lauantai 30. heinäkuuta 2011

Koska sydän sanoo niin...

Ei ole tullut mökkikuvia...ei selostuksia...
Ei myöskään keikkakuvia ja fiilstelyä...



Menneisyys ei päästä otteestaan...rakkaus ei kuole...eikä mun edelleenkään anneta unohtaa...opetella olemaan ilman häntä, jota sydän rakastaa...

Antaisit mun mennä...jos et vieläkään...kuitenkaan...Älä enää satuta, mä en jaksa leikkiä...

Tai sittenkin...tajua itse jo vihdoin...katso käyttäytymistäsi...huomaa, että ilmankaan et voi näköjään sinäkään elää...




...Toisena päivänä jotain muuta...
...nyt ei vaan ole muuta sanottavaa...

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita...

Niitä on tosiaan riittänyt...kropasta päätellen :)
Mun jalat ovat kuin pakanamaan kartta...mustelmilla ja hyttysenpuremilla...Mustelmat polvissa ja puremat SIELLÄ suunnalla ja jaloissa...Olen kuin tulessa kun ne kutiaa...Niin, ja sen loppukesän hamekauden saa mun osalta kai sitten jo unohtaa...
Mutta hei, oli aivan mielettömän ihana mökkireissu...hyviä ystäviä, hyvä fiilis...ja vähän romantiikkaakin ilmassa!
Tarkemmat kuvat ja selostukset seuraavat perästä, mutta tässä nyt vähän esimakua tulevasta...


kauniita maisemia...

Onnellisuutta...ja punkkua

...ja lisää punkkua...

ööö...ja mustelmia...

paljon...ja kipeitä

Ja hyttysenpuremia...tätä kokoluokkaa, ja etupäässä  paljon ikävimmissä paikoissa...






Mutta hei...lisää myöhemmin illalla!

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Fleur and Deco


...Kukkia ja sisustusta siis...



Pidin tänään lenkkivapaan päivän, saa keho palautua. Ulos aurinkoon teki kuitenkin mieli, joten nappasin kameran mukaan ja lähdin kävelylle. Piipahdin matkalla yhdessä pienessä sisustuskaupassa, jonne on koko kesäloman ajan ollut tarkoitus mennä käymään. Voi mitä ihania juttuja...Ja hinnatkin olivat tavalliselle kukkarolle sopivia. Kuvia olisin voinut ottaa vaikka miten, mutta en kehdannut ihan vauhkoontua. 
Tässä kohtaa mua aina harmittaa oman kodin modernimpi tyyli...Romanttiset sisustusjutut ei vaan iske...tai olohuoneeseen nyt värimaailmaltaan, mutta sinnekin valikoidusti ja kohtuudella. Mukaan tarttui tällä kertaa aivan ihana vanhanajan lankalaatikko (Täytyyhän mun uusille kutimille paikka olla!), avainnippu, sekä yleellisen ihana Sweet Almond- suihkugeeli. Lisäksi tuoksupussi alusvaatelaatikkoon, sekä metri kaunista pitsinauhaa...siitä voi tehdä Vågamaisen sydänriipuksen.


Tässä kuvatunnelmia reissulta...Vähän taas innostuin...


Avaa suuremmaksi, kurkista läheltä












Avaa suuremmaksi, kurkista läheltä















tiistai 19. heinäkuuta 2011

Slow down, Take it easy, Just relax...


Eilisen paniikinomaisen painonseurannan ja stressaamisen jälkeen seesteisempänä...

Olen siis tehnyt uusia oivalluksia, joita pyrin nyt saattamaan käytäntöön ja muistuttamaan itselleni silloin kun paniikki taas valtaa alaa...

Ensinnäkin...stressi on uskoakseni myös aika omiaan pitämään painoa yllä, joten nyt pyrin rentoutumaan, laitan sen vaa ´an päiväksi piiloon ja lakkaan murehtimasta. Tajusin myös eilen, että vatsani toiminta on ainakin toistaiseksi parantunut ja krampit ovat pysyneet täysin poissa. Liekö tämä kaurapuuron, kuitulisän ja liikunnan seurauksena. 
Jos näin, niin olkoon kaksi kiloa lisää painossa, kokonaisolotilan paraneminen on paljon tärkeämpi asia suuremmassa mittakaavassa ajateltuna! 

