tiistai 28. helmikuuta 2012

Faktoja tiskiin ja tunnustuksia ihanaisille



Sain ihanan tunnustuksen Mustikalta. Kiitos kiitos, tunnustus lämmitti kovasti mieltä.
Diiliin kuului paljastaa seitsemän faktaa itsestä. Aargh...Mitäköhän sitä läväyttäisi pöydälle...Kyllähän sitä aikojen kuluessa on tullut kerrottua sen seitsemän faktaa ummetuksesta vuotohäiriöihin ja ihmissuhdesotkuihin, hahahaha. No, mutta sen enempää tarkemmin miettimättä kerrotaan vaikka...


1. Olen asunut yksin miltei neljä vuotta Englannissa. Näin vanhempana mietin, miten koskaan rohkeninkaan lähteä. Onnellinen olen asuessani taas suomessa lähellä kaikkia rakkaita ystäviä ja perhettä, mutta jossain sisimmässäni kaipaan sitä sykettä joka Lontoossa on. Osa minusta haluaisi jättää nämä maisemat ja lähteä vaikka vuodeksi Espanjaan. Kivassa baarissa voisi olla hauska työskennellä. Tosin, mulla on niin huono matikkapää ja rahankäsittelytaito, että se baari joutuisi luultavammin konkkaan ennen kuin mun vuosi olisi ohi :)

2. Työskenetelen lasten parissa. Rakastan työtäni,  mutta monasti haaveilen maskeeraajan ja kynsitaiteilijan ammatista. Harrastepohjalta olisi kiva itsensä kouluttaa, mutta se on vaan niin pirun kallista.

3. Uskon olevani parisuhteessa monessa mielessä hyvä kumppani. Olen kuitenkin edelleen sinkku ja minulla tuntuu käyvän rakkauselämässä usein todella huono tuuri. Luultavammin suurin syy siihen on se, että viehätyn vääränlaisista miehistä.

4. Rakastan kaikenlaisia käsitöitä ja innostun herkästi kokeilemaan uusia juttuja. Minulla on kuitenkin usein liian suuret ja vaikeat visiot ja käsitys kyvyistäni ei vastaa aina todellisuutta. Kärsivällisyyttä on todella vähän. Viimeisempänä osoituksena asiasta on, kun työkaverini kehaisi innostuneensa tekemään niitä sellaisia frillahuiveja mitä nyt on paljon liikkeellä. En ole niistä ennen piitannut, mutta hän näytti yksivärisen tekeleensä ja se oli minusta hurjan kaunis. Työkaverini kehui, miten helppoa huivin tekeminen on. Nooh, minäpä sitten heti hänen kanssaan kimppatilausta langoista tekemään. Tilaanko yhden kerän kokeeksi...Ei, en minä tilaa yhtä, vaan kuusi kerää, kun oli niin kauniita värejä. (!!!????) No, langat tuli ja työkaverini opetti minua pikaseen tänään. Vaikeeta oli näin ensihätään, ja mulla meni heti käämit. Suunnittelin jo huomenna kauppaavani langat hänelle pilkkahintaan :D :D Että näin!

5. Rakastan hyvää ruokaa, syömistä ja kokkaamista. Minulta löytyy aina kaapista chiliä, valkosipulia ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Karpannut olen noin 1.5 vuotta. En kuitenkaan naama irvessä, se ei mulle sovi.

6. Viime aikoina olen itsekin yllättynyt, miten paljon tahdonvoimaa nykyisestä minästä löytyykään. On lopetettu tupakointi, päästy vihdoin irti exän vaikutuspiiristä, palattu salille...Nyt olisi vielä yksi haaste itselle ja se on paluu tanssitunneille. Tanssin englannissa salsaa ja se oli muutaman vuoden ajan suuri osa mun elämää. Voi sanoa että elin ja hengitin ainoastaan salsalle. Palattuani suomeen salsaa ei ollut vielä kun pääkaupunkiseudulla joten harrastus jäi. Nyt sitä on joka puolella. Omat taidot on jo niin ruosteessa ja usko itseen horjuu. Koitan kerätä rohkeutta palata takaisin salsan pariin. Tiedän että se olisi se iso piristysruiske mitä arkeeni kaipaan.

