keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Shoppailua ja sokerihelvettiä...


Sitähän sanotaan että kyllä keho kertoo meille mitä se tarvitsee...

...No se on hyvät ystävät sitten sillä tavalla että mun keho, sangen selkeästi ja itsepintaisesti, kertoo mulle tarvitsevansa SUKLAATA JA NANNAA! 

Voi helvetin perkele sentään...ihan oikeesti...Eilen, kuin salama kirkkaalta taivaalta, pikku jalat vei mut kauppareissulla hakeen vähän Ässä Mixejä (???whaaat??? enkä edes pahemmin tykkää niistä...niin ja pienen pussin sipsejä...hah, mitä itsentä kusetusta...pussi se on pienikin pussi, prkl!) Joo, ja söin ne...ja voin pahoin...mutta söin silti. Onkohan tämä jotain menkkojen syyksi pistettävää? Joo, mulla on siis ihan täydet vuotajaiset, hei hienoa...(grrrrrrrr)

Tänään olo ihan epämukava ja turvonnut (se nyt on ainakin varmasti osittain menkkajohdannaista). Menin suoraan duunista vapaaehtoiseen ostoshelvettiin, eli Sokkarin 3+1-päiville. Olin eilen oikein netistä katsonut keskiviikon tarjoukset ja laittanut lapulle, mitä menen sieltä katsomaan. Hah, juu ei sitten ihan lapun mukaan osteltu. Toppatakkia katselin duuniin, kun vanha alkaa oleen aika Vanha...ja toppahousut pitäs samaiseen tarkoitukseen löytää kanssa uudet, mutta ne oli aika kaameita malleja livenä, mitä oli tarjouksessa. Kävelykenkiä etsin...mutta kas vain, löysin uudet pitkävartiset saapikkaat (mitä en välttis olis tarvinnut, mutta ruskeita mulla ei ole), sitten vähän sukkia, parit sukkahousut, tavis-legginssit ja kemppareita.

New boots


Kempparit vois jakaa kolmeen osaan: 1)Näitä tarvitsin, 2)Näitä kokeilen, 3)Nämä matkalle...ja ainahan pitää olla yllätysnumero...
Näitä tarvitsin
Näitä kokeilen
Barcelonaa silmällä pitäen...
Yllätysnumero ;)


Kauheesti ne kaikki älyhalvat nannapussit ja neekerinsuukot mua siellä hyllyillä huuteli, mutta siinä sentään sain oltua tiukkana. Kotona oli onneksi (???!!!) suklaata odottamassa...ja taas on vitutus ja vatsa kipeä. Paha minut periköön ja kukkakaali naamassa aamulla kukkikoon. Tuhma tyttö!
Mutta hei...en oo ainakaan polttanut...on kai sekin jotain!

Mutta siis, turha kai tässä kohtaa kauheasti karppausta ja syömisiään mainostella...Varsinaisen ruoan olen kyllä edelleen syönyt karpisti...on ollut aurajuustolohta ja kukkakaalimuusia ja nyt tänään jauhelihakeittoa karpin tapaan. Ne on tosiaan ne saamarin "lisänumerot" mitkä sotkevat koko pelin...hittoHITTOhittoHITTOOOOOOO!

lauantai 24. syyskuuta 2011

Päiväkirjoja, puikkoja ja puolukoita...


Käsi ylös jos uskoit tämän repsahtaneen ja siksi olleen niin hiljaa!

Eeeei...ei kuulkaas pidä paikkaansa. Kaikki annetut lupaukset ovat edelleen voimassa ja olen niistä joka ilisestä pystynyt pitämään kiinni :) Laiskuus ja kiire ovat molemmat olleet taas syynä siihen, etten ole tiistain jälkeen päivitellyt tänne mitään. No, better late than never, joten nyt siis luvassa ruokapäiväkirjan osat 3-6.
Älkää muuten hermostuko, ei ole tarkoitus muuttaa tätä blogia miksikään ruokapäiväkirjaksi. Tämä, niinkuin antamani lupaus, jatkuu barcelonareissuun asti...

Elikkäs...nyt kaivelemaan sitten muistilokeroita...mitä sitä tuli syötyä ja milloin...

