perjantai 16. joulukuuta 2011

Tunnustus jos toinenkin...

Well guys, piiitkästä aikaa jaksan ja ehdin koneelle. Anteeksi moinen hiljaiselo taas. Kaikenlaista on näihin kuluneisiin päiviin mahtunut, joten on tunnustusten aika.  

Haluatteko hyvät vai pahat uutiset ensin?

No, saatte ne hyvät. Eli päivän paras uutinen, joka niin lämmitti mun flunssaista mieltä ja sydänalaa oli, kun selasin teidän päivityksiänne ja löysin Lilan blogissa tunnustuksen minulle. Perusteluina oli vielä ihanasti, että minun jutuistani tulee hyvälle mielelle. Voi Lila, kiitos tuhannesti kauniista sanoista! Valitettavasti mun tietokonenerokkuus tökkii taas tässä kohden, enkä onnistunut liittämään tunnustusta tähän postaukseen. Siispä tunnustus ei lähde tällä kertaa kenellekään. Mutta ihania olette kaikki, ettäs tiedätte!

Tosiaan, viimeiset pari viikkoa ollut taas haipakkaa. Nyt on onneksi duunissakin joulujuhlat onnellisesti vietetty ja ensi viikosta tulee varmaankin aika rento.
No mutta...mitäs sitä panttaamaan...toinen tunnustus tulossa...vi**ttaa että meninkin hehkuttamaan silloin aiemmin...reisillehän tuo meni taas se viime viikonlopun tapaaminen. Ei siis tullut tapaamista, tuli työesteitä. Tieskin kyllä niiden mahdollisuudesta ja ei sille voi mitään, mutta kun tuo yhteydenpito katkesi taas kuin seinään, enkä saanut vastakaikua huuteluilleni. 

Nooh, suurimpaan pettymykseen trinsessa lähtikin sitten viime lauantaina baariin...veti aikamoiset tuubat...koki helvetillisen krapulan sunnuntaina ja tätä seurasi vielä helvetillisempi liskojen yö. Henkisessä krapulassa ja pahalla tuulella mentiin alkuviikko. Rupes itseänikin ahdistamaan, kun ei ole mulle luonteenomaista olla pahantuulinen. Loppuviikkoa kohden alkoi oireiden kirjo lisääntyä ja nyt olen sängynpohjalla seuranani kurkkukipu, lämpöily ja lihassärky. Hampaat ovat olleet jo useamman päivän arat, joten poskionteloissakin taitaa olla elämää. Tämä on kyllä ihan tyypillinen kaava mulle, että ensin on henkistä pahaa oloa ja sen jälkeen tulen fyysisesti kipeäksi.

No mutta joo, olen tosiaan alkuviikon psyykannut itseäni taas vahvaksi, että pystyisin yhä totaalisemmin tekemään sen pesäeron exääni. Kerta toisensa jälkeen hän tuottaa mulle pettymyksiä ja mun on aika hyväksyä ne faktat, että onnellista paria meistä ei koskaan tule siinä määrin, että hän kykenisi vastaamaan myös mun tarpeisiini silloin kun ne eivät mene ihan yksiin hänen tarpeidensa kanssa. Tän kissa-hiiri leikin olisi vihdoin loputtava ja on aika selkeää, ettei hän tule sitä lopettamaan, vaan mun on se vahvuus löydettävä itsestäni. Ja se löytyy vain kun hautaan viimeisenkin toivonrippeen ja laitan rakkaus-tunteet syrjään. Tämä tulee tapahtumaan taas pienissä erissä...yhdestä "kiusauksen voittamisesta" toiseen (hah, kuulostaa ihan mun edesmenneeltä röökilakolta). Well, eilen tuli 1-0 mulle...hän soitti, enkä vastannut. Se on kuulkaas aika tahdonvoimaa vaativa juttu multa. 

