Elokuu on käynnistynyt vauhdilla ja lomasta on jäljellä enää pelkkä muisto...
Viimekertaisten synkeiden sävelien jälkeen aurinko on pilkahdellut myös tännekin risukasaan...Helppoa ei ole rakkaus, eikä ero...eheytymisprosessi on pitkä ja kivinen tie, mutta taas tuntuu että olen niskanpäällä...tehnyt aivan valtavia oivalluksia ja havaintoja taas...Kasvua, kasvua...koko ajan kauemmas, koko ajan vahvempana. Olisi kauhea hinku heti läväyttää eteenne kaikki uudet ajatukset, mutta pakko malttaa...Heinäkuun lopulla tapahtui niin monta mukavaa ja mieleenpainuvaa hetkeä, että ne ansaitsevat nyt ykkössijan...Ja vaikka haluaisinkin, en voi sisintäni tänne myllätä ja avata turhan paljon yksityiskohtia ihan kunnioituksesta toisen osapuolen yksityisyyttä kohtaan...Mutta jotain...jotain on luvassa..toisena päivänä...
Mutta heinäkuu....
Viimeksi tuli varmaan vihjastua kummitytön synttäreistä (ja siitä Hello Kitty-herätyshelvetistä!), sitten tuli se IhananHauskanRomanttisenMustelmallinen mökkiviikonloppu kaveriporukalla...siellä oli kyllä ihanaa...
Mustelmat ja hyttysenpuremat tosin kestivät yli viikon häijyn näköisinä...nyt ne alkavat olemaan sitä mallia, että hametta saattaisi hämärässä voida harkita ilman legginsejä. Viini valui varpaisiin, niin siinä vaan pääsi käymään :D Ihan hyvässä mielessä kuitenkin! Polku oli turhan kapea ja liukas trinsessan kulkea...Muistan vieläkin kun monta kertaa kompastuin ja mua nauratti kasteisen heinikon keskellä. Aaaah, life, eh?
Tässä hieman tuokiokuvia...sumuisten silmien muka-taiteellisia räpsähdyksiä...Harmittaa, kun suurin osa kuvista jää näyttämättä, kun luonnollisesti kohteet eivät halua itseään eetteriin...
Joka tytön unelmaheräri, vilkkuu ja huutaa :D
Synttäreitä ja ilmapalloja
Tunnelmasta toiseen...mökkeilyä ja kaljaa ;)
hahaha...niin taidetta
Mökkeilyä seurasikin sitten "rankka keikkaputki", kun DBTLalkoi. Tiistaina oltiin kuuntelemassa Linnateatterissa Jukka Takaloa (aivan mahtava ja symppis biisintekijä ja trubaduuri), Esa Elorantaa ja P-K Kerästä.
Keskiviikkona Happoradion keikalla.
Torstai oli lepopäivä, joka todellakin meni täysin elbaamiseen! Perjantaina ja lauantaina koin yhdet elämäni parhaista keikoista sarallaan...Perjantaina Sir Elwoodin hiljaisia värejä kuuntelemassa kaupunginteatterissa (aivan mieletön akustiikka!) ja lauantaina taas Linnateatterissa Erinin keikalla. Se pieni tirriäinen oli kuin luotu siihen ympäristöön! Mä en ollut Erinin biiseihin muuten tutustunut, mitä nyt Vanha nainen hunningolla on saanut suupielet kohoamaan...Nyt voi todellakin todeta, ettei hän ole yhden biisin tähdenlento...Aivan loistavia biisejä...ja tuntuu, että puhuttelee mua kovastikin näiden viimeaikaisten tapahtumien valossa.... Kävin heti sunnuntaina ostamassa Hunningolla-levyn.
No huoh...tästä on tulossa pitkä ja rönsyilevä postaus...on asiaa torstaisista jazzeista, DBTL:sta, karppauksesta, vatsasta ja vähän menkoistakin...Mikäs tässä kirjoitellessa, sillä nukkumaankaan ei pysty, naapurissa on nimittäin äänestä päätellen aika kosteat pirskeet...
Katsos vaan, tämä siirtyy taas näköjään lauantain postaukseksi kun kello on jo taas yli puolenyön, mutta ajatuksissani nyt on vasta perjantai.
Eilen oltiin tosiaan siellä Jazzeilla kuuntelemassa Gunhild Carling family bandiä Ruotsalaisella Klubilla. Aivan mahtava päivä kokonaisuudessaan. Sään ollessa nyt lämpimämpi, oli ihanaa istuskella jazz-kadun Sangria-terassilla, kuunnella ranskalaista musiikkia, katsella ihmisiä ja juoda tietysti sangriaa. Siitä sitten siirryttiin Klubille. Olimme sen verran hyvissä ajoin paikalla, että saatiin tosi hyvät paikat ja syötiin maukas ateria suussasulavine jälkkäreineen ja viineineen! Sinä iltana ei laskettu ;) Tarjoilijalta kävi ilmi, että netissä TODELLAKIN oli ollut virhe ja loppupeleissä emme olleet ainoat ihmiset, jotka olivat hämmästyneinä odottaneet kuulevansa Carlingeja keskiviikkona!