RUOKAPÄIVÄKIRJA / PÄIVÄ 3

AAMU: kaurapuuro mansikoilla, muki kermakahvia kookosöljyllä, vitamiinit, psyllium-vesi
PÄIVÄLLINEN: Broiler-kukkakaali-parsakaaligratiini, lasi maitoa, vettä
Päiväkahvi maidolla
ILTAPALA: Fetasalaatti, kermakahvi ja  2 palaa 70%minttua

Aamiainen


PÄIVÄ 4,

AAMIAINEN: Minuuttisämpylä meetwurstilla, salaatilla ja kurkulla, kermakahvi, vitamiinit, psyllium-vesi
PÄIVÄLLINEN: Broiler-kukkakaali-parsagratiinia, maito, vesi
ILTAPALA: Fetasalaatti, pikkuisen vatkattua kermaa ja 2 palaa 70%minttua rouhittuna sekaan

fetasalaatti öljyllä

PÄIVÄ 5 (perjantai...herkkupäivä)

AAMIAINEN: sama kuin eilen
PÄIVÄLLINEN: sama kuin eilen
ILLALLA: pussillinen lakuja


Tänään lauantaina tein surukseni kurjan havainnon...vi**u per**le sentään...mä en tajuu...mä aloin TAAS vuotamaan!!!! Vaikka en ole syömisiäni varsinaisesti pienentänyt. Ainoastaan nuo herkut jättänyt vähemmälle. Sen tiedän että sattumaa tämä ei ole, sen verran on jo kokemusta, että syömisen muuttuessa karpimpaan, alkaa mulla vuodot. Mä en vaan tajua että mikä se on mikä tän laukasee ja miten mä saisin asian korjattua. No, siitä syystä en tänään välittänyt hiilareista, vaan söin päivälliseksi kylmäsavulohi-kermakastiketta ja pastaa (eikä ollut edes ruis). Ajattelin lisäksi nyt ainakin seuraavina päivinä syödä joka päivä puuroa aamiaiseksi. Jotenkin tää kai nyt tuohon hiilihydraattien saantiin liittyy. Häiritsevää ja ärsyttävää kun just pääsi taas tottumaan siihen auvoiseen olotilaan, kun saa olla ilman menkkoja. Well...jään seurailemaan tilanteen kehittymistä...

Mä olen ihan koukussa nyt kutomiseen...paljon menee reisille ja joudun purkamaan, mutta on tässä valmistakin tullut. Se tuubi, joka mun piti kutoa äidille lahjaksi ja sanoin, että epäonnistui...niin päättelin sen eilen ja nyt kun sitä katsoo, niin ei se nyt ihan kaamee ollutkaan...ehkäpä annan sen joka tapauksessa. Lisäksi valmistunut on toinen rosa sukka (jee jee) Virkkasin koristeeksi kukankin! Vähän niistä tuli eri mittaiset, kun huomasin toista tehdessäni joitain virheitä, joita olin ekassa tehnyt...Mutta sillä ei nyt ole väliä kun itselle nämä jää ja tärkeintä on et MINÄ OLEN ITSE TEHNYT SUKAT!!! :D
Niin, ja sateenkaarisäärystimetkin ovat nyt valmiit!
Kassia en ole useasta yrityksestä huolimatta siitä ontelokuteesta vielä onnistunut tekemään, mutta pienen koriyrityksen kylläkin...Ihan kiva! Siinä on nyt mun kaikki vitamiinit!

kori ontelokuteesta

säärystimet

mun suuri ylpeys :)

tuubi

Viikonlopun ale-löytö tuli Cittarista, jossa en yleensä edes käy, mutta perjantaina kun satuin olemaan kulmilla, aattelin hakea sieltä kalaa ja silmiini osui ruskeat nilkkurit, vain 25e, farkkujen kanssa näyttivät oikein kivalta :)

tiistai 20. syyskuuta 2011

Ruokapäiväkirja / päivä 2


TiisTaas :D

Voi luoja että nukuin levottomasti viime yönä...hermoilin kai alitajuisesti, että miten saan kammettua itseni ylös, keksittyä aamupalan ja laitettua itseni valmiiksi valokuvaa varten. Moneen kertaan heräsin keskellä yötä ja sen muistan, että ensimmäisen kerran kun availin silmiä ja mietin et joko noustaan, oli kello vasta kaksitoista ja rapiat...siitä voitte sitten päätellä unen laadun! Joten töistä kotiuduttua olin OIKEASTI väsynyt...ei sellaista viimeaikojen vetämätöntä, laiskaa väsymystä, vaan ihan puhdasta itseään. Joten otin reilun tunnin päikkärit ja se kyllä virkisti kummasti.
Olo kokolailla hyvä...jee jee :)

