Kummitytön rippijuhlat sunnuntaina...
Tänään olin metsästämässä lahjaa...
...lahjoja...osia lahjoihin...helteessä...ympäri kaupunkia...
Tähän perään tunnustus...Tässä tapauksessa en ole ollut malliesimerkki kummista...päinvastoin...ja hävettäähän se...
Mutta ei kannettu vesi kaivossa pysy, eikä edes kummius aina pelasta sitä sidettä, mikä ei muutenkaan ole olemassa...Mutta kummi on kummi (en kuitenkaan siis sylikummi) ja jännittynein, mutta hivenen jopa odottavin mielin valmistaudun lähestyvään konfirmaatiotilaisuuteen.
Taisin jossain aiemmassa tekstissä jo tätä lahja-asiaa hieman sivutakin. Eli, helpoinhan olisi antaa lahjakortti tai rahaa...ja sitä kai tämän päivän nuoriso toivoisikin...Mutta haluan kuitenkin jättää jotain konkreettista muistoa tästä juhlasta ja itsestäni. En ole mitenkään yltiö uskonnollinen, mutta konfirmaatio on kirkollinen juhla ja pidän itse runoista, joten halusin lisäksi liittää lahjaan jotain "harrasta", joten päätin metsästää sopivaa runokirjaa.
Aika nopeasti ajatus muotoutui päässäni seuraavaan muotoon: Mariskooli, itse tehty korusetti, sekä runokirja.
Sain tietää anlillninpunaisen olevan kummityttöni tämänhetkinen lempiväri, joten sen pohjalta alkoi korun suunnittelu...
 |
| Tänään helmikaupasta hankittua... |
 | ||||
| ...mutta ei taaskaan mennyt kuin Strömsössä... |
...Juu, pipariksi meni päässä ollut idea...hankkimani nauhat eivät soveltuneetkaan kauniisti niskasta sitomiseen...joten oli mietittävä uusiksi ja kaivettava eräs vanha koru inspislähteeksi...
 | |||
| Ei tullut silkkinauhakorua ei, mutta tällainen siitä sitten lopulta tuli | . |
 | ||
| Helmet tosiaan ovat aniliininpunaisia, vaikkei siltä kuvassa näytä. |
Kaupungilta ostin tänään siis korumateriaalien lisäksi kaiken muun tarvittavan. Päädyin kirkkaaseen Mariskooliin. Kirjakaupasta löysin aivan viehättävän Katja-Maria Kaskisen kirjoittaman ja Kristiina Turtoisen kauniisti kuvittaman runokirjan "Unelmat kutsuvat kulkemaan". Lisäksi vielä tottakai kortti, lahjapaperia ja kassi. Nyt ollaan ruusua vaille valmiita...
 |
| lahjat |
 | |||
| Ihana runokirja |
Taidampa ostaa kyseisen runokirjan itsellenikin...ihania ajatuksia siellä oli.... kuten tämä, jonka liitän tähän loppuun:
" Käteni olivat tyhjät
onneksi
olin niin avoin ja utelias
silloin
uskalsin käydä
outoon paikkaan.
Eksyessä löysin tänne
astuin vahingossa sisään.
Kohtalon kellot eivät soineet
kaikki olivat niin hiljaa
kuin kysyen:
uskallatkohan?
Polvistuin elämäni äärelle
kurkistelemaan
uuteen suuntaan
unelmani ensimmäistä
ääriviivaa"
(Katja-Maaria Kaskinen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa kun pistäydyit kommetoimassa. Kiitos jo etukäteen ja tulehan toistekin!