Minä en ollut kyseistä bändiä koskaan ennen kuullut livenä, mutta vanhempani ovat useasti heitä olleet eri paikoissa kuuntelemassa ja olen kuullut kehuja. Ja kaiken kehun arvoisia he olivatkin! Kyseessä siis perhekokoonpano, on isää, äitiä, sisaruksia, siskonmiehiä ja lastenlapsia, jotka kaikki soittavat. Porukka oli kuin Trappin perhe kun he astelivat lavan taakse ennen konsertin alkua! Ja mikä ihana välitön tunnelma heidän välillään olikaan!
Kotiin päästiin neljän jälkeen aamuyöllä...huh, oli aika tuskaa kotimatka, kun sekä kuskia että matkustajia väsytti kovasti. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Hieman vielä jossain vaiheessa iltaa haaveilin, että olisin nyt seuraavanakin päivänä lähtenyt vielä Kirjurinluodolle katsomaan Ricky Martinia ja muita lattaribändejä, mutta silloin aamuyön väsyneinä hetkinä oli aika selvää, että laitoin säleverhot tiukasti kiinni ja puhelimen äänettömäksi ja nukuin...yhteentoista! Aamun sateinen sää ratkaisi loppuviimein kaiken...Jäin kotiin.
Tähän väliin nyt tuokiokuvia jazzeilta...
Matkalla taas evästeltiin...kermakahvia ja 86% suklaata
Hauska
...eikä yhtään tehnyt mieli ;)
Mä oon nyt niin koukussa kuvaamiseen
Mmmm...sangriaa lämpimänä kesäpäivänä
Falafelpyöryköitä ja kasvis couscous
Tiramisu
Hei aivan loistavaa punkkua!
Aamulla herätessä oli vähän kurja olo vatsassa...Se nyt on selvää että kaikki se istuminen autossa ja konsertissa eilen, ei tehnyt mitenkään erityisen hyvää vatsalle. Heitin verkkarit jalkaan ja painuin lenkille. Oli kiva huomata, että jaksoin taas piirun verran enemmän juosta kertamatkana kuin tiistaina. Kyllä tästä taas lenkkinä tais tulla se sama viitisen kilometriä, ehkä vähän till. Kotimatkalla kävin kaupan kautta hakemassa kermaa ja kurkkua. Kyllä mä nyt aattelin, että palautan pienissämäärin niitä pannassa olleita ruoka-aineita takaisin...eihän mulle jäänyt oikein mitään jäljelle.
Kello oli palattuani taas jo vaikka mitä, joten en nyt alkanut mitään aamiaista väkertämään, vaan tein itselleni pikaisen kinkku-mozzarellasalaatin ja keitin kupin kahvia kermalla ja kookosöljyllä.
Mä en kyllä tajua...mulla on joteski kroppa nyt ihan sekaisin monella tapaa...
Otetaan nyt esimerkiksi menkat. Mä oon jo vuosia syönyt Cerazette minipillereitä, joiden ansioista olen saanut viettää täysin menkkavapaata elämää. Aivan taivaallista! Jotain satunnaista tiputtelua on ollut muutamia kertoja, mutta se on liittynyt stressiin. Nyt kun toukokuussa tiukensin karppaukseni takaisin ruotuun, niin alkoi myös tiputtelu. Eikä se jäänyt ihan pieneksi, vaan pian alkoi tulla ihan kunnon vuotoa, sanoisin, ja täysin ilman säännönmukaisuutta. Voitte kuvitella että olen kironnut tätä asiaa! Kyllä oli tänäänkin outoa ostaa siteitä kaupasta! No joo, nyt siis vuodan taas ja olo on tosi turvonnut ja pinna selkeästi aika kireällä. Olen kyllä kuullut että karppaus kiihdyttää hormoonitoimintaa. Ärsyttää silti! Mummoalkkarit ovat siis palanneet vaatekaappiini stringien viereen. Sanottakoon nyt veilä, ennen kuin joku taas miettii, että eikö se nainen ole kuullut tamppooneista...niin tämä on niin epäsäännöllistä vuotoa runsaudeltaankin, että tamppoonit ei tähän tarkoitukseen nyt sovi, valitettavasti!