AAMU KLO: 5.30 / Smoothie turkkilaisesta, maustamattomasta A-jogurtista, mustikoista, mansikoista ja vehnäleseistä, sekä lorauksesta kermaa. Helppoa ja hyvää olisi tehdä aina vaikka minskasämpylää, mutta mä en periaatteestakaan halua syödä kanamunia joka päivä, joten tänään siis smoothiella...Tulee samalla huolehdittua marjojen syönnistä ja kun lisää kermaa sekaan, niin ihan hyvin minä jaksoin lounasaikaan. Toki oli kyllä nälkä, mutta kuitenkin. Lisäksi mukillinen kermakahvia kookosöljyllä, vitamiinit, sekä psyllium-vesi extrakuituna. Ja vettä vettä vettä.

Smoothie ja kookoskermakahvi

Sitten kevyesti lilaa luomiin ja vaihtovaatteet kassiin. Valokuvaan valitsin Pikku-Peppi-mekon.

Kevyt meikki valokuvaan
Yksi lempparivaatteistani

PÄIVÄLLINEN KLO: 11.45 / Jauheliha-kukkakaalisoselaatikko, vesi, pieni lasi maitoa

Töistä päästyäni hoidin lupaamani päivän lenkin kävelemällä osan työmatkaa...vain pari kilsaa pysäkille, mutta tyhjää parempi sekin. Kaupungilla hoitelin vähän asioita ja poikkesin samalla luontaistuotekauppaan ostamaan lisää vitamiineja. Mukaan tarttui D-vitskuja (en ole ennen syönyt purkista), kromia (jos vaikka hillitsis himoja) ja magnesiumia (hah, muistin ensin magnesiumin hillitsevän himoja ja tää purkki oli jo kädessä, kun mulle selvis että se onkin kromi...no, ei kai tästäkään haitaa ole, hahaha) On sitten nappi poikineen napattavana aamulla!




Torilla poikkesin myös vihannesostoksille...kukkakaalia, parsaa, tomaatteja ja salaattia...Nice n Fresh!

Tuliaisia torilta
Kotona tein päikkärien jälkeen huomiseksi kukkakaali-parsakaali-broilergratiinia, jonka ohje löytyy resepteistä. Tää on vaan niin hyvää ja tilastojen mukaan yksi suosituimmista blogiteksteistäni. Tällä kertaa pirulainen pääsi vaan turhaan kärähtämään uunissa...toivovvatasti ei makua haittais. 

Huomisen ruokaa

ILTAPALA KLO: 19.00 / Samanlainen Halloumi-salaatti kuin eilen, mukillinen kermakahvia ja kaksi 70%minttua

maanantai 19. syyskuuta 2011

Ruokapäiväkirja / päivä 1


Tadaa!!!! 

Ensimmäinen päivä parempana ihmisenä alkaa olla pulkassa ja allekirjoittanut on hengissä!

Olen pysynyt lupauksissani...ei tupakkaa, ei turhia sokereita ja 2l vettä.
Been a gud girl I have ;)
Taas tuli kyllä ihan yhdessä päivässä todettua tuo vedenjuonnin merkitys...olo oli paljon virkeämpi ja ruokailun jälkeistä unetustilaa ei tullutkaan. Kusella (ai anteeksi...no, lipsahti enkä ota takaisin) on sitävastoin saanut juosta alvariinsa. Sekin kertoo jotain kropan nestevajeesta. Nooh, muutama päivä näin ja rakko rauhoittuu.

Tänään siis syötyä:

AAMU KLO: 6.30 / 2 lasillista vettä, keitetty kanamuna, 1/2 purkkia tunaa majoneesilla, pala kurkkua, 1 pieni porkkana ja muki kahvia kermalla. Niin, ja nyt parannan tapani myös vitamiinienoton suhteen...1 c-vitamiinipore, 1 multivita (tai mikä lie monivitamiinipilleri) ja 1 kalanmaksaöljykapseli

aamiainen
Täytyy sanoa, että hyvin toimiva kokonaisuus. Mulla oli tosi täys olo syötyäni ja jaksoin hyvin seuraavaan ruokailuun. Välissä tuli juotua ainoastaan sitä vodaa.