Vaihdoin muuten Vi-Siblin kuitulisän pelkkään Fiber Huskiin (psyllium), sillä siinä ei ole lainkaan sokeria ja on muuten ymmärtääkseni samaa ainetta. Sitä laitan yhden teelusikallisen desilitraan vettä aamuisin ja juon heti pois ennen kuin ehtii kökkööntymään.

Eilisestä vielä mainitakseni, niin menin tosiaan kaupungille metsästämään koulunsa alottavalle kummitytölleni synttärilahjaksi herätyskelloa. Hänen syntymäpäiviään juhlistetaan perjantaina. Luulin, että herärin osto olisi ihan Piece of Cake, kultasepänliikkeeseen ja ulos...Mutta ei se sitten ihan niin mennytkään, I´m afraid. Kävin läpi kaikki keskustassa sijaitsevat liikkeet mitä keksin...äkkiä laskettuna niitä oli seitsemän. Ja kaikissa sain kuulla saman virren: "Ei meillä valitettavasti ole muita kun tuo Muumi-kello"...Ja se kyseinen muumi oli oikeasti aivan hirveä...muovinen kellastuneenvalkoinen istuvaltaan jököttävä otus jonka vatsassa oli kello...ei tyttömäinen, eikä kaunis.  
Mä olin jo luovuttaa ja meinasin alkaa soitteleen rakkaalle ystävälleni, joka on kummityttöni äiti, että mites olisi rannekello kerätyskellon sijaan...Päätin pistäytyä kurkkaamassa Anttilassa, olisiko niillä mitään kelloja. Sinne mennessäni huomasin sattumalta tien toisellapuolella uuden koruliikkeen, jonka olemassaolosta en edes tiennyt. No, sinne siis vielä kurkkaamaan. Ja onneksi menin! Ensimmäinen liike mikä ei tyrkyttänyt sitä samaa aneemista muumia. Oli kyllä muumikello, mutta erilainen. Tässä muumikuva oli vain taustalla ja itse kelloa löytyi vielä eri väreissäkin. Mutta se ei vastannut kuitenkaan mielikuvaani pienen tytön ensimmäsestä herätyskellosta. 
Hyllyllä komeileva melko iskokokoinen Hello Kitty kyllä vastasi. Voi miten sievä ja varmasti pienen tytön unelma! Herätysääni nyt olisi voinut olla hieman toisenlainen...pimpeli-pompelin välissä se kujersi "Good Morning" (otetaan se vaikka kielikylpynä sitten!) ja kisun kädessä olevassa taikasauvassa vilkkui valo. Jees jees, kisu lähti mun mukaan alta aika yksikön! Harmi että meni jo pakettiin ennen kuin sain hänestä kuvaa.

Uuden blogiystäväni Marikan innoittamana aloin muutama päivä sitten haaveilla taas kutomisesta. Mä olen teinistä asti tykännyt kutoa. Ompelemisessa olen valitettavasti ihan sukka. Ja sukasta puheenollen, en edelleenkään osaa valitettavasti kutoa kantapäätä, muuten tekisin sukkia innosta puhkuen. Näitä innostuksia mulla tulee ja menee ajoittain. Viimeisin oli varmaan toissatalvena, kun tein urakalla pipoja ja kaulaliinoja (ja yritin taas niitä pirun sukkia...tuloksetta!) Joistain mun tekeleistä tulee valmiita...toiset taas jää kesken...Mutta olen tullut itseni kanssa siihen tulokseen, että tärkeintä on tekeminen silloin kun se huvittaa, ei se lopputulos. 

Mä marssin tosiaan sieltä kellokaupasta sitten Anttilaan lankaosastolle...Ja lähdin pian kotiin uusien puikkojen, lankojen ja uuden Novitan lehden kanssa. Tai itse asiassa, jouduin kyllä pistäytymään sokkarilla hakemassa lisää sitä lankaa ja 4, sekä 4 1/2 puikot...ne oli Anttilasta loppu...Taitaa joku muukin olla innostunut samasta langasta! No, siellä Sokkarilla vasta ihania lankoja olikin....Voi kuka opettaisi mulle kantapään???!!!!

