Jenkkiksiä karkoittamassa

Houston, We have a Problem...

Olenhan sitä tässä jo useaan otteeseen huudellut, miten minusta on tullut Fazer-addikti...oh well, eilen oli aika katsoa synkkää totuutta suoraan iirikseen. Mä käväsin nimittäin lauantaina kaupungilla ostamassa kunnollista treenikassia. Mukaan tarttui myös ihanan-kamalan-syötävän-ihanan-äglön-pinkki huppari ja pari teepparia. (Hah, tämä on NIIN tyypillistä minua...kuntosalin ovi avattu pari kertaa tauon jälkeen ja täytyyhän mun nyt ostaa vähän treenivaatteita kun nyt kerran treenataan, hahahaha) 

Oh well, hupparia katsoessani mulle tuli himassa fiilis, että se on niin täydellinen farkkujen kanssa. No, seuraava ajatus oli, että koskakohan olen edes viimeksi farkkuja pitänyt (nykyisin kun olen ihan leggari-fani)...

Pian sitten jo järkyttyneenä totesin, että joku saatana on piilottanut mun farkut ja tuonut tilalle liian pienen parin.

Joo, ei kiva...Fazer on tuonut mukanaan jenkkikset ja vatsan. (AAAAaaaaaaaarghhhhhhhhhhhh!!!!!!!!!!)

Oh well, maaliskuun missio onkin kropan palautus entiseen (tai entistä ehompaan!) kuosiin. 

Kaupasta hankittiin heti kovin terveellisiä juttuja. Valitettavasti jouduin hankkiin myös niitä herkkuja, sillä tänään täytän vuosia ja työkavereita piti muistaa namusilla. Sain kuitenkin itse pidettyä näpit erossa herkkukulhosta.

Mulle

Muille

Aloin lisäksi uudestaan pitämään ruokapäiväkirjaa karppaussivustolla..jospa sekin hieman himmaisi tuota mässäilyä, kun joutuisi repsunsa julkisesti tunnustamaan. Millään tosi tiukalla linjalla ei ole tarkoitus olla hiilareiden suhteen, kunhan nyt tuon sokerin saisi vähenemään. Muutaman viikon yritän olla tiukkis, jotta sais turvotusta vähemmälle.

Kaksi päivää mennyt ihan mallikkasti. Huomaa taas vedenjuonnin merkityksen...Vessassa saa juosta koko ajan ja naamassa kukkakaaleja :D

Niin, ja salillakin kävin taas herättelemässä uusia lihaksia :)

Toivottavasti maaliskuun lopulla tuo kuvatus näyttäisi jo hieman erilaiselta. Niin, ja tuo kuvatus on muuten edelleen savuton...siinä kai yksi syy myös painon nousuun.

Starting from today...

Uusi vuosi edessäni kuin tyhjä kirja...

Minä voin vaikuttaa siihen, mitä sen sivuille piirtyy, mihin tarina minua kuljettaa...ja etenkin siihen, onko tarinan päähenkilö energinen, hyvinvoiva, onnellinen sinkkunainen, vaiko pimeässä tunnelissa surkeana laahustava vittupää. Hah, että näin!

Joulu siis meni ja vuosi vaihtui. En jaksa vanhoja lähteä sen syvemmin analysoimaan. Vähän alavireisena ja flunssan kourissa tuli porskutettua loppuvuosi. Mieltä ei piristänyt aattona exältä tullut jouluntoivotus, mutta vahvana olen kyseisen aiheen tiimoilta pysynyt. Vuoden vaihteen jälkeen lähdinkin sinne englantiin. Ihana reissu kaikessa lyhykäisyydessään. Mun fotot ei kovin hyvin onnistuneet, joten kuvallista antia ei ihan hirveän paljoa ole tulossa, mutta varmasti jonkun postauksen tässä vielä redusta teen.

Mutta tosiaan...mä en ole mikään suurten uudenvuoden lupausten tekijä...tässä kuitenkin tuli joulunaikaan pohdittua kaikenlaista...lähinnä sitä, miten mun pitää unohtaa mennyt ja alkaa elää mun elämää suuremmalla sykkeellä ja miettiä, mitä mä elämältä taas haluankaan. Tänään pakottauduin ulos lenkille ihanan raikkaaseen talvipäivään ja se raikkaus selvitti mun päätä...Mä asetan tässä nyt itselleni tammikuun haasteita. Jos saan ne toimimaan tammikuun ajan, niin siirtyköön ne sitten helmikuullekin, mutta katsotaan sitä sitten. 

Here goes...ei mitään ihmeellisiä juttuja, joten toisaalta myös hyvin toteuttamiskelpoista kamaa...

1. Tupakkalakko...Taas sitä yritän...ja koska tässä ei nyt olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, uskaltaudun jo ajattelemaan loppukuuta päivän sijaan...niin, ja toivottavasti toki loppuelämää...mutta mennään nyt ensin tämä tammikuu. Niin, alkaen siis tästä päivästä...no cigarettes for me from 2day.