PÄIVÄLLINEN KLO: 11.45 / Jauheliha-kukkakaalisoselaatikkoa, vettä, pieni lasillinen maitoa

Mukillinen kahvia maidolla klo: 13.00

Töistä päästyäni oli kyllä tosi kova nälkä ja kaupassa oli pysähdyttävä. Iltapalaksi päätin tehdä salaattia, sillä päivän protskut oli jo arvioni mukaan aika kohdillaan.
ILTAPALA KLO: 18.30 / Halloumisalaatti (salaattia, paprikaa, kurkkua, tomaattia, halloumijuustoa ja salaattisiemeniä, sekä muutama oliivi), Vettä, jälkkäriksi mukillinen kermakahvia ja 2 palaa 70% minttua. Olen päättänyt että se on mun sallittu päiväannokseni jos tekee mieli makeaa.

Lisäsin Halloumin päälle tipan hunajaa...ai nam mikä suolaisen ja makean kombinaatio!


Kaupasta löysin ilokseni vihdoin ison säkillisen mantelijauhoa. Sitä kun menee arjessa aika paljon. Juuri viime viikolla pääsi viimeisin iso säkillinen loppumaan ja uuden puutteessa olen joutunut kituuttelemaan niillä pienillä pusseilla.


Kaupasta ei siis tarttunut mukaan mitään sopimatonta...eikä edes tehnyt tiukkaa :) Tässä mun sallitut paheet ja mielihalujen tappajat...purkkaa, (nikotiinipurkkaa oli jo kotona), 70% minttua sekä pähkinöitä.

sallitut paheet
Näillä mennään...ensimmäinen päivä onnellisesti ohi. Se muuten piti vielä sanoa, että liekö veden kittaamisesta johtuvaa, mutta on ollut niin turvonnut olo koko päivän vaikka tietää ettei se ainakaan ruoasta johdu.
Jaahas, nyt pitää alkaa kaivamaan vaatekaapista jotain sopivaa...huomenna duunissa valokuvaus...ja mun tuurilla leukaan ilmestyy kuin tyhjästä kauhea kukkakaali huomisaamuun mennessä ;)

Over and Out...

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Haasteita ja lupauksia...

Tämä viikonloppu on ollut sellainen "kaikki mihin kosken muuttuu paskaksi"-viikonloppu...Ihan innolla tehnyt käsitöitä...tai siis yrittänyt tehdä... Tasan ei käy nallekarkit maailmassa...Miksi meillä, joilla intoa riittäisi, ei sitten kuitenkaan riitä taitoa????!!!!! GRRrrrrrrrr!

Mistä mä aloittaisin näiden esimerkkien jakamisen...Nooh, olen jo jonkin aikaa kutonut ihanasta beigestä softy-langasta itselleni sellaista tuubia kaulaan. Mitat otin yhdestä kaupassa näkemästäni tuubista. No, en sitten ottanut huomioon materiaalin erilaisuutta...mitat ei toimineetkaan tähän tuubiin...persilleen meni että soi. Puran koko tuotoksen jahka ehdin.

Toinen operaatio alkoi alkuviikolla flunssan kourissa ollessani. Uusi tuubi, eri mitoilla noki-langasta äidille syntymäpäivälahjaksi. Aivan ihanaa lankaa ja hauska kutoa. Tehdessä jo näin, että nyt on mittasuhteet kohdallaan. 2 1/2 lankakerää myöhemmin perjantaina päätin työn ja yhdistin tuubiksi. En edes tiedä mikä kuitenkin meni vikaan, sillä hyvältä lopputulos ei näyttänyt...ihme epämääräinen sykkyrä kaulalla. 
Masennus...Harmittaa!

Lauantai-aamuna sisäisen kellon herättäessä klo 6:00 (??????!!!!!!) totesin vessassa käydessäni, että lattialla lojuva putkineulos ei tule tällä menolla kuivumaan ikinä ja vyyhti oli mitä sekaisin...joten ei kun selvittämään ja kerimään...Kaksi tuntia siinä meni, selvitellessä ja keriessä painavaa, haisevaa putkea...jonka jälkeen se oli taas avattava siistimmin ja löysemmin lattialle, jotta kuivuisi. (siis niin turhaa työtä, että!)
kudetta kuivumassa, prkl ;)

No, tänään aamulla sain keriä kuivan putken keräksi. Innolla aloin kokeilemaan. Olen viimepäivinä yrittänyt löytää sopivaa kassinohjetta...Kuvia kyllä löytyy, muttei ohjetta. Nooh, soveltaen olen päivän aikana ehtinyt kokeilemaan ja purkamaan jo kaksi eri tuotosalkua...Sitten luovutin ja aloin kokeilemaan koria, joka nyt on tuloillaan...Vielä en uskalla sanoa tuleeko siitä koria, vai meneekö purkuun. Sen kyllä päätin, että jos saan onnistumaan korin tai kassin, niin laitan kyllä aiheesta maailman yksinkertaisimmat ja yksityiskohtaisimmat ohjeet sivuilleni...Niitä olen nimittäin ainakin itse nyt kaivannut. Olemassa olevissa ohjeissa oletetaan tekijän tietävän monen moista, mitä ei ole enää erikseen ohjeessa mainittu. Tuo putken virkkaaminen ottaa muuten aika lailla kädenpäälle...taidan ottaa särkylääkkeen yöksi.