 

No joo, mutta eilen jo vähän pääsin aloittelemaan....ja tämän kirjoitettuani jatkan. Olkoon tämä yksi tie rentoutumiseen...Carolina Wallin Pereziä taas soimaan ja kutimet esiin....




Mä kävin muuten taas aamulla herättyäni sen 9km lenkin... 
ja tällä kertaa juoksinkin jonkin verran, joten kokonaisaikani nopeutui kymmenellä minuutilla. Lenkin jälkeen raikkaaseen suihkuun ja puuro-marja-aamiaiselle. 


Kotimatkalla kävin taas lähikaupassa hakemassa Vichyä ja tarttuipa matkaani jätskipuikkokin...pientä hemmottelua. Äsken tein pikasiivouksen keittiössä, keitin päiväkahvit ja herkuttelin...



                  Hyvä olo!


Niin, ja loppuun vielä, Tervetuloa lukijaksi Hanna!



maanantai 18. heinäkuuta 2011

Second Thoughts...

Juuri näin...Mä olen nyt vähän tullut toisiin aatoksiin...nimittäin tän karppauksen suhteen...

Koko vuoden mä olen vannonut tän nimeen, enkä ole pahemmin halunnut kuulla poikkiteloista sanaa aiheesta. Ja onhan mun yleisvointini kohentunut kummasti, sitä ei voi kieltää. Viimeisestä "euforiapiikistä" alkaa tosin taas olla aikaa...ja vaikka en ole syömisiäni sen kummemmin muuttanut, alkaa väsymys ja vetämättömyys pikkuisen vallata alaa jälleen. 

Tähän asti mä olen ajatellut, että jos mun oma olo on näin hyvä, ei karppaus voi yksinkertaisesti olla pahasta. Taka-alalla kummittelee se, etten ole mitään arvojani ollut mittauttamassa koko vuotena. Etupäässä nyt kolesteroliarvosta olen ollut huolissani. Minulla on ollut kaikin puolin hyvät arvot aina ennen karppaamisen aloittamista. Kyllähän sitä kai sanotaan, ettei ihan heti aloitiksesta pitäisi edes mennä mittauksiin, kun kroppa hakee sitä uutta balanssia...Mutta kyllä mua hirvittää, kun tiedän jo kaksi tapausta kun kolesteroli on pienessä ajassa singonnut yli 10...

Nyt tosiaan kun on näitä erilaisia oireita tullut...nuo vatsantoiminnan ongelmat ja kivut nyt ensisijaisesti...Mutta mystisenä juttuna todettakoon myös se, että mulla tosiaan nyt paino nousee jostain syystä ihan silmissä...Mä en ole helposti lihoavaa sorttia...ja nyt, ihan viimeisen kahden viikon aikana mun paino on noussut ainakin 2kg...Ok, onhan samaan kahden viikon periodiin mahtunut tätä ummetusta, yllättäviä kuukautisia tai jotain, sekä alkoholia...Mutta silti...Mua kummastuttaa...ja iskee kyllä pientä paniikkia, sillä paino on nyt mennyt sen oman "psykologisen rajan" yläpuolelle reilusti...mua ahdistaa...en edes muista koska olisin painanut näin paljon...Samalla huomaan, miten selkeä "fiksaatio" mulla näköjään on painosta...ja nyt mä ravaan sitten koko ajan vaa´alla...ja katson itseäni peilistä miettien, kuinka pahasti painon nousun näkee....Ei kiva...Niin, ja vaatteista, eteenkin housuista sen huomaa kyllä.

No mutta...eilen päätin, että tästä viikosta tulisi terveysviikko, jonka lopussa pitäisi näkyä joitain vaikutuksia jos nämä mun olot ja turvotukset ovat vain ohimeneviä. Tällä viikolla siis lisää liikuntaa, ei alkoholia, säännöllistä syömistä ja juomista. Olin päättänyt myös ottaa sen puuron marjoilla säännölliseksi aamupalaksi, sillä vähän vahingossakin, tiedän olevani aika pienillä hiilareilla...niitä sopii kyllä nostaa.