Kesälläkö se lie ollut kun aikaisempaa pesäeroa aika menestyksekkäästikin tein ja vissiin täällä vihjasin niistä oivalluksista mitä olin tehnyt...ja mitkä helpottivat mut näkemään tilannetta ulkopuolisen silmin...Silloin en kuitenkaan halunut jakaa näitä oivalluksia tänne...enkä ehkä nytkään syvällisemmin, mutta koska näistä oivalluksista saattaa olla apua jollekin toiselle, avaan niitä hieman: Eli rakas ystäväni kehoitti minua etsimään tietoa narsismista, kun taas kerran kieriskelin pettymyksen suossa. Mä tein työtä käskettyä ja osuin aivan sattumalta erittäin mahtaville sivuille. Tietoa on paljon ja lukeminen ei ollut helppoa. Luin muutaman rivin kerrallaan, sitten oli pakko lopettaa ja pitää taukoa. Itketti, ahdisti, helpotti, vihastutti...kaikkea. Se sivusto kirvoitti sellaisen tunnemylläkän, sillä mä löysin sieltä exäni, aivan täysin. Miltei jokaiseen asiaan, mistä siellä puhuttiin, löysin esimerkkejä ja moni palanen loksahti paikoilleen. Hajanaiset käyttäytymiset, joita olin ihmetellyt ja joilla en ajatellut olevan mitään tekemistä toistensa kanssa, löytyivätkin yhtäkkiä saman otsikon alta. 
Mä olin silloin hetken vahvoilla, mutta annoin taas periksi...Nyt haen siis sitä vahvuutta uudestaan. Luen itse paljon noita tekstejä. Ja kuten niissäkin sanotaan, narsisti ei tule päästämään uhriaan helpolla otteestaan, se on pitkä tie. Ja narsisti ei muutu, vain uhri muuttuu pikku hiljaa. Näin siinä käy, ja se on aika pelottavaa.
Liitän tähän loppuun sivustolla olevan listan narsistin tunnusmerkeistä. Tämä on se, johon itse löysin sata ja yksi esimerkkiä kuluneiden vuosien ajalta. Menkää ihmeessä itse lukemaan lisää TÄÄLTÄ  jos aihe koskettaa.  
Ja voimia kaikille jotka saman asian kanssa painivat!

Narsistien ominaisuuksia

  1. Itsekeskeinen. Hänen tarpeensa ovat kaikkein tärkeimmät.
  2. Ei katumusta virheiden tai väärintekojen jälkeen.
  3. Epäluotettava, kykenemätön sitoutumaan.
  4. Ei piittaa tekojensa seurauksista.
  5. Projisoi vikansa muihin. Kova syyttämään, ei koskaan hänen vikansa.
  6. Omatunto vajavainen tai olematon.
  7. Epäherkkä toisten tarpeille ja tunteille.
  8. Hyvä julkisivu (yksi tai useampia) jolla tehdä vaikutus ja saada valta.
  9. Huono stressinsietokyky. Herkkä suuttumaan ja raivoamaan.
  10. Oikeutettu manipuloimaan ihmisiä täyttääkseen tarpeensa.
  11. Järkiperäistää helposti. Elää järjellä. Vääntää keskustelun omaksi edukseen toisen kustannuksella. Jos joutuu ansaan, jatkaa puhumista, vaihtaa aihetta tai suuttuu.
  12. Piintynyt valehtelu.
  13. Valtava tarve kontrolloida tilanteita, keskusteluja ja muita ihmisiä.
  14. Ei todellisia arvoja. Opportunisti. Arvot vaihtuvat tilanteen mukaan.
  15. Antaa itsestään usein empaattisen ja ymmärtäväisen vaikutelman jotta voisi manipuloida muita.
  16. Vihaisia ja ailahtelevia tunnetiloja.
  17. Käyttää seksiä kontrolloimiseen.
  18. Ei jaa omia ajatuksiaan, motiivejaan eikä tunteitaan.
  19. Kontrolloi keskusteluja. Täytyy sanoa ensimmäinen ja viimeinen sana.
  20. Hyvin hidas antamaan anteeksi. Roikkuu katkeruudessa.
  21. Salainen elämä. Piilottaa rahansa, ystävänsä ja aktiviteettinsa.
  22. Pitää muiden ärsyttämisestä. Pitää kaaoksen ja hajaannuksen luomisesta ilman syytä.
  23. Ailahtelevat tunteet - muuttuu hetkessä mukavasta vihaiseksi ilman merkittävää syytä.
  24. Epäonnistuu usein taloudellisten asioiden hoitamisessa.
  25. Ilmaisee harvoin arvostusta.
  26. Suureellinen. Vakuuttunut siitä että hän tietää enemmän kuin muut ja tekee kaiken oikein.
  27. Ei kykene näkemään omaa osuuttaan suhteessa toisiin ihmisiin. Puolustautuu nuhdeltaessa. Ei koskaan hänen vikansa.
  28. Voi näyttää herkältä ja kyynelehtiä. Tämä on näyttelemistä tai turhautumista mutta ei surua.
  29. Rikkoo ihmisten sydämet tehdäkseen heistä hänessä riippuvia.
  30. Tarvitsee uhkauksia tai painostusta saadakseen muut pysymään lähellään.
  31. Sabotoi kumppania. Haluaa tämän olevan onnellinen vain itsensä kautta. Ei salli kumppanille ulkopuolisia tuttavia eikä kiinnostuksen kohteita.
  32. Hyvin ristiriitainen.
  33. Vakuuttava. Täytyy vakuuttaa muut tulemaan hänen puolelleen.
  34. Kätkee todellisen itsensä. Aina "päällä".
  35. Ystävällinen vain jos saa sinulta sen mitä hän tahtoo.
  36. Hänen on oltava oikeassa, voitettava ja näytettävä hyvältä.
  37. Ilmoittaa, ei keskustele. Kertoo, ei kysy.
  38. Ei puhu avoimesti. Salaiset motiivit.
  39. Kontrolloi muiden rahoja mutta käyttää itse vapaasti.
  40. Jatkuva "Olen OK ja voin hyvin, eikä minun tarvitse kuunnella sinun näkökantojasi tai ajatuksiasi".
  41. Kokee olevansa aina väärinymmärretty.
  42. Tunnet olosi kurjaksi hänen lähellään. Hän kuluttaa sinua.
  43. Ei kuuntele koska ei välitä.
  44. Hänen tunteistaan puhutaan mutta ei kumppanin.
  45. Ei ole kiinnostunut ongelmien ratkaisemisesta.
  46. Erittäin hyvä lukemaan muita, jotta voisi manipuloida heitä. 

