Pala kurkussa...

Paha olla...surulinen, haikea...

En tiedä onko se tämä uusi kevät mikä niin vahvana ja vihreänä puskee läpi, joka saa oloni niin levottomaksi vai mistä on kyse...mutta viimeisten viikkojen aikana mä olen taas niin voimakkaasti kaivannut entistä rakastani...hän on muuttanut taas pysyväksi asukiksi pääni sisälle...sydämestä hän ei ole missään vaiheessa poistunutkaan. Mä en tiedä koska te kaikki kyllästytte lukemaan tätä paskaa tästä liikaakin kulutetusta aiheesta...mutta mä toivon että purkamalla ajatuksiani sekä tänne että rakkaitten ystävieni niskaan, mä saisin pelattua iltselleni hetken lisäaikaa etten tekisi mitään mitä myöhemmin katuisin...

Onhan tässä tullut järkeä lisää...tämä, että olen pystynyt silti vastustamaan sydämeni ääntä, on osoitus siitä. Aikaisemmin mä olisin antanut periksi jo kauan sitten. ... Mutta minä olen kuitenkin minä, ikuinen sydämellä eläjä..ja osoituksena siitä voin tunnustaa että moneen kertaan olen viestin puhelimeeni kirjoittanut ja yksi on säilynyt luonnoksissakin...Viime hetkellä on kuitenkin aina järjen ääni saanut siirrettyä lähettämistä seuraavaan hetkeen. Sitä se on tällä hetkellä...Hetkestä toiseen selviytymistä...yhden hetken yli elämistä...rakkaita muistoja...kipeiden torjumista...ja haavekuvaa, illuusiota.

Kohta neljä kuukautta siitä kun mä viimeksi iskin liinat kiinni...ja minulle se tuntuu pieneltä ikuisuudelta...Mä olen ollut niin vahva...ja nyt taas tunnen oloni niin heikoksi...Koska tämä kaipaus ja nämä ajatukset jättävät mut lopullisesti rauhaan??? ...Kai sitten, kun elämääni astuu uusi ihminen...

Mä tunnen tällä hetkellä niin suurta yksinäisyyttä...tyhjiöön sisälläni hukkuu...

Eilen illalla oli pakottauduttava lukemaan tännekin silloin kerran laittamaani narsismi-postausta...ja sen myötä tietysti mieleen tulvi väkisinkin niitä kurjia faktoja, ikäviä muistoja joita ei voi kuorruttaa suklaalla ja kermavaahdolla...Tästä syystä yö oli oikea liskojen yö...Ja nyt on vaikeaa aktivoitua päivän askareisiin...Mutta tarpeeseen se tuli...taas ovat faktat hitusen kirkkaampina mielessä ja sen avulla mennään varmasti päivä tai kaksi eteenpäin. 

Nyt otan itseäni niskasta kiinni...jotain hyvää musaa, aamukahvia ja hieman kotihengettären hommia olisi edessä...Jaksaisikohan sitä putsata parden...jos vaikka uusia kesäkukkia hakisi sitten ensi viikolla. 

Voi, ja torilta eilen ostetut tämän kesän ensimmäiset salaattiainekset odottavat jääkaapissa...Mozzarellasalaatin kylkeen pitää kehittää vielä jotain lisää...Hmmm...

Kiitos sinulle kun kuuntelit...tämä helpotti taas vähäsen...Mukavaa päivänjatkoa ja palataan!

Tunnustus jos toinenkin...

Well guys, piiitkästä aikaa jaksan ja ehdin koneelle. Anteeksi moinen hiljaiselo taas. Kaikenlaista on näihin kuluneisiin päiviin mahtunut, joten on tunnustusten aika.  

Haluatteko hyvät vai pahat uutiset ensin?

No, saatte ne hyvät. Eli päivän paras uutinen, joka niin lämmitti mun flunssaista mieltä ja sydänalaa oli, kun selasin teidän päivityksiänne ja löysin Lilan blogissa tunnustuksen minulle. Perusteluina oli vielä ihanasti, että minun jutuistani tulee hyvälle mielelle. Voi Lila, kiitos tuhannesti kauniista sanoista! Valitettavasti mun tietokonenerokkuus tökkii taas tässä kohden, enkä onnistunut liittämään tunnustusta tähän postaukseen. Siispä tunnustus ei lähde tällä kertaa kenellekään. Mutta ihania olette kaikki, ettäs tiedätte!

Tosiaan, viimeiset pari viikkoa ollut taas haipakkaa. Nyt on onneksi duunissakin joulujuhlat onnellisesti vietetty ja ensi viikosta tulee varmaankin aika rento.

No mutta...mitäs sitä panttaamaan...toinen tunnustus tulossa...vi**ttaa että meninkin hehkuttamaan silloin aiemmin...reisillehän tuo meni taas se viime viikonlopun tapaaminen. Ei siis tullut tapaamista, tuli työesteitä. Tieskin kyllä niiden mahdollisuudesta ja ei sille voi mitään, mutta kun tuo yhteydenpito katkesi taas kuin seinään, enkä saanut vastakaikua huuteluilleni. 