Sitten muihin aiheisiin...eli syömiseen ja matkustamiseen. Alle kuukausi Barcelonan matkaan (jee jee jee!!!)...mutta trinsessan olo on vetämätön ja alavireinen...johtuen ihan täysin taas vääränlaisesta ravinnosta. Ylimääräisen paskan puputtamisen vaihe on vaan jäänyt päälleen. Kuten on todettu, hiilarit lisäävät hiilarihimoa. Sen myötä on pikkuhiljaa taas kaikki järkevät elämäntavat valuneet viemäriin. Kanssani matkalle lähtevällä ystävälläni on vähän samoja ongelmia. Huomista ruokaa tehdessä sain valtavan ahaa-elämyksen ja soitin innoissani hänelle.  
"Minä haastan sinut" huomasin sanovani puhelimeen. Olon kohentamishaaste ennen matkaa. Molempien pitää luvata kolme asiaa millä parantaa oloa. Lipsumisista on kerrottava toiselle. Mun lupaukset oli  
1. Herkut pois arjesta, sokeri pannaan! Viikonloppuna yksi herkuttelupäivä, mutta sekin kohtuudella.  
2. Paluu savuttomuuteen huomisesta alkaen! (mulla oli jo yli 2kk takana, joka katkesi näihin ihmissuhdekuvioihin ja karkas sitten käsistä)  
3. 2l vettä päivässä ja lisänumerona
4. lenkille säästä riippuen aina aamuvuoropäivinä.

Näillä mennään! Tsemppi kova ja kiva kun saa ryhtyä tähän hyvän ystävän kanssa :)
Back on Track I say!!!
Pidän teidät ajantasalla!

torstai 15. syyskuuta 2011

Hot Hot Hot

Flunssan jälkimainingeissa mun alkoi tänää tehdä kauheasti mieli tulista taikkusafkaa piiiiitkästä aikaa. Mulla on yksi erittäin hyvä resepti takataskussa. Viimeksi olen tätä safkaa tehnyt vuonna nakki ja sota, silloin riisin kera. Nyt taidan lisätä tähän kanaa ja höyryttää kukkakaalia riisin tilalle. Mutta joo, suosittelen erittäin lämpimästi kokeilemaan!

PUNAISTA THAI-CURRYA KASVISTEN KERA




Öljyä paistamiseen
2 rkl punaista/vihreää Currytahnaa
2 chiliä (itse käytin chilitahnaa purkista kun tuoretta ei ollut kaupassa)
Tölkki kookosmaitoa (ei sitten mitään light-paskaa!)
2 1/2 dl kasvislientä
kesäkurpitsa
minimaissintähkiä
3 porkkanaa kuorimaveitsellä suikaloituna
sokeriherneitä 
herkkusieniä
punainen paprika ohueiksi suikaloituna
bambunversoja jos niistä tykkää
1rkl thai-kalakastiketta
1rkl kirkasta hunajaa
2 kaffir-limen lehteä
cashew pähkinöitä (itse jouduin lykkäämään nyt pinjansiemeniä, kun oli pähknät loppu)

Kuumenna öljy isossa kasarissa ja paista currytahnaa ja chiliä muutama minuutti. Sekoita joukkoon 2rkl kookosmaitoa (sakeaa maitoa pinnalta) ja keitä kaksi minuuttia koko ajan sekoittaen. Lisää kasvisliemi ja kuumenna kiehuvaksi. Sekoita joukkoon kasvikset ja anna kiehua n.10min. Lisää kalakastike, hunaja, limetin lehdet ja loput kookosmaidosta. Lisää myös pähkinät. Anna porista viitisen minuuttia silloin tällöin sekoittaen. 

Thai flavours


Hot HOt HOT



Riisin kanssa tarjoiltuna tämä on ihan parhaimmillaan. Nooh, tulkoon lisäkasvikset hyvänä kakkosena!


