KORUARVONTA 10-25.11.2011...Yes folks, it´s a raffle!

Joulun kovaa vauhtia lähestyessä ajattelin ilahduttaa teitä pienellä arvonnalla.

And same in english, I´m helding a Xmas raffle where you can win this selfmade necklace shown below. Just follow the simple instructions given at the end, plz.

Nooh...on tässä oma pieni joulupossukin ojassa, myönnettäköön...

Ensinnäkin, en ole vielä koskaan järjestänyt blogissani arvontaa, joten nyt on jo korkea aika! Toiseksi, blogissani tuntuu edelleen käyvän paljon ihmisiä bongaamassa lihapullareseptiä sanomatta sanaakaan. Olisi siis äärettömän mukavaa saada muutama salaperäinen kasvo huutelemaan kommentteja tai tulemaan jopa uudeksi lukijaksi saakka!

Palkintona on tällä kertaa itse helmiäislasihelmistä tekemäni harmaa perhoskaulakoru rannekorun kera. Mukava piriste omiin joulunajan asusteisiin tai vaikka lahjaksi rakkaalle ystävälle.

Säännöt ovat ne tavalliset, eli arpoja voi saada yhdestä kolmeen, seuraavien toimenpiteiden mukaan:

* Kommentoit postausta ja kerrot kuinka monella arvalla olette mukana. Anonyymit laittakaahan nimimerkkiä kehiin ja bloggaajat, mainostakaa toki omaa blogianne, tulen mielelläni vastavierailulle :)

* Ilmoittaudut lukijakseni

* Mainostat arvontaani myös omassa blogissasi

To take part in this raffle you must do one, two or all three of the following things. More you do, the better chance on winning you´ll have!

* Make a comment on this blog-writing. If you are anonymus, you can make up a screen name and leave me your e-mail, so I can get in touch if you are the lucky winner!


* Become my reader


* Advertise my raffle at your own blog

Arvonta-aikaa on siis seuraavat pari viikkoa.  

                 Good Luck everyone!

Kaikkea kivaa...

Tänään on hyvä päivä!

Edelleenkään ei selkää olla pystytty hieromaan, mutta eilen saatu sähköhoito teki selvästi hyvää ja pisti veren kiertämään. Tänään on yleisolo ollut ensi kertaa aikast hyvä ja se jos mikä piristää mieltä! Ruokaakin jaksoi laittaa vähän eri fiiliksellä ja tuli aikast pirskutin hyvää, vaikka pääraaka-aineet olivatkin valmiiksi marinoidut kanafileesuikaleet ja wokvihannekset pääasiallisesti pakasteesta. Sekaan currya, valkosipulia, chiliä, tuoretta paprikaa, soijakastiketta, kookoskermaa ja pähkinöitä. Maistui...ja ihana tuoksu leijailee edelleen koko kämpässä! 

kana-kookoswokkia

Tässä tylsistellessä nappasin parit kuvat muutamasta käsityöprojektista jotka tein tuossa jokin aika sitten ennen kuin jouduin vaakatasoon. 

Kuten jossain vaiheessa taisin sanoakin, ei korujen teko ole viime aikoina oikein jaksanut innostaa. Barcelonasta ostin kuitenkin vähän materiaalia ja turkoosit puuhelmet houkuttelivat vähän askartelemaan. Syntyi kaulakoru ja laukkukoru.

...ja voihan ne yhdistääkin...

Kutominen tuntuu viimeaikoina siis vaihtuneen helmeilyn tilalle. Mä olen etsinyt kauan jotain yksinkertaista kämmekkäiden ohjetta...sellaista, jossa ei tarvitsisi opetella tekemään peukaloa erikseen. Kunnon ohjetta ei tahtonut millään löytyä, joten yhtenä iltana lähdin sitten vaan soveltamaan. Ja vau, itse olin lopputuloksesta jopa hämilläni, omat taidot tuntien! Näitä olen jopa käyttänyt.

40 silmukalla tein. Peukalon kohdalla päätin kahdeksan silmukkaa ja loin seuraavalla kerroksella uudet.

 

Lopuksi virkkasin kiinteillä silmukoilla ns. peukalon ja reunaan kiinteistä silmukoista ja pylväistä syntynyt pitsi.

Koristeeksi virkattu kukkanen jonka keskellä puunappi

Näitä täytyy lähteä tuunailemaan lisää jahka saan itseni taas kuntoon :)

Loppuun vielä vähän tunnustuksia...Mä sain yllättävän vierailun viime lauantaina...Mun ex, tämä kaiken kaipuun ja kyynelten kohde oli Turussa käymässä ja tuli luokseni. Voi luoja sentään hyvät ihmiset, miten yksi ihminen voi vielä kahden vuoden erossaolon  jälkeen saada täyden perhosparven lentämään vatsassa ja sydämen läpättämään. Yksityiskohtiin menemättä kanssanne todettakoon, että tuo tunne on edelleen moleminpuolisesti vahva, kaipaus kova...mutta ne MUTAT ovat kai edelleen siinä välissä...Well, pientä toivoa ilmassa. Tajusin siinä, etten ole pitkään aikaan ollut niin onnellinen, kuin siinä pienessä hetkessä, hänen lähellään...Tuntuu että silloin palaset asettuvat paikalleen...that´s the way it should be...Voi, mä antaisin mitä vaan jahka tälle nyt seuraisi vihdoin toivottavaa jatkoa...ja samalla pelkään ettei näin käy...Mutta TOIVON sydämestäni kunnes toisin todetaan...