En tiedä johtuuko näistä menkoista, vatsasta vai mistä, mutta mulla on painokin noussut. Ei nyt määrällisesti todellakaan kauheasti, mutta enemmän kuin aikoihin ja sen oman psykologisen rajan yli. Mä nyt toivon että pikapuolin kaikki palautuisi uomiinsa...vatsa, syömiset, menkat ja paino.
Käväsin vielä myöhemmin iltapäivällä kaupungilla ystäväni kanssa. Ostin torilta rehuja, huomenna niistä jotain hyvää loihtimaan! Sitten haettiin lähestyvään DBTL:n lippuja. Ostimme yhdessä liput Sir Elwoodien keikalle kaupunginteatteriin. Niitä lippuja olikin myyty jo aika tavalla, joten hyvä että napattiin ennakkoon. Lisäksi mä ostin kaksi lippua Erinin keikalle (ja oli siellä joitain muitakin sooloja/duoja, en vaan nyt muista ketä) Linnateatteriin. Viime vuodesta viisastuneena tietää sanoa, että ne Linnateatterin jutut on ihan helmiä! Harmi vaan että isäntä, Jukka Takalo ei ole siellä kuin parina ensimmäisenä iltana.
Mulla oli muuten päällä taas se mun Pikku-Peppi liivimekko. ( Kuvia mekosta kesäkuun samannimisessä postauksessa) Se on kyllä niin kiva. Mahtaiskohan sitä raaskia vielä satsata ja ostaa sellainen punainen myös...
Jees, mutta huomenna aamulla varmaan lisää lenkkiä ja yleistä hyvänolon seurantaa ruokailujenkin suhteen. Taidan nyt jonkin aikaa ainakin aloittaa aamut kaurapuurolla, ihan niiden kuitujen takia.
Aamulla sain nyt ensimmäistä kertaa toteutettua aikeeni lähteä lenkille kotona ollessani. Reilu viisi kilsaa tuli posotettua, osa hölkällä, mutta enimmäkseen kävellen. Heti oli silminnähden virkeämpi olo! Kyllä tämä pitää ottaa tavaksi.
Kotiin päästyäni sain yllättävän kutsun lähteä mustikkaan. Aika ihanaa, joskus muksuna varmaan viimeksi on tullut mustikoita poimittua enemmän kuin kerralla suuhun pantavaksi. Suihkun ja pikaisen aamiaisen jälkeen olin valmis kuin partiolainen kippoineni. Hieman kyllä täytyy taas näin jälkikäteen hymyillä...mulla on taipumusta lievään liiotteluun monissa asioissa...nytkin meikäläinen marssii metsään kolmen litran purkin kanssa...
...ja totuus oli se, että tulin himaan yhden purkin kanssa, mikä sekin oli hieman vajaa :) (niinkuin on kantajansakin, ha ha)
No, mun puolustuksekseni sanottakoon, että taisimme olla viikon liian aikaisin liikenteessä...varpuja oli kovastikin, mutta mustikkaa vielä vähän ja nekin mitä oli, olivat kovin pieniä. Lisäksi meidät yllätti heti alkumatkasta kova sadekuuro mikä hieman hidasti meininkiä. Ihana, lämmin kesäsade kuitenkin...lehmänkokoiset pisarat kastoivat hetkessä ihan litimäräksi.
Mutta siis, oli oikein rattoisaa ja terapeuttista samoilla metsässä ja haistella märän metsän ihanaa raikasta tuoksua. Metsämansikoitakin löydettiin. Mun oli pakko ottaa mukaani muutama heinänkorsi, jotta sain kotona fiilistellä lapsuutta ja pujottaa mansikoita korteen.
Kreivin aikaan olin sitten kotona...Hyvä kun sain kengät jalastani kun myös täällä aukeni taivaat. Vettä tuli hetken ihan kaatamalla.
Siinä vaiheessa oli ihanaa vaihtaa päälle kuivat vaatteet ja herkutella päivän saaliista...
tottakai ihan oikean kermavaahdon kera... Miten hyvää, miten karppia!
Mmmmm...Kyllä kesä maistuu makealta!
Loppuun on pakko mainostaa uutta löytöäni musiikkirintamalta...Mua harmittaa aivan suunnattoman paljon, kun mulla ois ollut lauantaina mahdollisuus mennä Baltic Jazzeille, mutta en sitten kuitenkaan mennyt.
Siellä oli ollut soittamassa Carolina Wallin Perez yhtyeineen. Sain tänään kuunella koko automatkan hänen cdtään. Levyllä paljon esim. Kentin covereita. Mutta voi luoja mikä ääni naisella...niin sielukas...Musta tuli ensi hetkestä ihan fani...Tää on juuri tällaista laiskan sunnuntaiaamun musiikkia...
... Kuunnelkaa ja ihastukaa...tai vihastukaa, ihan miten vaan...Ja hei, rakkaat ihmiset, kommentoikaa mitä piditte!...
