Paha olla...surulinen, haikea...
En tiedä onko se tämä uusi kevät mikä niin vahvana ja vihreänä puskee läpi, joka saa oloni niin levottomaksi vai mistä on kyse...mutta viimeisten viikkojen aikana mä olen taas niin voimakkaasti kaivannut entistä rakastani...hän on muuttanut taas pysyväksi asukiksi pääni sisälle...sydämestä hän ei ole missään vaiheessa poistunutkaan. Mä en tiedä koska te kaikki kyllästytte lukemaan tätä paskaa tästä liikaakin kulutetusta aiheesta...mutta mä toivon että purkamalla ajatuksiani sekä tänne että rakkaitten ystävieni niskaan, mä saisin pelattua iltselleni hetken lisäaikaa etten tekisi mitään mitä myöhemmin katuisin...
Onhan tässä tullut järkeä lisää...tämä, että olen pystynyt silti vastustamaan sydämeni ääntä, on osoitus siitä. Aikaisemmin mä olisin antanut periksi jo kauan sitten. ... Mutta minä olen kuitenkin minä, ikuinen sydämellä eläjä..ja osoituksena siitä voin tunnustaa että moneen kertaan olen viestin puhelimeeni kirjoittanut ja yksi on säilynyt luonnoksissakin...Viime hetkellä on kuitenkin aina järjen ääni saanut siirrettyä lähettämistä seuraavaan hetkeen. Sitä se on tällä hetkellä...Hetkestä toiseen selviytymistä...yhden hetken yli elämistä...rakkaita muistoja...kipeiden torjumista...ja haavekuvaa, illuusiota.
Kohta neljä kuukautta siitä kun mä viimeksi iskin liinat kiinni...ja minulle se tuntuu pieneltä ikuisuudelta...Mä olen ollut niin vahva...ja nyt taas tunnen oloni niin heikoksi...Koska tämä kaipaus ja nämä ajatukset jättävät mut lopullisesti rauhaan??? ...Kai sitten, kun elämääni astuu uusi ihminen...
Mä tunnen tällä hetkellä niin suurta yksinäisyyttä...tyhjiöön sisälläni hukkuu...
Eilen illalla oli pakottauduttava lukemaan tännekin silloin kerran laittamaani narsismi-postausta...ja sen myötä tietysti mieleen tulvi väkisinkin niitä kurjia faktoja, ikäviä muistoja joita ei voi kuorruttaa suklaalla ja kermavaahdolla...Tästä syystä yö oli oikea liskojen yö...Ja nyt on vaikeaa aktivoitua päivän askareisiin...Mutta tarpeeseen se tuli...taas ovat faktat hitusen kirkkaampina mielessä ja sen avulla mennään varmasti päivä tai kaksi eteenpäin.
Nyt otan itseäni niskasta kiinni...jotain hyvää musaa, aamukahvia ja hieman kotihengettären hommia olisi edessä...Jaksaisikohan sitä putsata parden...jos vaikka uusia kesäkukkia hakisi sitten ensi viikolla.
Voi, ja torilta eilen ostetut tämän kesän ensimmäiset salaattiainekset odottavat jääkaapissa...Mozzarellasalaatin kylkeen pitää kehittää vielä jotain lisää...Hmmm...
Kiitos sinulle kun kuuntelit...tämä helpotti taas vähäsen...Mukavaa päivänjatkoa ja palataan!