Nooh, suurimpaan pettymykseen trinsessa lähtikin sitten viime lauantaina baariin...veti aikamoiset tuubat...koki helvetillisen krapulan sunnuntaina ja tätä seurasi vielä helvetillisempi liskojen yö. Henkisessä krapulassa ja pahalla tuulella mentiin alkuviikko. Rupes itseänikin ahdistamaan, kun ei ole mulle luonteenomaista olla pahantuulinen. Loppuviikkoa kohden alkoi oireiden kirjo lisääntyä ja nyt olen sängynpohjalla seuranani kurkkukipu, lämpöily ja lihassärky. Hampaat ovat olleet jo useamman päivän arat, joten poskionteloissakin taitaa olla elämää. Tämä on kyllä ihan tyypillinen kaava mulle, että ensin on henkistä pahaa oloa ja sen jälkeen tulen fyysisesti kipeäksi.

No mutta joo, olen tosiaan alkuviikon psyykannut itseäni taas vahvaksi, että pystyisin yhä totaalisemmin tekemään sen pesäeron exääni. Kerta toisensa jälkeen hän tuottaa mulle pettymyksiä ja mun on aika hyväksyä ne faktat, että onnellista paria meistä ei koskaan tule siinä määrin, että hän kykenisi vastaamaan myös mun tarpeisiini silloin kun ne eivät mene ihan yksiin hänen tarpeidensa kanssa. Tän kissa-hiiri leikin olisi vihdoin loputtava ja on aika selkeää, ettei hän tule sitä lopettamaan, vaan mun on se vahvuus löydettävä itsestäni. Ja se löytyy vain kun hautaan viimeisenkin toivonrippeen ja laitan rakkaus-tunteet syrjään. Tämä tulee tapahtumaan taas pienissä erissä...yhdestä "kiusauksen voittamisesta" toiseen (hah, kuulostaa ihan mun edesmenneeltä röökilakolta). Well, eilen tuli 1-0 mulle...hän soitti, enkä vastannut. Se on kuulkaas aika tahdonvoimaa vaativa juttu multa. 

Kesälläkö se lie ollut kun aikaisempaa pesäeroa aika menestyksekkäästikin tein ja vissiin täällä vihjasin niistä oivalluksista mitä olin tehnyt...ja mitkä helpottivat mut näkemään tilannetta ulkopuolisen silmin...Silloin en kuitenkaan halunut jakaa näitä oivalluksia tänne...enkä ehkä nytkään syvällisemmin, mutta koska näistä oivalluksista saattaa olla apua jollekin toiselle, avaan niitä hieman: Eli rakas ystäväni kehoitti minua etsimään tietoa narsismista, kun taas kerran kieriskelin pettymyksen suossa. Mä tein työtä käskettyä ja osuin aivan sattumalta erittäin mahtaville sivuille. Tietoa on paljon ja lukeminen ei ollut helppoa. Luin muutaman rivin kerrallaan, sitten oli pakko lopettaa ja pitää taukoa. Itketti, ahdisti, helpotti, vihastutti...kaikkea. Se sivusto kirvoitti sellaisen tunnemylläkän, sillä mä löysin sieltä exäni, aivan täysin. Miltei jokaiseen asiaan, mistä siellä puhuttiin, löysin esimerkkejä ja moni palanen loksahti paikoilleen. Hajanaiset käyttäytymiset, joita olin ihmetellyt ja joilla en ajatellut olevan mitään tekemistä toistensa kanssa, löytyivätkin yhtäkkiä saman otsikon alta. 

Mä olin silloin hetken vahvoilla, mutta annoin taas periksi...Nyt haen siis sitä vahvuutta uudestaan. Luen itse paljon noita tekstejä. Ja kuten niissäkin sanotaan, narsisti ei tule päästämään uhriaan helpolla otteestaan, se on pitkä tie. Ja narsisti ei muutu, vain uhri muuttuu pikku hiljaa. Näin siinä käy, ja se on aika pelottavaa.

Liitän tähän loppuun sivustolla olevan listan narsistin tunnusmerkeistä. Tämä on se, johon itse löysin sata ja yksi esimerkkiä kuluneiden vuosien ajalta. Menkää ihmeessä itse lukemaan lisää TÄÄLTÄ  jos aihe koskettaa.  

Ja voimia kaikille jotka saman asian kanssa painivat!