Kävin muuten töistä tullessa ihanassa lankakaupassa nimeltä Lankabaari. Siellä oli mitä ihanampia houkutuksia. Nyt mukaan tarttui vyyhti mitä lie kudetta ja iso virkkuukoukku...jos vaikka niitä säilytysrasioita koittais virkata. Tänään en pääse vielä aloittamaan...ohje täytyy metsästää netistä ja myyjä suositteli kastamaan langan lämpimässä vedessä nyt, niin ei sitten tule kutistumisvaaraa jälkeenpäin. Maltan tuskin odottaa että pääsee kokeilemaan!



maanantai 5. syyskuuta 2011

Sinkkuudesta, intuitiosta ja nettitreffeistä...

Päätimpä uusimman kokemuksen valossa hieman raottaa tätä aluetta elämässäni...
Joo, sinkkuna sitä siis eletään, eikä ole mikään helpoin tie tämän ikäisenä...Miksei sulla ole miestä, miksi ei lapsia...onko sutinaa, kai nyt sentään JOTAIN on...??? Aaargh!!!!!!

Mä en ole koskaan lukeutunut siihen joukkoon ihmisiä, jotka harrastavat kevyitä yhden baari-illan jälkeisiä iloja...olen myös kokenut mitä on olla oikeasti rakastunut...rakastaa...ja tiedän millainen olen ja miltä minusta tuntuu kun joku kolahtaa ja kovaa. Kokemuksia on kertynyt takataskuun niin lyhyemmistä, kuin pidemmistäkin suhteista ja viimeisen parin vuoden aikana, enemmän ja vähemmän sinkkuna,olen kasvanut valtavasti ihmisenä. Tiedän mitä haluan ja mitä en halua. Yksinäisyys ei ole ideaalitila, mutta ei myöskään peikko. Mielummin olen yksin kuin huonossa parisuhteessa.

Senkin takia, kun en ole mikään baari-bongari, olen jonkin verran tutustunut nettitreffien maailmaan. Alussa kynnys oli korkea, sillä omassakin ajatusmaailmassa häilyi vielä kuva, että se on vain epätoivoisille ja urpoille...Näin ei tänä päivänä kuitenkaan ole. Löytyyhän sitä moneen junaan menijöitä, sitä en kiellä, mutta sanoisin myös sen maailman olevan yllättävänkin kylmä ja julma...se vaatii itsetuntoa, sillä palautetta tulee jo  pelkästi ulkoisesta olemuksesta aivan laidasta laitaan. En voi kieltää, etteikö muutamia kertoja ole tuntunut aivan helvetillisen pahalta kun uskoo löytäneensä ihmisen jonka kanssa kirjoitellessa jutut tuntuu menevän vaan niin yksiin ja nauraa vatsa vääränä toisen jutuille. Sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta, nähtyään enemmän kuvia, toinen toteaakin kylmästi etten olekaan hänen tyyppiään. Samaa joutuu joskus sanomaan itsekin toiselle...Ja voi miten se onkaan vaikeaa... -Löytää oikeat, mahdollisimman "kiltit" mutta rehelliset sanat torjumiseen. Ei helppoa, believe me! Ei tämä todellakaan ole siis nössöjen maailma!

Helmet erottaa sioista nopeasti ja kyllähän niitä sikoja on enemmän...Paljon tulee niitä ällöttäviä "saanko nuolla sua sieltä ja täältä-juttuja", jotka voi jättää suoraan omaan arvoonsa. Sitten on ne "Mitäs neidon lauantai-iltaan-viestit", jotka ei henkilökohtaisesti multa ainakaan saa vastausta...odotan hieman monipuolisempaa yhteydenottoa. Kolmantena on sitten ne helmet...fiksut yhteydenotot, jotka oikeasti paljastavat jotain aitoa lähettäjästään. Karu totuus on kuitenkin se, että koska sieltä ei kirjekaveria etsitä, on tekstin lisäksi ulkoisella olemuksella suuri merkitys...sen on miellytettävä omaa silmää. Itse en todellakaan hae mitään kiiltokuvapoikaa, mutta "Se Jokin" on vaan löydyttävä. Ja loppu onkin sitten niistä tapaamisella testattavista kemioista kiinni. Huuuh, pitkä ja hikinen taival!