7. Minä itse olen itselleni suurin haaste. On ihanaa miettiä ja pohtia asioita, kasvaa ja kehittyä ihmisenä...kaatua ja nousta taas pystyyn...selvitä asioista, jotka tietää olleen itselleen vaikeita...tukea ihania rakkaita ihmisiä ympärilläni...


Tässäpä siis jotain minusta. Haasteeseen kuului vielä lähettää tunnustus 15 blogiin. Well, ei se määrä vaan se laatu. Minä haluan tällä kertaa kiittää ihanasta blogista
sekä

Moni muukin olisi tunnustuksen ansainnut, mutta teidän vuoro tulee toisella kertaa sitten. Ihania olette kaikki!

Tervetuloa uusille lukijoilleni!

maanantai 27. helmikuuta 2012

Jenkkiksiä karkoittamassa

Houston, We have a Problem...

Olenhan sitä tässä jo useaan otteeseen huudellut, miten minusta on tullut Fazer-addikti...oh well, eilen oli aika katsoa synkkää totuutta suoraan iirikseen. Mä käväsin nimittäin lauantaina kaupungilla ostamassa kunnollista treenikassia. Mukaan tarttui myös ihanan-kamalan-syötävän-ihanan-äglön-pinkki huppari ja pari teepparia. (Hah, tämä on NIIN tyypillistä minua...kuntosalin ovi avattu pari kertaa tauon jälkeen ja täytyyhän mun nyt ostaa vähän treenivaatteita kun nyt kerran treenataan, hahahaha) 

Oh well, hupparia katsoessani mulle tuli himassa fiilis, että se on niin täydellinen farkkujen kanssa. No, seuraava ajatus oli, että koskakohan olen edes viimeksi farkkuja pitänyt (nykyisin kun olen ihan leggari-fani)...
Pian sitten jo järkyttyneenä totesin, että joku saatana on piilottanut mun farkut ja tuonut tilalle liian pienen parin.
Joo, ei kiva...Fazer on tuonut mukanaan jenkkikset ja vatsan. (AAAAaaaaaaaarghhhhhhhhhhhh!!!!!!!!!!)

Oh well, maaliskuun missio onkin kropan palautus entiseen (tai entistä ehompaan!) kuosiin. 

Kaupasta hankittiin heti kovin terveellisiä juttuja. Valitettavasti jouduin hankkiin myös niitä herkkuja, sillä tänään täytän vuosia ja työkavereita piti muistaa namusilla. Sain kuitenkin itse pidettyä näpit erossa herkkukulhosta.

Mulle

Muille


Aloin lisäksi uudestaan pitämään ruokapäiväkirjaa karppaussivustolla..jospa sekin hieman himmaisi tuota mässäilyä, kun joutuisi repsunsa julkisesti tunnustamaan. Millään tosi tiukalla linjalla ei ole tarkoitus olla hiilareiden suhteen, kunhan nyt tuon sokerin saisi vähenemään. Muutaman viikon yritän olla tiukkis, jotta sais turvotusta vähemmälle.

Kaksi päivää mennyt ihan mallikkasti. Huomaa taas vedenjuonnin merkityksen...Vessassa saa juosta koko ajan ja naamassa kukkakaaleja :D

Niin, ja salillakin kävin taas herättelemässä uusia lihaksia :)

Toivottavasti maaliskuun lopulla tuo kuvatus näyttäisi jo hieman erilaiselta. Niin, ja tuo kuvatus on muuten edelleen savuton...siinä kai yksi syy myös painon nousuun.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Talvipäivän pehmeitä makunautintoja



Kaikki lähti siitä kun aamulla vaan oli sellainen fiilis, että tänään haluan sosekeittoa...