2. Karkki/herkkulakko... Niin paljon on tullut puputettua paskaa viime aikoina...Painoa on varmasti tullut, mutta eteenkin tuo hiilareiden/sokerin mukanaan tuoma väsymys on palannut ja siitä haluan eroon. Yleistä ruokavaliotani ei pahemmin tarvitse muuttaa, varsinkaan kun arki taas palaa kuvioihin. En siis missään nimessä halua turhaan kiristää karppaamista, sillä se ei mulle sovi, mutta herkuttelu pienemmälle. Olkoon lauantai mulla se sallittu herkuttelupäivä, jos siltä tuntuu. Ja kyllähän mä hieman korjailen tuota ruokailua samalla, ainakin tuon vedenjuonnin meinaan taas palauttaa arkeen, ja muuta pientä hienosäätöä.

3. Liikunnan lisääminen...Sitä en vielä uskalla luvata, että salille asti rohkenisin palata pitkän tauon jälkeen, mutta tavoitteena sekin tässä alku vuoden aikana on. Nyt kuitenkin kevyemmin, ihan sitä lenkille lähtöä yleisvirkeydenkin takia. Tavoittaana olisi nyt, että aamuvuorossa oltuani kävelisin keskustasta kotiin. Lisänä vähintään yksi lenkki viikonloppuisin. Kaikki muu on bonusta. 

4. Sosiaalisen elämän virkistäminen...Tähän kuuluu niin kaverien näkeminen useammin, kuin yleensäkin sosiaalisiin tilanteisiin hakeutuminen. Koko vuoden kattotavoitteena olisi ihanan uuden miehen löytäminen ja toimivan, tasapainoisen parisuhteen saavuttaminen.

5. Itsensä hemmottelu...Pyrin pyhittämään hetken itselleni aina sunnuntai-iltaisin. Tähän kuuluu kasvonaamioita, kynsien hoitoa, vartalokuorintaa etc. Lisäksi annan itselleni aikaa tehdä asioita joista nautin, kuten korut ja kutominen.

Näillä mennään....
Oikein ihanaa alkanutta vuotta sinullekin! Teitkös muuten itse jotain lupauksia?

Slow down, Take it easy, Just relax...

Eilisen paniikinomaisen painonseurannan ja stressaamisen jälkeen seesteisempänä...

Olen siis tehnyt uusia oivalluksia, joita pyrin nyt saattamaan käytäntöön ja muistuttamaan itselleni silloin kun paniikki taas valtaa alaa...

Ensinnäkin...stressi on uskoakseni myös aika omiaan pitämään painoa yllä, joten nyt pyrin rentoutumaan, laitan sen vaa ´an päiväksi piiloon ja lakkaan murehtimasta. Tajusin myös eilen, että vatsani toiminta on ainakin toistaiseksi parantunut ja krampit ovat pysyneet täysin poissa. Liekö tämä kaurapuuron, kuitulisän ja liikunnan seurauksena. 

Jos näin, niin olkoon kaksi kiloa lisää painossa, kokonaisolotilan paraneminen on paljon tärkeämpi asia suuremmassa mittakaavassa ajateltuna! 

Vaihdoin muuten Vi-Siblin kuitulisän pelkkään Fiber Huskiin (psyllium), sillä siinä ei ole lainkaan sokeria ja on muuten ymmärtääkseni samaa ainetta. Sitä laitan yhden teelusikallisen desilitraan vettä aamuisin ja juon heti pois ennen kuin ehtii kökkööntymään.

Eilisestä vielä mainitakseni, niin menin tosiaan kaupungille metsästämään koulunsa alottavalle kummitytölleni synttärilahjaksi herätyskelloa. Hänen syntymäpäiviään juhlistetaan perjantaina. Luulin, että herärin osto olisi ihan Piece of Cake, kultasepänliikkeeseen ja ulos...Mutta ei se sitten ihan niin mennytkään, I´m afraid. Kävin läpi kaikki keskustassa sijaitsevat liikkeet mitä keksin...äkkiä laskettuna niitä oli seitsemän. Ja kaikissa sain kuulla saman virren: "Ei meillä valitettavasti ole muita kun tuo Muumi-kello"...Ja se kyseinen muumi oli oikeasti aivan hirveä...muovinen kellastuneenvalkoinen istuvaltaan jököttävä otus jonka vatsassa oli kello...ei tyttömäinen, eikä kaunis.  

Mä olin jo luovuttaa ja meinasin alkaa soitteleen rakkaalle ystävälleni, joka on kummityttöni äiti, että mites olisi rannekello kerätyskellon sijaan...Päätin pistäytyä kurkkaamassa Anttilassa, olisiko niillä mitään kelloja. Sinne mennessäni huomasin sattumalta tien toisellapuolella uuden koruliikkeen, jonka olemassaolosta en edes tiennyt. No, sinne siis vielä kurkkaamaan. Ja onneksi menin! Ensimmäinen liike mikä ei tyrkyttänyt sitä samaa aneemista muumia. Oli kyllä muumikello, mutta erilainen. Tässä muumikuva oli vain taustalla ja itse kelloa löytyi vielä eri väreissäkin. Mutta se ei vastannut kuitenkaan mielikuvaani pienen tytön ensimmäsestä herätyskellosta. 

