perjantai 25. marraskuuta 2011

ARVONTA SUORITETTU

Koruarvonta on päättynyt ja voittoarpa nostettu!!!


Arvonta suoritettiin perinteisellä laput maljaan-menetelmällä, mistä nyt en alkanut ottamaan kuvia.
Korusetin voitti tällä kertaa Titti Tittin elämää-blogista. Odotahan siis sähköpostia minulta, niin vaihdetaan osoitetietoja :) Onnittelut sinulle!


Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja sydämellisesti tervetuloa kaikille ihanille uusille lukijoille!

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

London Calling


Ihan mahtavaa!

En olisi aamulla osannut arvata, että illalla päätän lähteä uuden vuoden jälkeen pikavisiitille Englantiin. Huomenna pitäis buukata lennot!
Minähän asuin siellä aikoinani neljä vuotta ja sinne jäi aivan mieletön ja rakas ystäväporukka. Viimeksi nähtiin osan kanssa kun he tulivat viime talvena kanssamme Lappiin. Omasta vierailusta englantiin on nyt puolitoista vuotta aikaa. Ihanaa ihanaa ihanaa päästä tapaamaan kaikkia rakkaita!

Meillä on aina ihan hulvatonta yhdessä! Kaikki vain sulautuvat niin hyvin yhteen, vaikka ikäjakauma on suuri. Menen siis entisen pomoni perheen luokse. Koko heidän suku ja minun sukuni ovat siellä asumiseni myötä kuin yhtä suurta perhettä.

Seuraavassa pieni otos viime reissun tähtihetkistä. Oltiin perinteisellä "power drinking-reissulla" jonka teemaksi nousi "joka pubista pitää nyysiä joku matkamuisto" (hah, kovin aikuismaista, i know!). Nooh...illan päätteeksi neidolla oli päässään vessapaperirulla ja sylissä korttipakan lisäksi intialaisesta ravintolasta lautanen ja kankainen lautasliina. Ha ha, so much fun!






No joo, viikonloppuun on mahtunut muutakin, mistä voisi kirjoittaa ja liittää kuvia, mutta jääköön ne toiseen kertaan. Nyt mä fiilistelen londoniumilla! Until next time folks!

lauantai 12. marraskuuta 2011

Herkullinen omenapiirakka a´la karppi


Rakas ystäväni tuli eilen iltaani piristyttämään. Halusin tehdä jotain suht nopeaa ja vaivatonta, mutta silti herkullista kahvin kera nautittavaksi. Siispä pyöräytin omenapiirakan, mikä sopii myös karppaajan suuhun :)


POHJA:
2 kanamunaa
3/4 rkl makeutusta (itse käytin nestemäistä Hermesetasta)
1dl mantelijauhoja
vajaa 1/2 dl soijajauhoja
muutama rkl vehnäleseitä
(1tl vaniliasokeria)
1 tl leivinjauhetta
1/2 dl sulatettua voita

TÄYTE:
1 prk maitorahkaa
2 dl kermaa
1 kanamuna
1 rkl sitruunamehua
(1 tl vaniliasokeria)
makeutusta maun mukaan. Itse laitoin vain pari tippaa, eikä mielestäni kaivannut enempää.

PINNALLE: 
2 omenaa
kanelia

Kuumenna uuni 175c. Voitele piirakkavuoka (ei kovin suurta) ja jauhota se esim. kookoshiutaleilla.


Vatkaa munat ja makeutusaineet vaahdoksi. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää munavaahdon sekaan. Lisää viimeisenä sulatettu voi. Sekoita.
Kaada taikina vuokaan ja esipaista pohjaa n. 10min.


Sekoita sillä aikaa täyte ja viipaloi omenat. Nosta pohja uunista ja lusikoi rahkaseos päälle. Asettele omenat päälimmäiseksi ja ripottele lopuksi pinnalle kanelia.


 Jatka paistamista vielä n. 20min.

Piiraan kruunasi loraus vaniliakastiketta


Erittäin herkullista ja vaivatonta valmistaa. Muutamia havaintoja tuli mieleeni seuraavaa leipomiskertaa silmällä pitäen. Pohja oli tosi hyvä ja toimiva, sopii esim. marjapiirakankin pohjaksi. Liekö kiinni ostamastani omenalajikkeesta, mutta ehkäpä paloittelen ensi kerralla omenat vaikka kuutioiksi niin on mukavampi syödä (vaikkei esteettisesti varmastikaan ole yhtä kaunis). Lisäksi, vaikka monet leivonnaiset paranevat kun saavat tekeytyä jääkaapissa, on tämä piirakka ehdottomasti parhaimmillaan ihan uunilämpimänä!

             Sangen herrrrrrrkulllllllista :)

torstai 10. marraskuuta 2011

KORUARVONTA 10-25.11.2011...Yes folks, it´s a raffle!