Siispä tuumasta toimeen: Aamulla heti herättyäni lähdin lenkille. Nyt en juossut, mutta reipasta kävelyä 1,5h, joten arviolta sanosin, että 9-10km tuli käveltyä. Sen jälkeen aamupalaksi kaura-ruispuuro desillä mustikoita ja kahvi kermalla. Nyt tultuani kaupungilta söin ison annoksen, mikä sisälsi höyrytettyä kukkakaalia ja porkkanaa, bataattipyrettä, 5 lihapullaa ja tomaatin. Tämän kanssa lasillinen piimää.
Illalla vielä jotain...en tiedä mitä.

Sitten tärkeimpään uutiseen: Mä eksyin eilen illalla sattumalta tällaiseen blogiin kuin http://all-nuts-in-a-case.blogspot.com Sen kirjoittaja on psykologian maisteri ja ravitsemusasiantuntija. Sivuilta löysin erittäin pysäyttävän artikkelin "Varoitus VHH:n vaaroista: Kilpirauhasongelmat  Erittäin pätevä kirjoitus, missä kirjoittaja ei ota fanaattisesti kantaa suuntaan eikä toiseen, vaan esittää faktoja, jotka ainakin saivat mut ajattelemaan asiaa ensimmäistä kertaa toiseltakin kannalta. Ja lisäksi myös siksi, että useat oireet joista olen puhunut (tai kaikkiin en edes niin ole kiinnittänyt huomiota), löytyvät näköjään kilpirauhasen vajaatoiminnan oireistosta... Väsymys, ummetus, painonnousu, vuotohäiriöt...
Onko siis niin, että VHH:n negatiivinen puoli pukkaa esiin vasta jonkin ajan kuluttua? Useita artikkeleja em.blogista luettuani mulle hahmottui tänään ainakin se ajatus, että voin tosiaan huoletta lisätä niitä hyvien hiilihydraattien (ja kuidun) lähteitä ruokavaliooni. On tarpeeksi terveellistä, kun jättää valkoiset jauhot ja turhan sokerin pois, vähentää leivän syöntiä ja lisää kasviksia. Tietty ehdottomuus siis vähemmälle. 

Mä katson nyt tosiaan tän viikon...ja jos paino jatkaa nousuaan ja tulee muita juttuja, niin menen niihin kilpirauhaskokeisiin...

...Tapahtui tänään muitakin asioita mistä vois kertoa..ehkä mä en nyt tähän pakettiin niitä ala sotkemaan...Toisella kertaa sitten...Ja pah, tylsä postaus senkin puolesta, et nyt ei oo edes kuvaa...No, ehkä painotamme nyt asian tärkeyttä...




lauantai 16. heinäkuuta 2011

Maailman parhaat lihapullat a´la karppi


...Aika kova väittämä...
...Mutta seison sen takana 100%! 
Nämä vaan ovat aivan mielettöman maukkaita. Kutsuin kerran vieraita syömään näitä, ja tuo kommentti nousi silloin yleisöstä: -"Nämä ovat ehdottomasti parhaat lihapullat mitä olen ikinä syönyt." So there u go!



Aura-pekoni lihapullat ja bataattipyree

AURA-PEKONI LIHAPULLAT:

800g jauhelihaa (itse käytän naudan paistia)
sipuli
3-4 valkosipulin kynttä
1 pkt pekonia
1/2-1 pkt Aurajuustoa muruina
3 kanamunaa
n.3 reilua tl Dijon sinappia
1 pieni prk ranskankermaa
mausteita maun mukaan. Itse laitoin nyt Provencen yrttisekoitusta ja tuoretta basilikaa. Yleensä laitan vielä Chilirouhetta ja balsamicoa paistaessani pekonia pannulla.

