaikka...Olis ollut pikku ylläri odottamassa kotona! Huuh...joo, mutta illalla saa alkaan kaiveleen kattiloita ym.jolla tukkia reikiä.

Si, si...mutta nyt siis vielä toviksi Barcelonan kaduille. Kolmas ja viimeinen osa käsitelköön kaikkea nähtyä ja koettua. Sen ihmeemmin ei nähtävyyksissä tällä kertaa käyty (naisten aika meni kummasti shoppaillessa!), teini-ikäisen pojan ollessa kanssamme, piipahdimme akvaariossa ja teimme 1,5h veneretken. Monia ihania kokemuksia ja elämyksiä saimme ihan sattumalta, kun osuimme vain oikeaan paikkaan oikeaan aikaan...pienet markkinat, antiikkitori, aivan mahtava kulkue (mikä lie ollut), mieletön paikallinen kundiporukka soittamassa el corte Inglesin edessä...paljon paljon paljon kaikkea! Onneksi oli hyvä kamera mukana, oli nautinto kuvata!


Ihana tunne kun maisemat alkoivat muuttua tällaiseksi

Akvaarion mahtavia värejä

Katedraali oli upea

Goottilaisen kaupunginosan viehätysvoimaa


Placa Catalunyalta


Rambla










Markkinoilla

Antiikkimarkkinoilla silmiin osui tämä ihana keinuhevonen...mukaan olisi lähtenyt jos matkalaukussa olisi ollut tilaa

Hauska kauppa jossa oli kaikkea läyhyä


kuten esimerkiksi nämä hauskat vyöt

Hah...karkkikauppa, jossa namuja kerättiin lääkepurkkeihin
Tässä kerätään mulle konvehteja...aaaahh mikä tuoksu!

Mahtava kulkue rämisteli yllättäen ohitsemme Goottilaisilla kujilla. Katsokaa miten korkeita hahmot olivat!



Minimies

Kuten kuvasta näkyy, tämä pirulainen syöksi päälleni ihan kunnolla vettä. Arvaa säikähdinkö...ja kastuinko!



Satama oli mun ihan lempparipaikkoja


Veneredulla...Tässä vielä naurattaa, mutta pian olin itkun partaalla kun paatti keinui ihan kiitettävästi ja mä en ole mikään rohkea veneilijä! Tuli äitiä ikävä...


katutaidetta

Graffitti skeittipaikan seinällä

Tässä siis skeittipaikka, jonka läpi kuljettiin matkalla kämpiltä keskustaan

Nämä myös samaiselta seinältä

Microguagua-bändi, johon törmättiin sattumalta ostosreisulla. Aivan mieletön energia!

En tanssi...vaan kävin ostamassa niiden levyn.

Ja loppuun hieman esimakua heidän musastaan...Minuun ainakin iskee! Mitäs sinä, alkaako jalka vipattamaan?