Narsistien ominaisuuksia

1. Itsekeskeinen. Hänen tarpeensa ovat kaikkein tärkeimmät.
2. Ei katumusta virheiden tai väärintekojen jälkeen.
3. Epäluotettava, kykenemätön sitoutumaan.
4. Ei piittaa tekojensa seurauksista.
5. Projisoi vikansa muihin. Kova syyttämään, ei koskaan hänen vikansa.
6. Omatunto vajavainen tai olematon.
7. Epäherkkä toisten tarpeille ja tunteille.
8. Hyvä julkisivu (yksi tai useampia) jolla tehdä vaikutus ja saada valta.
9. Huono stressinsietokyky. Herkkä suuttumaan ja raivoamaan.
10. Oikeutettu manipuloimaan ihmisiä täyttääkseen tarpeensa.
11. Järkiperäistää helposti. Elää järjellä. Vääntää keskustelun omaksi edukseen toisen kustannuksella. Jos joutuu ansaan, jatkaa puhumista, vaihtaa aihetta tai suuttuu.
12. Piintynyt valehtelu.
13. Valtava tarve kontrolloida tilanteita, keskusteluja ja muita ihmisiä.
14. Ei todellisia arvoja. Opportunisti. Arvot vaihtuvat tilanteen mukaan.
15. Antaa itsestään usein empaattisen ja ymmärtäväisen vaikutelman jotta voisi manipuloida muita.
16. Vihaisia ja ailahtelevia tunnetiloja.
17. Käyttää seksiä kontrolloimiseen.
18. Ei jaa omia ajatuksiaan, motiivejaan eikä tunteitaan.
19. Kontrolloi keskusteluja. Täytyy sanoa ensimmäinen ja viimeinen sana.
20. Hyvin hidas antamaan anteeksi. Roikkuu katkeruudessa.
21. Salainen elämä. Piilottaa rahansa, ystävänsä ja aktiviteettinsa.
22. Pitää muiden ärsyttämisestä. Pitää kaaoksen ja hajaannuksen luomisesta ilman syytä.
23. Ailahtelevat tunteet - muuttuu hetkessä mukavasta vihaiseksi ilman merkittävää syytä.
24. Epäonnistuu usein taloudellisten asioiden hoitamisessa.
25. Ilmaisee harvoin arvostusta.
26. Suureellinen. Vakuuttunut siitä että hän tietää enemmän kuin muut ja tekee kaiken oikein.
27. Ei kykene näkemään omaa osuuttaan suhteessa toisiin ihmisiin. Puolustautuu nuhdeltaessa. Ei koskaan hänen vikansa.
28. Voi näyttää herkältä ja kyynelehtiä. Tämä on näyttelemistä tai turhautumista mutta ei surua.
29. Rikkoo ihmisten sydämet tehdäkseen heistä hänessä riippuvia.
30. Tarvitsee uhkauksia tai painostusta saadakseen muut pysymään lähellään.
31. Sabotoi kumppania. Haluaa tämän olevan onnellinen vain itsensä kautta. Ei salli kumppanille ulkopuolisia tuttavia eikä kiinnostuksen kohteita.
32. Hyvin ristiriitainen.
33. Vakuuttava. Täytyy vakuuttaa muut tulemaan hänen puolelleen.
34. Kätkee todellisen itsensä. Aina "päällä".
35. Ystävällinen vain jos saa sinulta sen mitä hän tahtoo.
36. Hänen on oltava oikeassa, voitettava ja näytettävä hyvältä.
37. Ilmoittaa, ei keskustele. Kertoo, ei kysy.
38. Ei puhu avoimesti. Salaiset motiivit.
39. Kontrolloi muiden rahoja mutta käyttää itse vapaasti.
40. Jatkuva "Olen OK ja voin hyvin, eikä minun tarvitse kuunnella sinun näkökantojasi tai ajatuksiasi".
41. Kokee olevansa aina väärinymmärretty.
42. Tunnet olosi kurjaksi hänen lähellään. Hän kuluttaa sinua.
43. Ei kuuntele koska ei välitä.
44. Hänen tunteistaan puhutaan mutta ei kumppanin.
45. Ei ole kiinnostunut ongelmien ratkaisemisesta.
46. Erittäin hyvä lukemaan muita, jotta voisi manipuloida heitä. 

Huh, tulipas aikamoista tykitystä...anteeksi...ja ehkä ei nyt ihan sitä "hyvän mielen tekstiä" mistä Lila tunnustuksensa antoi...mutta hei, ei ole elämää ilman mustelmia. Näin uuden vuoden kynnyksellä on taas hyvä piirtää suuntaviivoja siitä, mitä elämältään haluaa, mitä on tehtävä ja mistä luovuttava niiden saavuttamiseksi. Ja surulinen fakta on se, että kun haluan tasapainoisen ja hyvän parisuhteen, sekä perheen, niin hänen kanssaan ei kumpikaan tule toteutumaan. On siis aika vaihtaa suuntaa, vaikka se tekee kipeää.

Niin hyvää ettei sanotuksi saa...

Voi miten eri tavoin sitä asennoituikin alkavaan viikkoon, kun tiesi että huomenna on pyhä. Maanantai ei tuntunut lainkaan ahdistavalta ja tunkkaiselta. Olo oli hyvin nukutun yön jälkeen virkeä ja jaksoin jopa vetää hatusta taas uuden "Sata ja yksi asiaa mitä voit tehdä vessapaperirullasta"-idean.  -Niitä perinteisiä itsenäisyyspäivän kynttilöitä väkrättiin duunissa antaumuksella :)

Kotiin päästyäni sohva kovasti koitti mua huudella syleilyynsä, mutta hommaa oli sen verran paljon, että vastustin kiusauksen...(täpärällä oli, mutta kuitenkin!)

