Ei ole tullut mökkikuvia...ei selostuksia...
Ei myöskään keikkakuvia ja fiilstelyä...
Menneisyys ei päästä otteestaan...rakkaus ei kuole...eikä mun edelleenkään anneta unohtaa...opetella olemaan ilman häntä, jota sydän rakastaa...
Antaisit mun mennä...jos et vieläkään...kuitenkaan...Älä enää satuta, mä en jaksa leikkiä...
Tai sittenkin...tajua itse jo vihdoin...katso käyttäytymistäsi...huomaa, että ilmankaan et voi näköjään sinäkään elää...
...nyt ei vaan ole muuta sanottavaa...
Sydän paranee kyllä, se vaan tuottaa kipua niin tehdessään. <3
VastaaPoistavoi ystävä hyvä, en osaa oloasi mitenkään helpottaa!!
VastaaPoistaJaksamishaleja sulle, jos se edes vähänkään mieltäsi piristää!!
t. Pekoni
Iso halaus... :)
VastaaPoistaKäpy
Kiitos ystäväiset! Ette tiedäkään miten pitkälle halaus kantaa vaikeina aikoina...Ja Maria, mä koitan uskoa tuohon, mutta jos tietäisit miten pitkään tätä koko systeemiä on jo jatkunut ja hahmottaisit kaikki koukerot, tajuaisit, että sydän on kovasti koetuksella...
VastaaPoistaNiin, enhän mä voi tietää. Mutta toivon silti, että pian helpottaa. :)
VastaaPoistaOi, anteeksi Maria, kun luin kirjoittamani kommentin tajusin, miten tökeröltä se kuulosti...Tarkoitukseni ei ollut dissata myötätuntoasi, olen kovasti kiitollinen kannustuksesta...itseäni vaan oikeasti vituttaa se, miten tää vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...muta koko ajan vahvempana koitan itse tehdä sitä lopullista pesäeroa huolimatta toisen yhteydenotoista... Kiitos siis...ihan aidosti <3
VastaaPoistaHei ei mitään hätää! :) En mä loukkaantunut. Ja ymmärrän hyvin, että voi alkaa ärsyttämäänkin, jos kommentoidaan asiaa, josta loppujen lopuksi ei juurikaan edes tiedetä. Mutta olen itsekin kärsinyt joskus vaikean eron, voin omien kokemuksien pohjalta kuvitella miten kamalaa sulla on. Se sattuu vielä kauan, varsinkin jos haavojen ei anneta parantua.
VastaaPoista