Raaka-aineiden valinta oli hieman kimurantimpi asia, nimittäin päätin eilen laittaa taas pannaan kaikki ne ruoka-aineet joita ilman kesälläkin tovin olin niiden vatsakramppien takia. Vatsa voi hyvin, nou hätä, mutta tuo kurkkukipu on nyt flunssan jälkeisenä tilana seurannut mua joulukuusta asti. Kahdet antibiootit, joiden aikana kipu lähtee pois, mutta molemmilla kerroilla n.viikon jälkeen kuurin loppumisesta kipu palaa jälleen. Se sellainen kumma tunne, että kurkussa on pala ja koko ajan on tarve niellä. Tosiaan siis kipu palasi eilen ja pyörittyäni taas netissä asian tiimoilta (tiedän ettei saisi, mutta...) törmäsin tautiin nimeltä kurkunpään refluksi...Oireet sopisivat kuin nenä päähän ja jossain sanottiin, että pitkittynyt flunssa/yskä voi toimia "laukaisijana". Ja selväksi tuli myös se, että omassa ammattiryhmässäni tauti on kovin yleinenkin, kun ääni on työkaluna. Oh well, joka tapauksessa tuli törmättyä pitkään listaan vältettäviä ruokia...
...kaalit, sitrukset, hiilihapolliset juomat, sipuli, valkosipuli, palkokasvit, voimakkaat mausteet, juusto, maito, rasva, ruisleipä,  KAHVI ja SUKLAA, VIINI ja alkoholi yleensä 
...mitä helvettiä sitten jää jäljelle????  
(Ja mitenköhän karppaus ylipäätään istuu tähän ajatusmaailmaan...Hmm...) 
No mutta joka tapauksessa ajattelin vähän noita himmata ja hankkia apteekista jotain närdelääkkeitä, katsoa onko mitään vaikutusta...

Mun arjessa se nyt lähinnä realistisesti tarkottaisi 
- vain kupillinen kahvia päivässä, muuten vihreää teetä (voi helv*** )
- chili, sipuli ja valkosipuli hetken aikaa pois ruoasta
- hädän hetkellä VAIN tumma suklaa pieninä annoksina
- jotain muita kasviksia kuin kukka- ja parsakaalia kehiin
- puuroa aamuisin
- ensi viikonlopun kekkereissä kohtuudella vinettoa eikä muuta
Ja mit tuohon äänenkäyttöön tulee, niin koitan välttää korottamasta ääntä, kuiskaamasta tai vääntelemästä ääntä eri hahmojen ääniksi duunissa.
Pari viikkoa jos menis näillä ja kattois sitten tilanteen uudestaan. Jos ei ole auttanut, niin erikoislääkärille mars.



Hah, eksyinkö vähän aiheesta  eksinkö??? Niihin resepteihin siis...Siitähän se lähti rönsyileen, että piti kehittää sosekeitto jossa ei olisi kovasti sipulia, mausteita, eikä tietysti perunaa...Olihan tässäkin noita ei sallittuja juttuja, mutta tosi pieninä määrinä.  
Tuli muuten ihan taivaallisen hyvää keittoa!

                

PORKKANA-BATAATTISOSEKEITTO APPELSIINI TWISTILLÄ



1 BATAATTI (n.600g)
(PIENI) SIPULI
3 ISOHKOA PORKKANAA
PIENI PALA INKIVÄÄRIÄ
1 VALKOSIPULINKYNSI
8DL VETTÄ
1,5 KASVISLIEMIKUUTIOTA
1/2PKT VOIMAKASTA KOSKENLASKIJAA
1DL MAITOA
1 APPELSIININ MEHU
PÄÄLLE HIEMAN AURAJUUSTOMURUJA

Paloittele kasvikset ja lisää kiehuvaan kasvisliemeen. Keitä kypsäksi. Soseuta ja lisää paloiteltu juusto, maito ja appelsiinin mehu. Kuumenna ja hämmentele kunnes juusto on sulanut. Ripottele tarjoiluvaiheessa päälle Aurajuustomuruja ja nauti vaikka mantelileivän kera.





KARPIN KUULUT MANTELILEIVÄT (ohje karppisivustolta)



KAKSI KANAMUNAA
2 RKL PARTAJUGURTTIA (TAI RAHKAA)
2 TL PSYLLIUMIA
2 TL LEIVINJAUHETTA
1,5DL MANTELIJAUHOA
3 RKL VEHNÄLESEITÄ
1 RKL SEESAMINSIEMENIÄ
150G PUNALEIMA EMMENTAL RAASTETTA

Vatkaa munien rakenne rikki. Lisää jogurtti. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Lisää lopuksi juustoraaste. Muotoile taikinasta 5 "kökköä" hieman taputeltuna matalammaksi. Paista 225c uunissa kunnes pinta on kauniin ruskea.



KARPIN HERKULLINEN TONNIKALAPANNARI


6KANAMUNAA
250G RAEJUUSTOA
100G JUUSTORAASTETTA (emmental)
100G AURAJUUSTOA
50G VOITA SULATETTUNA
2 PRK TONNIKALAA ÖLJYSSÄ
1 PRK TOMAATTIPYREETÄ
1 PIENI PURKKI MAISSIA
MAUSTEITA MAUN MUKAAN. ITSE LAITOIN PROVENCEN YRTTEJÄ, TIMJAMIA JA PIPPURISEOSTA.