Olin luvannut leipoa äidilleni kuuluisan "bravuurikakkuni"...Se on vaan ihmiset ihan SYNTISEN HYVÄÄ, joten nyt jos koskaan uskallan sanoa että kokeilkaa ihmeessä! Acatakin, pistä se sun systeris leipomaan taas, tai yllätä hänet ja tee itse. Vaikea tämä kakku ei ole, mutta hieman siinä on sitä sadan kipon "sekoita sitä, yhdistä tätä"-meininkiä. Mutta siis, kaiken vaivan arvoinen! Päälliseltään hieman muistuttaa sitä aiemmin postaamaani karpin juustokakkua...mutta karppia tämä ei ole!

TAIVAALLINEN KAHVIKONJAKKIJUUSTOKAKKU

15 kpl Bastone keksejä

4 rkl sulatettua voita

300g Hovi maustamatonta tuorejuustoa

2 keltuaista

1 1/2 dl sokeria

1tl vaniliinisokeria

3/4dl kahvikonjakkia (tai viskiä, Baileyskin sopii)

1dl tosi vahvaa kahvia

6 liivatelehteä

3dl kuohukermaa

2 valkuaista

Hienonna Bastonet muruiksi. Sulata voi ja lisää keksimurskan joukkoon. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele vuoka kevyesti. Painele keksimurut vuoan pohjalle ja paista 150c uunissa n.13min. 

Anna pohjan jäähtyä kunnolla. (näin talviaikaan se tapahtuu nopsaan ulkona) Valmista sillä aikaa täyte. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.

Erottele keltuaiset ja valkuaiset toisistaan. Vatkaa keltuaisten joukkoon tuorejuusto, sokerit ja kahvikonjakki. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vaahdota myös kerma. 

Lisää valkuaisvaahto ja kermavaahto kevyesti vatkaten juustoseokseen. Puserra liivatteista vesi ja liuota ne kahvin joukkoon. Jäähdytä seosta hieman ja lisää se sitten ohuena nauhana sekaan kevyesti sekoittaen. Anna hyytyä tovi (n.5-10min) ja kaada seos sitten pohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa mielummin seuraavaan päivään. Koristele suklaahipuilla.

Valitettavasti nyt en pysty liittämään kuvaa valmiista kakusta, sillä hyytyminen on edelleen vaiheessa ja tätä kakkua ei tällä kertaa tarjoilla minun kahvipöydässäni :)

Saatuani kakun valmiiksi, päätin samalla vaivalla (ja sotkulla) leipoa vähän pipareita eilen tekemästäni taikinasta. Taikina on kyllä tosi hyvä, mutta joka vuosi tappelen sen kanssa, että saan taikinan irtoamaan kulhosta jääkaapissaolon jälkeen. Taas meinas mennä hermot ja vääntyä parit veitset. 

Prkl

Hirveästi kun ei takinan sovi lämmetäkään, jotta leipominen sujuu hieman kivuttomammin. Jos joku intoutuu tätä taikinaa kokeilemaan, niin suosittelen että ottaa vaikka 15min ennen leipomista sen jääkaapista vege. Maku on kyllä mitä parhain!

Leivoin tänään neljä pellillistä ja taikinaa jäi vielä n.puolet, joten kyllä tästä satsista ainakin kahdeksan pellillistä pipruja tulee, jos ei jopa enemmän.

HERKULLISET JOULUPIPARKAKUT

2,5dl siirappia

reilu 1 dl sokeria

250g voita

2tl kanelia

2tl inkivääriä

1tl neilikkaa

2tl kardemummaa

0,5tl pomeranssinkuorta

2 kanamunaa

n.10dl vehnäjauhoja

3tl soodaa

Kiehauta siirappi, sokeri ja mausteet kattilassa. Paloittele voi suureen kulhoon ja kaada siirappiseos haaleana voin joukkoon. Lisää munat yksitellen hyvin sekoittaen. Sekoita sooda vehnäjauhoihin. Lisää vehnäjauhot taikinaan, varo turhaa vaivaamista. Anna taikinan olla viileässä ainakin seuraavaan päivään. 

Paista 225c uunissa n.5min.

Köyhän miehen kaulin

 Mmmmm...nam!

 

 

Pakko vielä loppuun todeta...vaikkei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa...mutta...ensi lauantaina, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan...saattaa olla ripaus rakkautta ilmassa <3 <3 <3 Mulla on lievästi vaikeuksia koittaa jaksaa tämä viikko.

Kaikkea kivaa...

Tänään on hyvä päivä!