Huh, tulipas aikamoista tykitystä...anteeksi...ja ehkä ei nyt ihan sitä "hyvän mielen tekstiä" mistä Lila tunnustuksensa antoi...mutta hei, ei ole elämää ilman mustelmia. Näin uuden vuoden kynnyksellä on taas hyvä piirtää suuntaviivoja siitä, mitä elämältään haluaa, mitä on tehtävä ja mistä luovuttava niiden saavuttamiseksi. Ja surulinen fakta on se, että kun haluan tasapainoisen ja hyvän parisuhteen, sekä perheen, niin hänen kanssaan ei kumpikaan tule toteutumaan. On siis aika vaihtaa suuntaa, vaikka se tekee kipeää.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Silkkaa luksusta...

Ihanan rento itsenäisyyspäivä. Olen toikkaroinut koko päivän pyjiksissä. Aamulla leivoin loput piparit ja laitoin lahjapurkkeihin. Sukankudonnalla jatkettiin hyvää musaa kuunnellen. Mahtaakohan toinenkin sukka valmistua linnanjuhlien katsomisen lomassa...
Äsken tein pitkästä aikaa Colosen kasvonaamion, kävin suihkussa ja lotrasin ihanilla saman sarjan voiteilla.
Silkkaa luksusta!
Nyt mukillinen minttukaakaota ja kotisohvalta käsin juhlimaan itsenäistä suomea (ja arvostelemaan frouvien kretaleita!)

Piprut pakattu...Jäihän niitä vähän omaankin kulhoon :)
Mun sukantekotaito kehittyy koko ajan! Nämä ovat ekat jotka oikeesti voi jo antaakin lahjaksi.

Colosea ja Pastellan ihana vaniliakynttilä


loussoneja ja poussoneja

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

maanantai 5. joulukuuta 2011

Niin hyvää ettei sanotuksi saa...

Voi miten eri tavoin sitä asennoituikin alkavaan viikkoon, kun tiesi että huomenna on pyhä. Maanantai ei tuntunut lainkaan ahdistavalta ja tunkkaiselta. Olo oli hyvin nukutun yön jälkeen virkeä ja jaksoin jopa vetää hatusta taas uuden "Sata ja yksi asiaa mitä voit tehdä vessapaperirullasta"-idean.  -Niitä perinteisiä itsenäisyyspäivän kynttilöitä väkrättiin duunissa antaumuksella :)