No, mutta syy miksi nyt asiasta kirjoitan... Jouduin viikonloppuna tiukan ja kurjan tilanteen eteen. Olin jo aika pitkällä aikavälillä satunnaisesti kirjoitellut erään miehen kanssa. Hän se jaksoi ihanan sitkeästi pyydellä mua kahville ja kysellä kuulumisia vaikka kerroin aiemmin elämäntilanteeni olleen vähän sen suuntainen, etten voisi siihen vielä uutta ihmistä ajatella. Kirjoiteltiin aika paljonkin asioista. Meillä oli paljon yhteistä...ammattiala, sekä runsaasti yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Olimme nähneet toisistamme useita valokuvia, kaikki oli siis kunnossa. Olin saanut hänestä kokolailla itsevarman ja sosiaalisen kuvan. Hän oli jo kauan sitten antanut mulle numeronsa, mutta minä olin pitänyt omani vielä salassa. Nyt kun olin saanut oman elämäntilanteeni selvemmäksi, otin itse häneen yhteyttä ja aloin itsekin ajattelemaan että tapaisimme. Kaikki vaikutti siis melkolailla hyvältä.
Viikonloppuna sitten tosiaan annoin numeroni ja hän soitti minulle. Millään tavoin en osannut varautua siihen mikä minua odotti...Suoraan sanottuna se oli puhelu helvetistä...Hän olikin kovin ujo ja hiljainen...en tahtonut kuulla hänen puhettaan ja keskustelu oli kovin väkinäistä. Sanoinkin hänelle, että mulla on sellainen olo että puhun kuin Runeberg ja lähinnä haastattelen häntä. Hän ehdotti että näkisimme seuraavana päivänä kahvin merkeissä. Mä olin niin kiusaantunut ja ahdistunut sen puhelun jälkeen...Koko illan ja yön pohdiskelin että onko mun annettava hänelle tilaisuus...ehkä hän oli vain hieman ujo puhelimessa... Oma vaistoni huusi kuitenkin että EI, Ei Ei! Ja vaistoani olen viime aikoina oppinut kuuntelemaan, se harvoin on väärässä.
Tuntui todella pahalta, ihan aidosti, laittaa hänelle viesti seuraavana päivänä, että mun vaisto sanoo meidän olevan todellisuudessa niin erilaiset persoonat, että en usko meillä synkkaavan. Ja välttääkseni kiusallista tilannetta, kieltäydyn kahvista.
Sen tiedän, että mä vaadin rinnalleni sosiaalisen, hyvällä ja vahvalla itsetunnolla varustetun, silti ihan tavallisen miehen. Sitä siis edelleen etsien...


torstai 1. syyskuuta 2011

Suuta soukemmalle, suunta karpimmalle...



Sen jälkeen kun heinäkuussa kärsin niistä jumituksista, krampeista, vuotohäiriöistä ja turvotuksesta, muutin tilanteiden ratkettua karppaustani enemmän hyväkarpimpaan suuntaan, kuten muistattekin. Neuroottisen vaa´alla hyppäämisviikon jälkeen voin rehellisesti myöntää, että sen jälkeen en ole kertaakaan vaa´alla edes käynyt. Vaatteista ja kasvoista huomaa, että paino on varmasti hivenen ehkä lisääntynyt, mutta se ei minua näissä kohtuuden rajoissa häiritse. Makrojen laskemisen lopetin myös "tiukan linjan päätyttyä", eikä minulla ole mitään tarvetta pitää hiilareita missään ketoosin rajamailla. 

Moni asia kehossani tuntuu korjaantuneen tiukistelun lopetettuani (*koputtaa vimmatusti puuta*). Vatsakrampit ovat pysyneet poissa, lukuunottamatta muutamaa hetkittäistä stressipiikkiä. Vuotohäiriöitä ei ole myöskään ollut lainkaan sitten heinäkuun puolenvälin, vaikka siihen aikaan vuosin useamman kerran ja päivän kuukaudessa. Tämä on itselleni kyllä niin selkeänä merkkinä siitä, että liian ehdoton ja tiukka karppaus pienillä hiilarimäärillä ei minulle sovi. 