Edelleenkään ei selkää olla pystytty hieromaan, mutta eilen saatu sähköhoito teki selvästi hyvää ja pisti veren kiertämään. Tänään on yleisolo ollut ensi kertaa aikast hyvä ja se jos mikä piristää mieltä! Ruokaakin jaksoi laittaa vähän eri fiiliksellä ja tuli aikast pirskutin hyvää, vaikka pääraaka-aineet olivatkin valmiiksi marinoidut kanafileesuikaleet ja wokvihannekset pääasiallisesti pakasteesta. Sekaan currya, valkosipulia, chiliä, tuoretta paprikaa, soijakastiketta, kookoskermaa ja pähkinöitä. Maistui...ja ihana tuoksu leijailee edelleen koko kämpässä! 

kana-kookoswokkia

Tässä tylsistellessä nappasin parit kuvat muutamasta käsityöprojektista jotka tein tuossa jokin aika sitten ennen kuin jouduin vaakatasoon. 

Kuten jossain vaiheessa taisin sanoakin, ei korujen teko ole viime aikoina oikein jaksanut innostaa. Barcelonasta ostin kuitenkin vähän materiaalia ja turkoosit puuhelmet houkuttelivat vähän askartelemaan. Syntyi kaulakoru ja laukkukoru.

...ja voihan ne yhdistääkin...

Kutominen tuntuu viimeaikoina siis vaihtuneen helmeilyn tilalle. Mä olen etsinyt kauan jotain yksinkertaista kämmekkäiden ohjetta...sellaista, jossa ei tarvitsisi opetella tekemään peukaloa erikseen. Kunnon ohjetta ei tahtonut millään löytyä, joten yhtenä iltana lähdin sitten vaan soveltamaan. Ja vau, itse olin lopputuloksesta jopa hämilläni, omat taidot tuntien! Näitä olen jopa käyttänyt.

40 silmukalla tein. Peukalon kohdalla päätin kahdeksan silmukkaa ja loin seuraavalla kerroksella uudet.

 

Lopuksi virkkasin kiinteillä silmukoilla ns. peukalon ja reunaan kiinteistä silmukoista ja pylväistä syntynyt pitsi.

Koristeeksi virkattu kukkanen jonka keskellä puunappi

Näitä täytyy lähteä tuunailemaan lisää jahka saan itseni taas kuntoon :)

Loppuun vielä vähän tunnustuksia...Mä sain yllättävän vierailun viime lauantaina...Mun ex, tämä kaiken kaipuun ja kyynelten kohde oli Turussa käymässä ja tuli luokseni. Voi luoja sentään hyvät ihmiset, miten yksi ihminen voi vielä kahden vuoden erossaolon  jälkeen saada täyden perhosparven lentämään vatsassa ja sydämen läpättämään. Yksityiskohtiin menemättä kanssanne todettakoon, että tuo tunne on edelleen moleminpuolisesti vahva, kaipaus kova...mutta ne MUTAT ovat kai edelleen siinä välissä...Well, pientä toivoa ilmassa. Tajusin siinä, etten ole pitkään aikaan ollut niin onnellinen, kuin siinä pienessä hetkessä, hänen lähellään...Tuntuu että silloin palaset asettuvat paikalleen...that´s the way it should be...Voi, mä antaisin mitä vaan jahka tälle nyt seuraisi vihdoin toivottavaa jatkoa...ja samalla pelkään ettei näin käy...Mutta TOIVON sydämestäni kunnes toisin todetaan...

Sinkkuudesta, intuitiosta ja nettitreffeistä...

Päätimpä uusimman kokemuksen valossa hieman raottaa tätä aluetta elämässäni...

Joo, sinkkuna sitä siis eletään, eikä ole mikään helpoin tie tämän ikäisenä...Miksei sulla ole miestä, miksi ei lapsia...onko sutinaa, kai nyt sentään JOTAIN on...??? Aaargh!!!!!!

Mä en ole koskaan lukeutunut siihen joukkoon ihmisiä, jotka harrastavat kevyitä yhden baari-illan jälkeisiä iloja...olen myös kokenut mitä on olla oikeasti rakastunut...rakastaa...ja tiedän millainen olen ja miltä minusta tuntuu kun joku kolahtaa ja kovaa. Kokemuksia on kertynyt takataskuun niin lyhyemmistä, kuin pidemmistäkin suhteista ja viimeisen parin vuoden aikana, enemmän ja vähemmän sinkkuna,olen kasvanut valtavasti ihmisenä. Tiedän mitä haluan ja mitä en halua. Yksinäisyys ei ole ideaalitila, mutta ei myöskään peikko. Mielummin olen yksin kuin huonossa parisuhteessa.