Sekoita ainekset keskenään ja kaada seos joko isoon lasagnevuokaan tai uuninpellille. Paista 200c n 35 minuuttia.


Tuli kuulkaas tosi herkullinen pannaristakin, eli lämmöllä suosittelen vaikka iltapalaksi.


HYVÄÄ ALKAVAA VIIKKOA TAAS SINULLEKIN! SE ON RAKKAAT YSTÄVÄT YSTÄVÄNPÄIVÄ TIISTAINA!

lauantai 11. helmikuuta 2012

Oi ihana helmikuu...

Miltei kuukausi viimeisestä postauksesta...AnteeksiAnteeksiAnteeksiAn...no joo joo, taitaa riittää ;)
Aikamoisia pieniä suuria askeleita ollaan kuulkaas tehty tänä hiljaisuuden aikana. Vain minä itse tiedän, miten paljon voimaa ja pinnistelyä muutamat niistä ovat vaatineet, joten voin rehellisesti sanoa olevani aika pirskutin ylpeä itsestäni! I will survive!!!!


Näitä ylpeydenaiheita ovat olleet:

* Se, että nyt olen elänyt tasan kuukauden savutonta elämää. Mainittakoon vielä, että kuukauden aikana olen joutunut myös niihin tilanteisiin, jotka aiheuttivat viimeksi lakon loppumisen.


* Uskon, että olen ITSE vihdoin vapautunut narsisti-exäni taikapiiristä, sillä tovi sitten hän olisi halunut tavata kun sattui olemaan viikon ihan kirjaimellisesti kulman takana minusta. Kieltäydyin kohteliaasti ja yksisanaisesti kutsusta ja kykenin elämään sen viikon tiedostaen että hän on vain yhden puhelinsoiton päässä...ja kaikella rehellisyydellä, se oli vaikeudessaan helpompaa kuin kuvittelinkaan...ja elämä on jatkunut vallan mainiosti sen jälkeenkin. (...niin, enkä siis sortunut tupakkaan, kun näitä yllättäviä tapaamisehdotuksia alkoi satelemaan puhelimeen!)

* Kolmas ylpeydenaihe on se, että viime viikolla sain karistettua laiskuuden viitan pois harteiltani ja palasin kuntosalille!!!! Tittidittitii!!! Rohkeutta se vaati, mutta oli NIIN ihana olo kun sain mentyä. Kaksi kertaa tullut viikon aikana käytyä ja tsemppi jatkukoon! Kesäksi kuntoon-missio siis käynnissä, hah! Pikemminkin Kadonneitten vatsalihasten metsästys...kyllä sitä niin huonossa  kunnossa on, ettei tosikaan! Mutta, the only way is up, eiks joo!


Viimeaikaisena mukavana yllätksenä tuli myös voitto Lila ihanaisen arvonnassa. Voi miten hyvälle mielelle tulinkaan, kun onni tuolla tavalla yllättäen potkaisi :D Maketsunkin mahtavassa blogissa piti käydä huutelemassa arvonnan perään, jos vaikka salama kaksi kertaa tähän samaan lahoon puuhun iskisi :D Saataisiin samalla tupee kuntoon Martan valitsemilla taikatököteillä ;)

Ai niin, jotta kaikki ei nyt niin siirappisen ihanaa olisi, todettakoon loppuun , että mun sokerivallankumous jatkuu...makeanhimo on suunnaton ja siinä ei todellakaan auta, jos koittaa psyykata itseään, että eikö marjat turkkilaisella jugurtilla ja vähän tummaa suklaata ole ihan hyvä makeankorvike....paskan marjat, Fazerin sininen se Pepperin tiellä pitää. 

Aaarghh.... Ahdistuksen iskiessä katson tän ja mua alkaa naurattaa... 


...enkä jaksa stressata pikku jutuista...Kaipa tämä on ohi menevä vaihe...ja pakkohan sitä on tankata nyt kun käy SALILLAKIN herranjestas...ettei vaan ihan kuihdu pois, hahahaha!


Ihanaa helmikuuta rakkaat ihmiset. Pitäkää itsenne lämpiminä jookos!