Joulun kovaa vauhtia lähestyessä ajattelin ilahduttaa teitä pienellä arvonnalla.

And same in english, I´m helding a Xmas raffle where you can win this selfmade necklace shown below. Just follow the simple instructions given at the end, plz.

Nooh...on tässä oma pieni joulupossukin ojassa, myönnettäköön...
Ensinnäkin, en ole vielä koskaan järjestänyt blogissani arvontaa, joten nyt on jo korkea aika! Toiseksi, blogissani tuntuu edelleen käyvän paljon ihmisiä bongaamassa lihapullareseptiä sanomatta sanaakaan. Olisi siis äärettömän mukavaa saada muutama salaperäinen kasvo huutelemaan kommentteja tai tulemaan jopa uudeksi lukijaksi saakka!


Palkintona on tällä kertaa itse helmiäislasihelmistä tekemäni harmaa perhoskaulakoru rannekorun kera. Mukava piriste omiin joulunajan asusteisiin tai vaikka lahjaksi rakkaalle ystävälle.


Säännöt ovat ne tavalliset, eli arpoja voi saada yhdestä kolmeen, seuraavien toimenpiteiden mukaan:

* Kommentoit postausta ja kerrot kuinka monella arvalla olette mukana. Anonyymit laittakaahan nimimerkkiä kehiin ja bloggaajat, mainostakaa toki omaa blogianne, tulen mielelläni vastavierailulle :)

* Ilmoittaudut lukijakseni

* Mainostat arvontaani myös omassa blogissasi



To take part in this raffle you must do one, two or all three of the following things. More you do, the better chance on winning you´ll have!

* Make a comment on this blog-writing. If you are anonymus, you can make up a screen name and leave me your e-mail, so I can get in touch if you are the lucky winner!


* Become my reader


* Advertise my raffle at your own blog



Arvonta-aikaa on siis seuraavat pari viikkoa.  

                 Good Luck everyone!

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Kaikkea kivaa...

Tänään on hyvä päivä!

Edelleenkään ei selkää olla pystytty hieromaan, mutta eilen saatu sähköhoito teki selvästi hyvää ja pisti veren kiertämään. Tänään on yleisolo ollut ensi kertaa aikast hyvä ja se jos mikä piristää mieltä! Ruokaakin jaksoi laittaa vähän eri fiiliksellä ja tuli aikast pirskutin hyvää, vaikka pääraaka-aineet olivatkin valmiiksi marinoidut kanafileesuikaleet ja wokvihannekset pääasiallisesti pakasteesta. Sekaan currya, valkosipulia, chiliä, tuoretta paprikaa, soijakastiketta, kookoskermaa ja pähkinöitä. Maistui...ja ihana tuoksu leijailee edelleen koko kämpässä! 


kana-kookoswokkia

Tässä tylsistellessä nappasin parit kuvat muutamasta käsityöprojektista jotka tein tuossa jokin aika sitten ennen kuin jouduin vaakatasoon. 

Kuten jossain vaiheessa taisin sanoakin, ei korujen teko ole viime aikoina oikein jaksanut innostaa. Barcelonasta ostin kuitenkin vähän materiaalia ja turkoosit puuhelmet houkuttelivat vähän askartelemaan. Syntyi kaulakoru ja laukkukoru.



...ja voihan ne yhdistääkin...



Kutominen tuntuu viimeaikoina siis vaihtuneen helmeilyn tilalle. Mä olen etsinyt kauan jotain yksinkertaista kämmekkäiden ohjetta...sellaista, jossa ei tarvitsisi opetella tekemään peukaloa erikseen. Kunnon ohjetta ei tahtonut millään löytyä, joten yhtenä iltana lähdin sitten vaan soveltamaan. Ja vau, itse olin lopputuloksesta jopa hämilläni, omat taidot tuntien! Näitä olen jopa käyttänyt.



40 silmukalla tein. Peukalon kohdalla päätin kahdeksan silmukkaa ja loin seuraavalla kerroksella uudet.

 
Lopuksi virkkasin kiinteillä silmukoilla ns. peukalon ja reunaan kiinteistä silmukoista ja pylväistä syntynyt pitsi.

Koristeeksi virkattu kukkanen jonka keskellä puunappi

Näitä täytyy lähteä tuunailemaan lisää jahka saan itseni taas kuntoon :)

Loppuun vielä vähän tunnustuksia...Mä sain yllättävän vierailun viime lauantaina...Mun ex, tämä kaiken kaipuun ja kyynelten kohde oli Turussa käymässä ja tuli luokseni. Voi luoja sentään hyvät ihmiset, miten yksi ihminen voi vielä kahden vuoden erossaolon  jälkeen saada täyden perhosparven lentämään vatsassa ja sydämen läpättämään. Yksityiskohtiin menemättä kanssanne todettakoon, että tuo tunne on edelleen moleminpuolisesti vahva, kaipaus kova...mutta ne MUTAT ovat kai edelleen siinä välissä...Well, pientä toivoa ilmassa. Tajusin siinä, etten ole pitkään aikaan ollut niin onnellinen, kuin siinä pienessä hetkessä, hänen lähellään...Tuntuu että silloin palaset asettuvat paikalleen...that´s the way it should be...Voi, mä antaisin mitä vaan jahka tälle nyt seuraisi vihdoin toivottavaa jatkoa...ja samalla pelkään ettei näin käy...Mutta TOIVON sydämestäni kunnes toisin todetaan...

perjantai 4. marraskuuta 2011

...Jotta näkisin sinut paremmin...