Senkin takia, kun en ole mikään baari-bongari, olen jonkin verran tutustunut nettitreffien maailmaan. Alussa kynnys oli korkea, sillä omassakin ajatusmaailmassa häilyi vielä kuva, että se on vain epätoivoisille ja urpoille...Näin ei tänä päivänä kuitenkaan ole. Löytyyhän sitä moneen junaan menijöitä, sitä en kiellä, mutta sanoisin myös sen maailman olevan yllättävänkin kylmä ja julma...se vaatii itsetuntoa, sillä palautetta tulee jo  pelkästi ulkoisesta olemuksesta aivan laidasta laitaan. En voi kieltää, etteikö muutamia kertoja ole tuntunut aivan helvetillisen pahalta kun uskoo löytäneensä ihmisen jonka kanssa kirjoitellessa jutut tuntuu menevän vaan niin yksiin ja nauraa vatsa vääränä toisen jutuille. Sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta, nähtyään enemmän kuvia, toinen toteaakin kylmästi etten olekaan hänen tyyppiään. Samaa joutuu joskus sanomaan itsekin toiselle...Ja voi miten se onkaan vaikeaa... -Löytää oikeat, mahdollisimman "kiltit" mutta rehelliset sanat torjumiseen. Ei helppoa, believe me! Ei tämä todellakaan ole siis nössöjen maailma!

Helmet erottaa sioista nopeasti ja kyllähän niitä sikoja on enemmän...Paljon tulee niitä ällöttäviä "saanko nuolla sua sieltä ja täältä-juttuja", jotka voi jättää suoraan omaan arvoonsa. Sitten on ne "Mitäs neidon lauantai-iltaan-viestit", jotka ei henkilökohtaisesti multa ainakaan saa vastausta...odotan hieman monipuolisempaa yhteydenottoa. Kolmantena on sitten ne helmet...fiksut yhteydenotot, jotka oikeasti paljastavat jotain aitoa lähettäjästään. Karu totuus on kuitenkin se, että koska sieltä ei kirjekaveria etsitä, on tekstin lisäksi ulkoisella olemuksella suuri merkitys...sen on miellytettävä omaa silmää. Itse en todellakaan hae mitään kiiltokuvapoikaa, mutta "Se Jokin" on vaan löydyttävä. Ja loppu onkin sitten niistä tapaamisella testattavista kemioista kiinni. Huuuh, pitkä ja hikinen taival!

No, mutta syy miksi nyt asiasta kirjoitan... Jouduin viikonloppuna tiukan ja kurjan tilanteen eteen. Olin jo aika pitkällä aikavälillä satunnaisesti kirjoitellut erään miehen kanssa. Hän se jaksoi ihanan sitkeästi pyydellä mua kahville ja kysellä kuulumisia vaikka kerroin aiemmin elämäntilanteeni olleen vähän sen suuntainen, etten voisi siihen vielä uutta ihmistä ajatella. Kirjoiteltiin aika paljonkin asioista. Meillä oli paljon yhteistä...ammattiala, sekä runsaasti yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Olimme nähneet toisistamme useita valokuvia, kaikki oli siis kunnossa. Olin saanut hänestä kokolailla itsevarman ja sosiaalisen kuvan. Hän oli jo kauan sitten antanut mulle numeronsa, mutta minä olin pitänyt omani vielä salassa. Nyt kun olin saanut oman elämäntilanteeni selvemmäksi, otin itse häneen yhteyttä ja aloin itsekin ajattelemaan että tapaisimme. Kaikki vaikutti siis melkolailla hyvältä.

Viikonloppuna sitten tosiaan annoin numeroni ja hän soitti minulle. Millään tavoin en osannut varautua siihen mikä minua odotti...Suoraan sanottuna se oli puhelu helvetistä...Hän olikin kovin ujo ja hiljainen...en tahtonut kuulla hänen puhettaan ja keskustelu oli kovin väkinäistä. Sanoinkin hänelle, että mulla on sellainen olo että puhun kuin Runeberg ja lähinnä haastattelen häntä. Hän ehdotti että näkisimme seuraavana päivänä kahvin merkeissä. Mä olin niin kiusaantunut ja ahdistunut sen puhelun jälkeen...Koko illan ja yön pohdiskelin että onko mun annettava hänelle tilaisuus...ehkä hän oli vain hieman ujo puhelimessa... Oma vaistoni huusi kuitenkin että EI, Ei Ei! Ja vaistoani olen viime aikoina oppinut kuuntelemaan, se harvoin on väärässä.

Tuntui todella pahalta, ihan aidosti, laittaa hänelle viesti seuraavana päivänä, että mun vaisto sanoo meidän olevan todellisuudessa niin erilaiset persoonat, että en usko meillä synkkaavan. Ja välttääkseni kiusallista tilannetta, kieltäydyn kahvista.

Sen tiedän, että mä vaadin rinnalleni sosiaalisen, hyvällä ja vahvalla itsetunnolla varustetun, silti ihan tavallisen miehen. Sitä siis edelleen etsien...

Uuteen alkuun...

Elokuu alkaa olla lopuillaan...elossa mä olen, kaikesta huolimatta! Pohjamutia on tullut koluttua, siksi hiljaisuus...Aamulla herätessä tuli se kauan odotettu "Snap out off it"-hetki...Ehdin jo pelästyä ettei sitä tulisikaan. No, mutta toivon sydämestäni että se nyt kestää ja suurin paha olo olisi taakse jäänyttä elämää.