Aniliininpunaisia lahjaunelmia...

Kummitytön rippijuhlat sunnuntaina...

Tänään olin metsästämässä lahjaa...

...lahjoja...osia lahjoihin...helteessä...ympäri kaupunkia...

Tähän perään tunnustus...Tässä tapauksessa en ole ollut malliesimerkki kummista...päinvastoin...ja hävettäähän se...

Mutta ei kannettu vesi kaivossa pysy, eikä edes kummius aina pelasta sitä sidettä, mikä ei muutenkaan ole olemassa...Mutta kummi on kummi (en kuitenkaan siis sylikummi) ja jännittynein, mutta hivenen jopa odottavin mielin valmistaudun lähestyvään konfirmaatiotilaisuuteen.

Taisin jossain aiemmassa tekstissä jo tätä lahja-asiaa hieman sivutakin. Eli, helpoinhan olisi antaa lahjakortti tai rahaa...ja sitä kai tämän päivän nuoriso toivoisikin...Mutta haluan kuitenkin jättää jotain konkreettista muistoa tästä juhlasta ja itsestäni. En ole mitenkään yltiö uskonnollinen, mutta konfirmaatio on kirkollinen juhla ja pidän itse runoista, joten halusin lisäksi liittää lahjaan jotain "harrasta", joten päätin metsästää sopivaa runokirjaa. 

Aika nopeasti ajatus muotoutui päässäni seuraavaan muotoon: Mariskooli, itse tehty korusetti, sekä runokirja. 

Sain tietää anlillninpunaisen olevan kummityttöni tämänhetkinen lempiväri, joten sen pohjalta alkoi korun suunnittelu...

Tänään helmikaupasta hankittua...

...mutta ei taaskaan mennyt kuin Strömsössä...

...Juu, pipariksi meni päässä ollut idea...hankkimani nauhat eivät soveltuneetkaan kauniisti niskasta sitomiseen...joten oli mietittävä uusiksi ja kaivettava eräs vanha koru inspislähteeksi...

  Ei tullut silkkinauhakorua ei, mutta tällainen siitä sitten lopulta tuli

. 

Helmet tosiaan ovat aniliininpunaisia, vaikkei siltä kuvassa näytä.

Kaupungilta ostin tänään siis korumateriaalien lisäksi kaiken muun tarvittavan. Päädyin kirkkaaseen Mariskooliin. Kirjakaupasta löysin aivan viehättävän Katja-Maria Kaskisen kirjoittaman ja Kristiina Turtoisen kauniisti kuvittaman runokirjan "Unelmat kutsuvat kulkemaan". Lisäksi vielä tottakai kortti, lahjapaperia ja kassi. Nyt ollaan ruusua vaille valmiita...

lahjat

Ihana runokirja

Taidampa ostaa kyseisen runokirjan itsellenikin...ihania ajatuksia siellä oli.... kuten tämä, jonka liitän tähän loppuun:

                                       

" Käteni olivat tyhjät

onneksi

olin niin avoin ja utelias

silloin

uskalsin käydä

outoon paikkaan.

Eksyessä löysin tänne

astuin vahingossa sisään.

Kohtalon kellot eivät soineet

kaikki olivat niin hiljaa

kuin kysyen:

uskallatkohan?

Polvistuin elämäni äärelle

kurkistelemaan

uuteen suuntaan

unelmani ensimmäistä

ääriviivaa"

(Katja-Maaria Kaskinen)

...Ensin oli asu...sitten tuli koru...

Pieni helmeilyvimmakin ehti iskeä kesken juhannuksenvieton...

...Ja kaikki korujen tekijät tietävät, että kun se vimma iskee, on pakko toimia!...

Korujen tekemisessä on ihanaa se, että voi aina valmistaa persoonallisen korun joka vaatteeseen. 

Mulla oli se värikäs HirveenKauheenIhana mekko Indiskasta...muutamaa eri sävyä vihreää...tummansinistä...turkoosia...Huh, ei mikään hempeilyä ja hentoja värejä rakastavan unelma :)

Mulle se oli haaste... 

...Kaivoin arsenaalin esille ja heittäydyin fiilikseen...

Tuloksena kaulakoru ja kaksi rannekorua. Ensimmäisen rannekorun tehtyäni olin oksentaa...aivan kamala...jolleivat mekon värit sanelisi valintoja, en ikipäivänä olisi tehnyt tuollaista korua! Sitkeesti jatkoin kaulakoruun ja toiseen rannekoruun...lievästi samoilla fiiliksillä. Tästä johtuen ei tekeminenkään tuntunut ensimmäsitä kertaa koko helmeilyaikanani kivalta...

