...Voi miten ihana päivä tästä kehkeytyikään...
Aamulla sain nyt ensimmäistä kertaa toteutettua aikeeni lähteä lenkille kotona ollessani. Reilu viisi kilsaa tuli posotettua, osa hölkällä, mutta enimmäkseen kävellen. Heti oli silminnähden virkeämpi olo! Kyllä tämä pitää ottaa tavaksi.
Kotiin päästyäni sain yllättävän kutsun lähteä mustikkaan. Aika ihanaa, joskus muksuna varmaan viimeksi on tullut mustikoita poimittua enemmän kuin kerralla suuhun pantavaksi. Suihkun ja pikaisen aamiaisen jälkeen olin valmis kuin partiolainen kippoineni. Hieman kyllä täytyy taas näin jälkikäteen hymyillä...mulla on taipumusta lievään liiotteluun monissa asioissa...nytkin meikäläinen marssii metsään kolmen litran purkin kanssa...
...ja totuus oli se, että tulin himaan yhden purkin kanssa, mikä sekin oli hieman vajaa :) (niinkuin on kantajansakin, ha ha)
No, mun puolustuksekseni sanottakoon, että taisimme olla viikon liian aikaisin liikenteessä...varpuja oli kovastikin, mutta mustikkaa vielä vähän ja nekin mitä oli, olivat kovin pieniä. Lisäksi meidät yllätti heti alkumatkasta kova sadekuuro mikä hieman hidasti meininkiä. Ihana, lämmin kesäsade kuitenkin...lehmänkokoiset pisarat kastoivat hetkessä ihan litimäräksi.
Mutta siis, oli oikein rattoisaa ja terapeuttista samoilla metsässä ja haistella märän metsän ihanaa raikasta tuoksua. Metsämansikoitakin löydettiin. Mun oli pakko ottaa mukaani muutama heinänkorsi, jotta sain kotona fiilistellä lapsuutta ja pujottaa mansikoita korteen.
Kreivin aikaan olin sitten kotona...Hyvä kun sain kengät jalastani kun myös täällä aukeni taivaat. Vettä tuli hetken ihan kaatamalla.
Siinä vaiheessa oli ihanaa vaihtaa päälle kuivat vaatteet ja herkutella päivän saaliista...
tottakai ihan oikean kermavaahdon kera... Miten hyvää, miten karppia!
Mmmmm...Kyllä kesä maistuu makealta!
Loppuun on pakko mainostaa uutta löytöäni musiikkirintamalta...Mua harmittaa aivan suunnattoman paljon, kun mulla ois ollut lauantaina mahdollisuus mennä Baltic Jazzeille, mutta en sitten kuitenkaan mennyt.
Siellä oli ollut soittamassa Carolina Wallin Perez yhtyeineen. Sain tänään kuunella koko automatkan hänen cdtään. Levyllä paljon esim. Kentin covereita. Mutta voi luoja mikä ääni naisella...niin sielukas...Musta tuli ensi hetkestä ihan fani...Tää on juuri tällaista laiskan sunnuntaiaamun musiikkia...
... Kuunnelkaa ja ihastukaa...tai vihastukaa, ihan miten vaan...Ja hei, rakkaat ihmiset, kommentoikaa mitä piditte!...