Tästä tulee siis oikea sekametelisoppa...elokuu tiivistettynä yhteen postaukseen! Luvassa tän aamun itsensä hemmotteluhetkiä, uusia vaatteita, kutomisjuttuja ja muutama sana karppauksestakin...

Mä olen tosiaan ollut uupunut...suurin syy kai tähän on se, että vihdoin sain kerättyä itsestäni kaikki sen voiman, jolla sain ITSE laitettua pisteen tuolla ihmissuhderintamalla liian kauan kummitelleelle entiselle suhteelle joka ei ole päästänyt otteestaan...Eikä olisi päästänyt vieläkään, mutta nyt mä sain sanottua EI! Olen kovin ylpeä itsestäni, sillä ainoastaan minä tiedän, miten helvetin vaikeaa se oli...Ja pakko myöntää että jossain järjen ja tunteen rajamailla tilanteen lopullisuus vieläkin pelottaa minua...mutta tämä oli tapahduttava jotta voin jatkaa elämääni. Sen tiedän, että jossain tuolla on se toinen ihminen, joka on nyt ihan halolla päähän lyöty..joka kelaa että mitä helvettiä tapahtui...Joka ei koskaan olisi uskonut, että musta on tähän! Ja se toden totta on balsamia haavoille.
Tämä kaikki tosiaan vei voimat moneksi viikoksi...en jaksanut muuta kun käydä duunissa...mikään ei innostanut, ei tuntunut miltään. Itsestäkään en jaksanut huolehtia, ei meikkiä ja syömiset oli mitä oli (ja se kyllä tuntuu!)

Aamulla oli voimakkaampi olo...ja siihen oli tartuttava heti. Pieniä juttuja, pitkä suihku, hieman meikkiä ja kynnet kuntoon...hemmottelua :) Sain elokuun aikana tilattua sen sellaisen kynsienhoitosetin, josta aiemmassa postauksessa haaveilin...sellaisen paristokäyttöisen, jossa viiloja ja kiillottimia. Kokeilin sitä nyt ensi kertaa ja hyvä oli :) Sitten kynsinauhojen kuorintaa, öljyä ja lakkaa...tumman punaista, voiman väriä!

Dermosilin herkulliset kynsinauhojenhoitotuotteet

Uusi kynsikoje :)

Red, Red, Red

Maailman parhaat käsi- ja jalkavoiteet L´Occitanelta

Tilasin jokin aika sitten netistä ensimmäistä kertaa elämässäni vaatteita. Hieman skeptinen olin, mutta ystäväni vinkistä löysin aivan ihanan nettikaupan jossa myytiin suosikkimerkkiäni Creameä tuntuvin alennuksin. Päätin siis kokeilla, palauttaisin jos ei passaisi. Kokoja oli tosiaan melko niukasti ja muutamasta tuotteesta olisin tilannut pienemmän koon jos olisi ollut saatavilla. Tilauksesta tuli alennuksista huolimatta melkolailla suuri, joten meinasin vallan hermostua kun tuotteita ei alkanut kuulumaan. Vihdoin ja viimein ne sitten saapuivat, takki, huivi, tunika, alusmekko ja hame. Neule jäi puuttumaan, oli vissiin loppunut. Ihan tyytyväinen olin. Takki olisi sanut ehkä olla koon pienempi, mutta työmatkatakiksi kun sen ajattelin, niin ihan hyvä että alle mahtuu vaatetta, menee sitten pidemmälle talveenkin.

Creamin takki

takki oli täynnä kivoja pieniä yksityiskohtia

Huivi

Hame

Harmaa pitsitunika

alusmekko

Vallitsevassa olotilassani kutominen on ollut hyvää terapiaa. Pitkä pipo on päättelyä vaille valmis ja meneilläänolevana projektina ihanan kirjavat säärystimet.
Yksinkertaisella linjalla mennään vielä, taidot sen verran ruosteessa :)

Nyt pitää kiirehtää....

Cream n more Cream

Taas...

...on tarvetta tälle biisille...
...mä en jaksa tätä...koska mä saan oikeasti luoda nahkani uudelleen...aloittaa uuden elämän...
Ei enää tätä sairasta kuviota...mikä tuhoaa...
Ota mut tai jätä mut rauhaan...älä laita tanssimaan veitsenterällä...Mä EN tanssi enää veitsenterällä...EN, EN, EN!!!

Pala Kreikkaa...