Kaurapuuroa syön nykyään useampina aamuina kuidunsaannin takia. Se ei ole painoani nostanut ja mikä tärkeintä, se on tehnyt hyvää vatsantoiminnalle. Sen kyllä huomasi erittäin selkeästi, että hiilarihimo kasvoi ihan silmissä. Kun piti hiilarit pienellä, ei koskaan tehnytkään mieli sen suurempia herkkuja ja makeanhimon iskiessä riitti pari palaa 70% minttua vallan mainiosti. Kaurapuuron myötä alkoi tilanne pikku hiljaa hieman karata käsistä...parin suklaapalan sijaan voisi parhaimmillaan mennä levy...ja pikku hiljaa mukaan astuivat myös kaikki muut ei-karpit herkut...Viikonloppuherkuttelusta arkiherkutteluun. Ja sen myötä alkoi hiljalleen romuttua myös ateriarytmit. Koko ajan olen kyllä varsinaisen ruokani pitänyt karppina, mutta iltaisin kotiin päästyäni en ole ollut niin energinen että olisin alkanut tekemään karppiruokaa vielä illalla, vaan se on mennyt joko kokonaan syömättömyytenä, tai sitten tilalle on tullut niitä herkkuja. Veden juonti on jäänyt myös liian vähälle.

No, mitä tästä kaikesta on siis seurannut (sen lievän...taio toivottavasti lievän, painonnousun lisäksi)...Rupesin varsinkin viime viikolla huomaamaan olevani taas aivan valtavan väsynyt...Iltaisin en todellakaan jaksanut mitään, kaaduin vain elottomana sohvalle...ja niistä herkuista tuli niin totaalinen sokerihumala että sammuin sohvannurkkaan muutamaksi tunniksi, josta siirryin jatkamaan uniani sänkyyn...ollakseni kuitenkin aamulla vielä väsynyt ja vetämätön. Ja se turvonnut, epämiellyttävä olo...

Tiistaina otin itseäni niskasta kiinni. Päätin, että turhanpäiväiselle arkiherkuttelulle on nyt tultava stoppi. Samalla kun valmistin itselleni seuraavan päivän ruokaa, nipistin kanasta vähän syrjään ja tein itselleni kanasalaatin. Voi miten hyvä olo sen syötyä tulikaan. Herkkulakko jatkuu edelleen ja veden juontia olen lisännyt, vaikkei se ihan vielä kahdessa litrassa olekaan. Tämän hetkiseen työpäivään on kovin vaikea saada ujutettua juomista. Kolmen aterian rytmistä olen myös pitänyt kiinni. Olo on tosi hyvä, paljon enemmän energiaa ja mielialatkin ovat tasaisemmat ja positiivisemmat kuin viimeaikoina. Tästä on taas hyvä jatkaa...Hyväkarpisti tiukkailematta...
Pienet polultaeksymiset ovat todellakin aina välillä paikallaan. Silloin huomaa oikeasti huonojen hiilihydraattien merkityksen kehossaan ja tajuaa, miksi jatkaa valitsemallaan tiellä :)


Kokeilin muuten vähän laiskuudesta johtuen eilen aamulla minuuttisämpylän tekoa kookosöljyyn (en siis jaksanut alkaa sulatteleen voita ja kookosöljy sattui olemaan kämpän lämpötilasta johtuen puoliksi nestemäisessä muodossa, hah!). Hieman skeptinen olin, mutta täytyy myöntää että kookosöljy toi siihenkin aivan ihanan maun ja itse sämpylästä tuli jostain kumman syystä ns. rasvaisempi, joten jätin päälirasvat laittamatta, niitä ei tarvinnut. Liitämpä tähän vielä ohjeen niille, jotka eivät tähän ihanaan, täyttävään ja niin nopeaan aamuherkkuun ole vielä tutustuneet:

KARPIN MINUUTTISÄMPYLÄ:



n 2rkl voita (tai sitä kookosöljyä)
1/2dl mantelijauhoa
1-2 rkl vehnäleseitä
1 kanamuna
n.1/4 tl leivinjauhetta

Sulata voi pienessä astiassa (itselläni pieni pyöreä, korkealaitainen kippo)
Lisää loput aineet ja sekoita.
Laita mikroon täydellä teholla minuutiksi.
Anna jäähtyä tovi. Halkaise ja nauti sämpylän tapaan haluamillasi päällisillä.

Sämpylän voi toki tehdä esim.pelkästään mantelijauhoista, mutta itse laitan mielelläni vehnäleseitä vähän joukkoon ihan jo värin ja maunkin takia. Sämpylän kannattaa tosiaan antaa hivenen jäähtyä, muuten saattaa kanamunan maku lyödä voimakkaasti läpi.
Sämpylä ei ole ulkoisesti mikään makunystyröitä hivelevä, mutta erittäin herkullinen ja tämä todellakin pitää hyvin nälän poissa lounasaikaan asti!