Silppua sipulit pieneksi hakkeeksi. Paloittele myös pekoni. Paista pannulla. Lisää jauhelihan joukkoon. Lisää myös kanamunat, mausteet ja ranskankerma, sekä juusto. Anna tekeytyä puolisen tuntia. Pyörittele taikinasta haluamasi kokoisia pullia ja paista 225c uunissa n.15min.

BATAATTIPYREE:

1 Iso bataatti
kasvisfondia keitinveteen
loraus kermaa
Nokare voita

Kuori ja paloittele bataatti lohkoiksi. Keitä vähässä vedessä kypsäksi. Lisää nokare voita. Soseuta sauvasekoittimella. Notkista tilkalla keitinvettä ja kermaa. Lisää suolaa maun mukaan.

Jazz is not dead, it just smells funny...

No huoh...tästä on tulossa pitkä ja rönsyilevä postaus...on asiaa torstaisista jazzeista, DBTL:sta, karppauksesta, vatsasta ja vähän menkoistakin...Mikäs tässä kirjoitellessa, sillä nukkumaankaan ei pysty, naapurissa on nimittäin äänestä päätellen aika kosteat pirskeet...


Katsos vaan, tämä siirtyy taas näköjään lauantain postaukseksi kun kello on jo taas yli puolenyön, mutta ajatuksissani nyt on vasta perjantai.

Eilen oltiin tosiaan siellä Jazzeilla kuuntelemassa Gunhild Carling family bandiä Ruotsalaisella Klubilla. Aivan mahtava päivä kokonaisuudessaan. Sään ollessa nyt lämpimämpi, oli ihanaa istuskella jazz-kadun Sangria-terassilla, kuunnella ranskalaista musiikkia, katsella ihmisiä ja juoda tietysti sangriaa. Siitä sitten siirryttiin Klubille. Olimme sen verran hyvissä ajoin paikalla, että saatiin tosi hyvät paikat ja syötiin maukas ateria suussasulavine jälkkäreineen ja viineineen! Sinä iltana ei laskettu ;) Tarjoilijalta kävi ilmi, että netissä TODELLAKIN oli ollut virhe ja loppupeleissä emme olleet ainoat ihmiset, jotka olivat hämmästyneinä odottaneet kuulevansa Carlingeja keskiviikkona!

Minä en ollut kyseistä bändiä koskaan ennen kuullut livenä, mutta vanhempani ovat useasti heitä olleet eri paikoissa kuuntelemassa ja olen kuullut kehuja. Ja kaiken kehun arvoisia he olivatkin! Kyseessä siis perhekokoonpano, on isää, äitiä, sisaruksia, siskonmiehiä ja lastenlapsia, jotka kaikki soittavat. Porukka oli kuin Trappin perhe kun he astelivat lavan taakse ennen konsertin alkua! Ja mikä ihana välitön tunnelma heidän välillään olikaan!

Kotiin päästiin neljän jälkeen aamuyöllä...huh, oli aika tuskaa kotimatka, kun sekä kuskia että matkustajia väsytti kovasti. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Hieman vielä jossain vaiheessa iltaa haaveilin, että olisin nyt seuraavanakin päivänä lähtenyt vielä Kirjurinluodolle katsomaan Ricky Martinia ja muita lattaribändejä, mutta silloin aamuyön väsyneinä hetkinä oli aika selvää, että laitoin säleverhot tiukasti kiinni ja puhelimen äänettömäksi ja nukuin...yhteentoista! Aamun sateinen sää ratkaisi loppuviimein kaiken...Jäin kotiin.

Tähän väliin nyt tuokiokuvia jazzeilta...


Matkalla taas evästeltiin...kermakahvia ja 86% suklaata


Hauska

...eikä yhtään tehnyt mieli ;)

Mä oon nyt niin koukussa kuvaamiseen

Mmmm...sangriaa lämpimänä kesäpäivänä


Falafelpyöryköitä ja kasvis couscous

Tiramisu

Hei aivan loistavaa punkkua!