Katselin tuossa kaihoten Absolutely white  n laittamia ihania kuvia Kreikan Santorinilta. Pakko oli sen jälkeen kaivaa muistojen albumista omat nelisen vuotta sitten otetut kuvat Pargasta ja fiilistellä. Se oli mun ensimmäinen matka Kreikkaan ja rakastuin kyllä ihan ensisilmäyksellä raikkaan sinivalkoiseen värimaailmaan, suussasulavaan ruokaan ja tavallaan kauniiseen ränsistyneisyyteen. Parga oli ainakin silloin vielä paikkana myös melko autenttinen, ei mikään turistihelvetti. Santorini on ollut aina myös haaveissani, henkeäsalpaavien maisemiensa takia, mutta muuten olen ymmärtnyt että paikka on melko tylsä ja hiljainen...Siihen se on sitten tähän asti tyssännyt... (en kyllä mitään bilemestaa koskaan halajakaan, mutta sen verran saa olla tekemistä, jotta viikko kuluu leppoisasti) Varmasti vielä jonain päivänä tieni vie kuitenkin myös Santorinille, katsomaan kuvankauniita auringonlaskuja...

Välihuomautuksena vielä ennen kuvia...En ole pitkään aikaan näitä kuvia katsellut...ihan siitä syystä, että matka tuo mieleeni liikaa muistoja menneestä. Nyt oli hienoa huomata, että katsoin kuvia vähän niinkuin mitä tahansa muitakin. Näin sitä mennään eteenpäin ja vahvistutaan kaikista takapakeista huolimatta. 

Mutta jokatapauksessa...tämä oli hieno reissu. Valitettavasti kamera vaan oli vielä vanha...

Tervetuloa lyhyelle nojatuolimatkalle Kreikkaan...

Paketissa heinäkuu...

Elokuu on käynnistynyt vauhdilla ja lomasta on jäljellä enää pelkkä muisto...

Viimekertaisten synkeiden sävelien jälkeen aurinko on pilkahdellut myös tännekin risukasaan...Helppoa ei ole rakkaus, eikä ero...eheytymisprosessi on pitkä ja kivinen tie, mutta taas tuntuu että olen niskanpäällä...tehnyt aivan valtavia oivalluksia ja havaintoja taas...Kasvua, kasvua...koko ajan kauemmas, koko ajan vahvempana. Olisi kauhea hinku heti läväyttää eteenne kaikki uudet ajatukset, mutta pakko malttaa...Heinäkuun lopulla tapahtui niin monta mukavaa ja mieleenpainuvaa hetkeä, että ne ansaitsevat nyt ykkössijan...Ja vaikka haluaisinkin, en voi sisintäni tänne myllätä ja avata turhan paljon yksityiskohtia ihan kunnioituksesta toisen osapuolen yksityisyyttä kohtaan...Mutta jotain...jotain on luvassa..toisena päivänä...

Mutta heinäkuu....

Viimeksi tuli varmaan vihjastua kummitytön synttäreistä (ja siitä Hello Kitty-herätyshelvetistä!), sitten tuli se IhananHauskanRomanttisenMustelmallinen mökkiviikonloppu kaveriporukalla...siellä oli kyllä ihanaa...

Mustelmat ja hyttysenpuremat tosin kestivät yli viikon häijyn näköisinä...nyt ne alkavat olemaan sitä mallia, että hametta saattaisi hämärässä voida harkita ilman legginsejä. Viini valui varpaisiin, niin siinä vaan pääsi käymään :D Ihan hyvässä mielessä kuitenkin! Polku oli turhan kapea ja liukas trinsessan kulkea...Muistan vieläkin kun monta kertaa kompastuin ja mua nauratti kasteisen heinikon keskellä. Aaaah, life, eh?

Tässä hieman tuokiokuvia...sumuisten silmien muka-taiteellisia räpsähdyksiä...Harmittaa, kun suurin osa kuvista jää näyttämättä, kun luonnollisesti kohteet eivät halua itseään eetteriin...

Joka tytön unelmaheräri, vilkkuu ja huutaa :D

Synttäreitä ja ilmapalloja

Tunnelmasta toiseen...mökkeilyä ja kaljaa ;)

hahaha...niin taidetta

 

Mökkeilyä seurasikin sitten "rankka keikkaputki", kun DBTL alkoi. Tiistaina oltiin kuuntelemassa Linnateatterissa Jukka Takaloa (aivan mahtava ja symppis biisintekijä ja trubaduuri), Esa Elorantaa ja P-K Kerästä. 

Keskiviikkona Happoradion keikalla. 

Torstai oli lepopäivä, joka todellakin meni täysin elbaamiseen! Perjantaina ja lauantaina koin yhdet elämäni parhaista keikoista sarallaan...Perjantaina Sir Elwoodin hiljaisia värejä kuuntelemassa kaupunginteatterissa (aivan mieletön akustiikka!) ja lauantaina taas Linnateatterissa Erinin keikalla. Se pieni tirriäinen oli kuin luotu siihen ympäristöön! Mä en ollut Erinin biiseihin muuten tutustunut, mitä nyt Vanha nainen hunningolla on saanut suupielet kohoamaan...Nyt voi todellakin todeta, ettei hän ole yhden biisin tähdenlento...Aivan loistavia biisejä...ja tuntuu, että puhuttelee mua kovastikin näiden viimeaikaisten tapahtumien valossa.... Kävin heti sunnuntaina ostamassa Hunningolla-levyn.