Kotiin päästyäni sohva kovasti koitti mua huudella syleilyynsä, mutta hommaa oli sen verran paljon, että vastustin kiusauksen...(täpärällä oli, mutta kuitenkin!)
Olin luvannut leipoa äidilleni kuuluisan "bravuurikakkuni"...Se on vaan ihmiset ihan SYNTISEN HYVÄÄ, joten nyt jos koskaan uskallan sanoa että kokeilkaa ihmeessä! Acatakin, pistä se sun systeris leipomaan taas, tai yllätä hänet ja tee itse. Vaikea tämä kakku ei ole, mutta hieman siinä on sitä sadan kipon "sekoita sitä, yhdistä tätä"-meininkiä. Mutta siis, kaiken vaivan arvoinen! Päälliseltään hieman muistuttaa sitä aiemmin postaamaani karpin juustokakkua...mutta karppia tämä ei ole!


TAIVAALLINEN KAHVIKONJAKKIJUUSTOKAKKU

15 kpl Bastone keksejä
4 rkl sulatettua voita
300g Hovi maustamatonta tuorejuustoa
2 keltuaista
1 1/2 dl sokeria
1tl vaniliinisokeria
3/4dl kahvikonjakkia (tai viskiä, Baileyskin sopii)
1dl tosi vahvaa kahvia
6 liivatelehteä
3dl kuohukermaa
2 valkuaista

Hienonna Bastonet muruiksi. Sulata voi ja lisää keksimurskan joukkoon. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele vuoka kevyesti. Painele keksimurut vuoan pohjalle ja paista 150c uunissa n.13min. 



Anna pohjan jäähtyä kunnolla. (näin talviaikaan se tapahtuu nopsaan ulkona) Valmista sillä aikaa täyte. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.
Erottele keltuaiset ja valkuaiset toisistaan. Vatkaa keltuaisten joukkoon tuorejuusto, sokerit ja kahvikonjakki. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vaahdota myös kerma. 



Lisää valkuaisvaahto ja kermavaahto kevyesti vatkaten juustoseokseen. Puserra liivatteista vesi ja liuota ne kahvin joukkoon. Jäähdytä seosta hieman ja lisää se sitten ohuena nauhana sekaan kevyesti sekoittaen. Anna hyytyä tovi (n.5-10min) ja kaada seos sitten pohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa mielummin seuraavaan päivään. Koristele suklaahipuilla.



Valitettavasti nyt en pysty liittämään kuvaa valmiista kakusta, sillä hyytyminen on edelleen vaiheessa ja tätä kakkua ei tällä kertaa tarjoilla minun kahvipöydässäni :)


Saatuani kakun valmiiksi, päätin samalla vaivalla (ja sotkulla) leipoa vähän pipareita eilen tekemästäni taikinasta. Taikina on kyllä tosi hyvä, mutta joka vuosi tappelen sen kanssa, että saan taikinan irtoamaan kulhosta jääkaapissaolon jälkeen. Taas meinas mennä hermot ja vääntyä parit veitset. 


Prkl

Hirveästi kun ei takinan sovi lämmetäkään, jotta leipominen sujuu hieman kivuttomammin. Jos joku intoutuu tätä taikinaa kokeilemaan, niin suosittelen että ottaa vaikka 15min ennen leipomista sen jääkaapista vege. Maku on kyllä mitä parhain!
Leivoin tänään neljä pellillistä ja taikinaa jäi vielä n.puolet, joten kyllä tästä satsista ainakin kahdeksan pellillistä pipruja tulee, jos ei jopa enemmän.


HERKULLISET JOULUPIPARKAKUT




2,5dl siirappia
reilu 1 dl sokeria
250g voita
2tl kanelia
2tl inkivääriä
1tl neilikkaa
2tl kardemummaa
0,5tl pomeranssinkuorta
2 kanamunaa
n.10dl vehnäjauhoja
3tl soodaa

Kiehauta siirappi, sokeri ja mausteet kattilassa. Paloittele voi suureen kulhoon ja kaada siirappiseos haaleana voin joukkoon. Lisää munat yksitellen hyvin sekoittaen. Sekoita sooda vehnäjauhoihin. Lisää vehnäjauhot taikinaan, varo turhaa vaivaamista. Anna taikinan olla viileässä ainakin seuraavaan päivään. 
Paista 225c uunissa n.5min.

Köyhän miehen kaulin

 Mmmmm...nam!  