Hyllyllä komeileva melko iskokokoinen Hello Kitty kyllä vastasi. Voi miten sievä ja varmasti pienen tytön unelma! Herätysääni nyt olisi voinut olla hieman toisenlainen...pimpeli-pompelin välissä se kujersi "Good Morning" (otetaan se vaikka kielikylpynä sitten!) ja kisun kädessä olevassa taikasauvassa vilkkui valo. Jees jees, kisu lähti mun mukaan alta aika yksikön! Harmi että meni jo pakettiin ennen kuin sain hänestä kuvaa.

Uuden blogiystäväni Marikan innoittamana aloin muutama päivä sitten haaveilla taas kutomisesta. Mä olen teinistä asti tykännyt kutoa. Ompelemisessa olen valitettavasti ihan sukka. Ja sukasta puheenollen, en edelleenkään osaa valitettavasti kutoa kantapäätä, muuten tekisin sukkia innosta puhkuen. Näitä innostuksia mulla tulee ja menee ajoittain. Viimeisin oli varmaan toissatalvena, kun tein urakalla pipoja ja kaulaliinoja (ja yritin taas niitä pirun sukkia...tuloksetta!) Joistain mun tekeleistä tulee valmiita...toiset taas jää kesken...Mutta olen tullut itseni kanssa siihen tulokseen, että tärkeintä on tekeminen silloin kun se huvittaa, ei se lopputulos. 

Mä marssin tosiaan sieltä kellokaupasta sitten Anttilaan lankaosastolle...Ja lähdin pian kotiin uusien puikkojen, lankojen ja uuden Novitan lehden kanssa. Tai itse asiassa, jouduin kyllä pistäytymään sokkarilla hakemassa lisää sitä lankaa ja 4, sekä 4 1/2 puikot...ne oli Anttilasta loppu...Taitaa joku muukin olla innostunut samasta langasta! No, siellä Sokkarilla vasta ihania lankoja olikin....Voi kuka opettaisi mulle kantapään???!!!!

 

No joo, mutta eilen jo vähän pääsin aloittelemaan....ja tämän kirjoitettuani jatkan. Olkoon tämä yksi tie rentoutumiseen...Carolina Wallin Pereziä taas soimaan ja kutimet esiin....

Mä kävin muuten taas aamulla herättyäni sen 9km lenkin... 

ja tällä kertaa juoksinkin jonkin verran, joten kokonaisaikani nopeutui kymmenellä minuutilla. Lenkin jälkeen raikkaaseen suihkuun ja puuro-marja-aamiaiselle. 

Kotimatkalla kävin taas lähikaupassa hakemassa Vichyä ja tarttuipa matkaani jätskipuikkokin...pientä hemmottelua. Äsken tein pikasiivouksen keittiössä, keitin päiväkahvit ja herkuttelin...

                  Hyvä olo!

Niin, ja loppuun vielä, Tervetuloa lukijaksi Hanna!

Pöytälaatikkoterapiaa

...Sitä kai tämä on...blogi...uuden ajan pöytälaatikkoterapiaa...
Pöytälaatikkohan on ihan aarreaitta...sieltä löytyy vuosien varrella kerääntyneitä runoja, haalistuneita valokuvia, vihkon kulmaan rustattuja epämääräisiä sanoja...elettyä elämää.

Tämä on minun oma blogini...tervetuloa ajatuksiini...maailmaani...minuun.
Tämä on ylistys omalle ajalle...Sille, mitä jokainen tarvitsee..minkä jokainen täyttää itselleen tärkeillä asioilla...Sille ajalle, kun saa oikeitetusti olla itsekäs...

Oma aika...Tällä hetkellä se kuluu uudenlaiseen itsestä huolehtimiseen niin fyysisesti kuin henkisestikin...Tämä pitää sisällään liikuntaa, karppausta ja kaikkea sitä, mikä saa minut henkisesti voimaan hyvin... Omaan aikaan haluan sisällyttää enemmän myös itsensä hemmottelua pienin arkisin keinoin...ihanan tuoksuisia suihkugeelejä, jalkahoitoa pitkän työviikon jälkeen...
Omaa aikaa on myös silloin kun annan luovuudelle siivet ja synnytän uusia koruja...silloin kun ideoita pursuaa niin, että ei tahdo vessassa malttaa välillä käydä...silloin kun saan tehtyä jotain kaunista, jossa on minun näkymätön leimani.
Niin...ja omaa aikaa on myös silloin, kun iltahämärissä laittaa puhelimen äänettömälle..musiikin hiljaa taustalle...on vain hiljaa...omien ajatustensa kanssa kahden...ja itkee jos itkettää, nauraa jos naurattaa...

...Ota hetki omaa aikaa...tule mukaan matkaamaan...pohtimaan, tuntemaan, maistamaan...