Aamulla herätessä oli vähän kurja olo vatsassa...Se nyt on selvää että kaikki se istuminen autossa ja konsertissa eilen, ei tehnyt mitenkään erityisen hyvää vatsalle. Heitin verkkarit jalkaan ja painuin lenkille. Oli kiva huomata, että jaksoin taas piirun verran enemmän juosta kertamatkana kuin tiistaina. Kyllä tästä taas lenkkinä tais tulla se sama viitisen kilometriä, ehkä vähän till. Kotimatkalla kävin kaupan kautta hakemassa kermaa ja kurkkua. Kyllä mä nyt aattelin, että palautan pienissämäärin niitä pannassa olleita ruoka-aineita takaisin...eihän mulle jäänyt oikein mitään jäljelle.

Kello oli palattuani taas jo vaikka mitä, joten en nyt alkanut mitään aamiaista väkertämään, vaan tein itselleni pikaisen kinkku-mozzarellasalaatin ja keitin kupin kahvia kermalla ja kookosöljyllä. 



Mä en kyllä tajua...mulla on joteski kroppa nyt ihan sekaisin monella tapaa... 

Otetaan nyt esimerkiksi menkat. Mä oon jo vuosia syönyt Cerazette minipillereitä, joiden ansioista olen saanut viettää täysin menkkavapaata elämää. Aivan taivaallista! Jotain satunnaista tiputtelua on ollut muutamia kertoja, mutta se on liittynyt stressiin. Nyt kun toukokuussa tiukensin karppaukseni takaisin ruotuun, niin alkoi myös tiputtelu. Eikä se jäänyt ihan pieneksi, vaan pian alkoi tulla ihan kunnon vuotoa, sanoisin, ja täysin ilman säännönmukaisuutta. Voitte kuvitella että olen kironnut tätä asiaa! Kyllä oli tänäänkin outoa ostaa siteitä kaupasta! No joo, nyt siis vuodan taas ja olo on tosi turvonnut ja pinna selkeästi aika kireällä. Olen kyllä kuullut että karppaus kiihdyttää hormoonitoimintaa. Ärsyttää silti! Mummoalkkarit ovat siis palanneet vaatekaappiini stringien viereen. Sanottakoon nyt veilä, ennen kuin joku taas miettii, että eikö se nainen ole kuullut tamppooneista...niin tämä on niin epäsäännöllistä vuotoa runsaudeltaankin, että tamppoonit ei tähän tarkoitukseen nyt sovi, valitettavasti!

En tiedä johtuuko näistä menkoista, vatsasta vai mistä, mutta mulla on painokin noussut. Ei nyt määrällisesti todellakaan kauheasti, mutta enemmän kuin aikoihin ja sen oman psykologisen rajan yli. Mä nyt toivon että pikapuolin kaikki palautuisi uomiinsa...vatsa, syömiset, menkat ja paino.

Käväsin vielä myöhemmin iltapäivällä kaupungilla ystäväni kanssa. Ostin torilta rehuja, huomenna niistä jotain hyvää loihtimaan! Sitten haettiin lähestyvään DBTL:n lippuja. Ostimme yhdessä liput Sir Elwoodien keikalle kaupunginteatteriin. Niitä lippuja olikin myyty jo aika tavalla, joten hyvä että napattiin ennakkoon. Lisäksi mä ostin kaksi lippua Erinin keikalle (ja oli siellä joitain muitakin sooloja/duoja, en vaan nyt muista ketä) Linnateatteriin. Viime vuodesta viisastuneena tietää sanoa, että ne Linnateatterin jutut on ihan helmiä! Harmi vaan että isäntä, Jukka Takalo ei ole siellä kuin parina ensimmäisenä iltana.




Mulla oli muuten päällä taas se mun Pikku-Peppi liivimekko. ( Kuvia mekosta kesäkuun samannimisessä postauksessa) Se on kyllä niin kiva. Mahtaiskohan sitä raaskia vielä satsata ja ostaa sellainen punainen myös...

Jees, mutta huomenna aamulla varmaan lisää lenkkiä ja yleistä hyvänolon seurantaa ruokailujenkin suhteen. Taidan nyt jonkin aikaa ainakin aloittaa aamut kaurapuurolla, ihan niiden kuitujen takia.