Pakko vielä loppuun todeta...vaikkei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa...mutta...ensi lauantaina, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan...saattaa olla ripaus rakkautta ilmassa <3 <3 <3 Mulla on lievästi vaikeuksia koittaa jaksaa tämä viikko.

lauantai 3. joulukuuta 2011

Pikakelauksena viimeiset kaksi viikkoa

Huh, hengissä ollaan ja tuntuu että viimein voi vähän hengähtää...
Viimeiset kaksi viikkoa on ollut suoraan sanottuna helvetillistä haipakkaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Töissä ollut varsinainen loppurutistus ennen joulunaikaan rauhoittumista ja päivät ovat venyneet pitkiksi. Iltaisin olen kaatunut sänkyyn...siinä ei ole paljon blogikirjoittelut mielessä vilissyt ennen tajunnan hämärtymistä.

Nyt kuitenkin hieman jouluisia tunnelmia. Viime viikonloppuna laitoin kotia vähän joulukuntoon. Suurempia joulukoristeita en harrasta, yksinkertaisella linjalla mennään. 


Kynttilät tekevät joulun

Löysin kauppareissulla mukit, jotka ihan huusivat päästä mun keittiöön

Taloudellisesti olen tällä hetkellä tosi tiukilla, joten onneksi tuli sovittua perhepiirissä, ettei suurempia lahjoja tänä vuonna hankittaisi. Itsetehtyä kunnioittaen minulla on meneillään projekti sekä vanhemmilleni, että veljeni perheelle. Virkkasin lopusta ontelokuteesta molemmille korit



Ja näihin koreihin on sitten tarkoitus kerätä muutamia juttuja...


Ostin perus latte-laseja ja kudoin niihin "suojukset". Yksi setti tuli aamulla valmiiksi, toinen on vielä hieman vaiheessa.


Hieman houkuttelisi pitää nämä omassa keittiössä ;)

Mukaan tulee lisäksi ainakin glögipullot ja ihanat peltipurkit täynnä itsetehtyjä pipareita. Konvehteja kenties. Jossain vaiheessa haaveilin, että olisin kutonut mukaan myös sukat kaikille (langatkin on jo hankittuna), mutta siihen ei välttämättä aika riitä, eikä selkä kestä.
Huomenna suunnittelin valmistavani piparitaikinan tekeytymään, jos vaikka itsenäisyyspäivänä leipoisin. Mulla on rakkaalta ystävältä aikoinani saatu piparkakkutaikinan resepti, joka on sangen herkullinen. Täytyykin postata se tänne.

Tittille voisin muuten samalla tässä pahoitella korujen postituksen viivästymistä, aikaa ei ole ollut siihenkään. Asia korjaantuu kuitenkin huomenna ja korut lähtevät sinua kohti!

Kävin muuten viikko sitten pitkästä aikaa taas siellä Pastellassa josta olen ennekin kirjoittanut. Syötävän ihana sisustus, - ja vaatepuoti Paattisilla. Tämä käynti oli viimeinen niitti sille, että nyt elellään keitolla ja pyhällä hengellä. Harmittaa etten ottanut kameraa tällä kertaa mukaan. Voi että, siinä liikkeessä on jotain taikaa...ihana tunnelma! Mutta ei mua todellakaan saisi sinne päästää...itseänikin huijasin, kun alunperin ajattelin käydä ostamassa sieltä pari kynttilää...Hah hah, just joo...mukaan tarttui taas vaikka mitä...ihan liikaa, liian ihania juttuja. Alusmekko, pari tunikaa, huivi, kahdet legginssit...ai niin, ja kaksi kynttilää...Vanilia ja appelsiini-suklaa.


Nyt tuoksuu kotona Fazerinalta
Ei taas oikein tuo kuvaaminen onnistunut...ja koitan laittaa ihan kunnon postauksen noista ostoksista lähipäivinä. 

Loppuun vielä liitän yhden lempijoululauluistani...toivottavasti tämä saa kaikki teidät yhtä hyvälle mielelle kun se aina saa minut!


Taidanpa ottaa nyt joulukuun aikana tavaksi liittää joululaulun aina postauksen loppuun. Suomalaisista joululauluista pidän kyllä, mutta ne on niin kovin koskettavia ja jouluna liikutun ihan ilman niitäkin turhan helposti. Kotona soitan mielummin englannista aikoinani hankkimaani tripla cd:tä...siinä on mukavia biisejä. Tällä sopii nyt aloittaa...tänä vuonna olen saanut ihanan kosketuksen sekä espanjaan että englantiin <3