...Mutta hassua tässä oli se, että kun laitoin korut päälle mekon kanssa, ei tuotokseni tuntunutkaan yhtään niin pahalta. Tuskin näitä minkään muun vaatteen kanssa tulen koskaan käyttämään...joten heistä tuli nyt kirjaimellisesti yhden asun ihmeitä...Especially made for this outfit!

Ensiviikolla pitäisi ehtiä helmikauppaan metsästämään jotain aniliininpunaista...ja toivoa suurta luovuudenpuuskaa...Kummitytön rippijuhla on sunnuntaina ja kiva liittää lahjaan palanen itseni...Mitä nyt vähän tiukalla aikataululla liikenteessä...

Pearls, Pearls, Pearls...

Mä eksyin tänään helmimaahan...pitkästä aikaa...pitkäksi aikaa...

Aika vaarallista tuo...Nimittäin ilta lähestyy, pyykit pesemättä, ruoka laittamatta, ympärillä luova kaaos!


Alunperin tutustuin korujen tekoon pari vuotta sitten aika sattumalta. Käsityö-ystäväni kanssa marssittiin askartelukauppaan ja sanottiin että jos haluttais tehdä koruja niin mitä me tarvitaan...
Sukulaiselta lainautu vanhat pihdit, kaupasta pakolliset materiaalit ja hieman helmiä...Niillä lähdettiin innokkaasti kotiin kokeilemaan.

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Mä hurahdin helmiin ihan totaalisesti...Alussa oli jopa muuten niin kiireisissä aamuissakin hetki aikaa tehdä koruja...ja kotiin oli töistä kova hoppu! Aika pian uuden harrastukseni jälkeen kariutui suht pitkä parisuhde...Vaikeita aikoja silloin elettiin...Helmet toivat tarvittavaa terapiaa...Myöhemmin olen monasti ajatellut että joku suojelusenkeli tai kohtalon oikku ohjasi mut tämän harrastuksen pariin juuri oikealla hetkellä, sillä sen tuomaa lohtua ja voimaa todella tarvittiin monta kertaa myöhemminkin!

Helmivalikoimani on parissa vuodessa kasvanut kattaviin mittasuhteisiin. Nykyään niitä tulee tilattua netistä. Suosikkisivustojani on mm. www.villihelmi.fi ja www.helmiq.fi. Olen onnistunut myymäänkin ihan mukavasti tekemiäni koruja tutuille ja tuttujen tutuille. Onpa niillä rahoilla yksi etelänmatkakin tullut tehtyä. Tosin kyllä minä materiaaleihinkin saan aina sievoiset summat uppoamaan...se on kun irtokarkkikaupassa olisi...- vähän tuota, vähän tuota...pikkuisen noita...hei, TUO on saatava....Ja sitten HUPS...aiottua suurempi tilaus...Kuka maksaa??? :D

Jokunen aika sitten päätin vihdoin satsata kunnon työpöytään ja laatikostoon ja työvaloon, vaikkei ne nyt niin täydellisesti olohuoneen sisustukseen sopineetkaan. Kyllästyin nimittäin siihen, että keittiön pöytäni ei oikein koskaan ajanut sille tarkoitettua tehtävää, vaan se oli aina helmien peitossa...Sitten kun tuli ruokavieraita, oli aina hirvittävä roudaaminen että sai kamat kaappiin...Ja uuden inspiraation syttyessä oli ensin aloitettava siitä, että raahas ne kaikki taas koloistaan. Nyt niille on paikka, eikä haittaa vaikka se pöytä vähän sekainen olisikin!

Korujen teko on tällä hetkellä aika kausiluontoista...inspiraation mukaan mennään ja se on jostain syystä ollut nyt joulun jälkeen aika kadoksissa. Jouluksi tuli kai tehtyä niin paljon, että paussi oli paikallaan. Nyt kuitenkin eräs työkaverini pyysi vihreää korua 20v tytölle. Aikaa kesäkuun loppuun.
Mä tiedän, että seuraavat viikonloput menevät kiireessä, joten päätin tänään houkutella sitä inspiraatiota esiin...Ja kyllähän se löytyi kun vaan alkoi hommiin...Aikaa siinä hurahti, mutta lopputuloksena yksinkertainen vihreä kaulakoru rannekorulla. Välillä kyllä tuskailin, kun tuntui että tekniikka oli hakusessa ja kuumuudesta turvonneet nakkisormet eivät olleet ihan omiaan tähän hommaan.

Toivottavasti tilaaja tykkää. Minä olen ainakin lopputulokseen tyytyväinen.
Sinäkin saat muodostaa oman mielipiteesi... 

Näistä haettiin inspiraatiota...

Tällainen kaulakoru syntyi

Rannekorussa olikin nakkisormille väkertämistä...

...kun kokosuhteet ovat nämä...

Valmista kuitenkin tuli...

Eli mitäs tykkäät?