Tylsälandiasta Pilleristi-Pirkko päivää...

Aaargh...mulla menee hermo tän olotilan kanssa...Mitään ei oikein pysty tekeen ja on koko ajan ihan tokkurassa. Eilen kävin pienellä kävelyllä ja siitäkään tuo selkä ei tykännyt. Kaksi päivää olen nyt juossut putkeen fysiossa saamassa ultraääntä jahka se verenkierto pikku hiljaa vilkastuisi. Kädet kyynärpäitä myöden ristissä toivon että ensi viikolla päästäis jo hieman käsitteleenkin.



Huoh...Mutta joo, eilen sain hakea mun uudet silmälasit. Hovikuvaajan puutteessa koitin saada napatuksi kuvaa peilin kautta...Aika räpellystä :) Mutta mä oon kyllä laseihin tyytyväinen..Kyllähän tähän taas hetken tottua kestää, mutta näenpähän paremmin ja nämä tuntuvat päässä tooooosi hyviltä...Ei kiristä eikä purista.


Oho...

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

...Masentavaa...


Harmittaa ja mieli on ihan maassa...samaa harmaata, mitä näkyy katsoessa ulos ikkunasta...



Mä oon saigonilla...kaksi viikkoa...selän takia. Blaah!  
Vanha vamma, vaikka ehdin jo luulla että olen siitä päässyt, kun ei ole miltei 1,5 vuoteen mua kiusannut. Ei mulla siis (kai?) mitään rakenteellista vammaa ole, mutta selän lihakset ajoittain tulehtuu ja syntyy pahoja jumeja. Ne ei ihan kauheesti ennakkovaroituksia anna...joku aamu ei vaan nousta sängystä ja siinä sitä sitten ollaan.

Kyllähän mä reissussa sain vetää säännöllisesti relaksantteja ja tulehduskipistä. Huomasin, että selkä ei tykännyt noinkaan pitkästä lennosta ja parin tunnin bussimatkoista. Ja paikanpäällä huono sänky, tyyny ja se kaikki käveleminen otti rankasti eteenkin alaselkään. Luulin päässeeni pelkällä säikähdyksellä kun ei vaivat jatkuneet montaa päivää paluun jälkeen. Toisin kuitenkin kävi.

Lauantaina, kun olin näöntarkastuksessa ja ostamassa itselleni uudet silmälasit (jee jee, new look!), alkoi yllättäen pieni kolotus vasemmassa lavassa, josta se sitten sunnuntain aikana levisi molempiin lapoihin. Luulin silloin vielä selviäväni pelkällä soitolla lääkäriin, jotta saisin reseptillä lisää relaksantteja ja kipiksiä. Maanantaina herätessä kipu oli aika helvetillinen ja paheni jokaisesta liikkeestä. Oli aika mielenkiintoista koittaa suihkussa sheivata kainaloita sokkona, kun ei pää kääntynyt toivottuun suuntaan. Bussissa istuminen oli yhtä helvettiä. Sain onneksi melko pian ajan lääkärille.
Nyt siis pari tylsää viikkoa himassa. Nämä ensimmäiset päivät melko lailla vintti pimeenä vahvoista kipulääkkeistä ja relaksanteista, jotta tosiaan saadaan pahin kipu ja sen tuoma ylimääräinen jännitys pois. Huomenna meen fysioterapeutilleni näyttämään tilannetta...mikäli vanhat merkit pitää paikkansa, aloitetaan useammalla kerralla sähköä tai ultraa verenkierron vilkastuttamiseksi. Tulehtuneita lihaksiahan ei saa käsitellä. Toivottavasti ensi viikon lopulla jo päästäis vähän hieromaankin.
Huomenna samalla reissulla saan hakea myös mun uudet lasit, se vähän piristää synkkää mielialaa!

Tylsäksi käy aika jo nyt...kun ei oikein löydä hyvää asentoa ja kaikki mielekäs tekeminen (kutominen, lukeminen, korujen teko jne.) on nyt aikalailla pannassa "työskentelyasentojen" takia. Eikä sitä jaksakaan, kun nuo lääkkeet pistää ihan tokkuraiseksi


 ...Blaah blaah blaah,vali vali vali... anteeksi tämä tyhmä synkistely.