Uudet tuulet puhaltavat...

Heipparallaa ihanaiset,


Pitkän tauon jälkeen olen taas palannut bloggaamaan.
Olet lämpimästi tervetullut uuteen Sydän sykkyrällään-blogiini

OMG vs OMT

eli Ooooou Maaaaai Gaaaaaad - Taas iski SelkäsärkyNiskajumiPerkeleenPäänsärky VAI Omt - Shall we do something about it?

Mulla on nyt äkäseen laskettuna viitisen vuotta ollut vaihtelevasti niska-hartia-selkäsärkyä, mikä noin kerran vuoteen iskee niin pahana, että siitä ollaan sitten pari viikkoa poissa duunista, pilleripöhnässä eka viikko ja toisella juostaan fyssarilla saamassa sähköä ja ultraa. Pikkuhiljaa pystytään hieromaan ja kivut alkavat helpottaa kunnes taas pamahtavat uudelleen. 

Tähän asti olen siis käynyt ihan klassisella fyssarilla. 
Sivukorvalla olen useaan otteeseen kuullut puhuttavan OMT-fysioterapiasta ja se on alkanut mua kiinnostaa. Nyt tässä loppusyksystä, kun mulla alko oleen parin viikon aikana lähes poikkeuksetta joka päivä migreenityyppistä päänsärkyä ja tunsin olevani jumissa, mä bongasin netistä yhden omt-fyssarin numeron ja varasin ajan. Nyt olen käynyt kaksi kertaa ja kolmas kerta on ihan kulman takana.

Mikään asiantuntija en itse ole, mutta sen olen ymmärtänyt ja nyt konkreettisesti huomannut, että OMT:ssä (ortopedinen manuaalinen terapia) ei pelkästään hoideta kipua, vaan paneudutaan yksilöllisesti siihen, mistä kivut syntyvät ja sitä kautta saadaan pitkäaikaisempia tuloksia. Kauheen järkevältä kuulostaa, eikö? Ja vaikka tämä piirun verran kalliimpaa on, niin ajattelen sen niin että jos tosiaan tällä saadaan hoidettua ongelman syntyä ja esim.mun särkylääkkeiden syönti vähenee ja lopulta olo paranee, niin se on joka euron arvoista. Se vielä lisättäköön, että ei ne mitään poppamiehiä ole, jotka taikovat ihme konstein kivut pois..pikemminkin päinvastoin...Tämä vaatii kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea omaa aktiivisuutta kertojen välillä. Sieltä saa aina harjoitteita joita sitten oikeasti pitäs kotona tehdä.

Oli muuten aika mieleenpainuva ja erilainen kokemus tuo mun ensimmäinen kertani siellä. Sekä mun entinen fyssari että nyt tämä uusi ovat molemmat miehiä ja aikaisemmin se ei ole tuottanut mulle mitään ongelmia...Ajattelin tämän menevän silleen aika samoja ratoja (kun en todellakaan tiennyt mitä odottaa omt-käynniltä) eli parit peruskysymykset, paita pois ja lavitsalle, sit silleen Hier Hier , paita päälle, kiitos ja näkemiin. 
Well...tämä olikin sitten jotain ihan muuta...ensinnäkin, hän ei hieronut mua lainkaan. Kyseli tietysti ensin jonkun verran taustoja. Sitten paita pois ja peilin eteen tekemään erinäköisiä perusliikkeitä (tässä kohden mä tajusin et mulla on huonot rintsikat päällä ja keskittymiseni meni ensin siihen). Sitten lavitsalle istumaan ja pään nyökyttämistä ylös alas, jonka jälkeen fyssari kysy multa et kestänkö katsoa jos hän videokuvaa mua? Whaaaaat??? Öööö...joo, kai mun on kestettävä. No, liikkeet uusiksi ja ei kun katsomaan...Hän halusi mun huomaavan, miten mun leuka pysyy koko ajan aivan samassa linjassa, kuin hissi, mikä tarkoittaa sitä että teen kaiken työn yläniskani isoilla lihaksilla (mistä taas esim.johtuu mun päänsäryt) Mutta se mitä minä videolla ensin näin oli: HÄääärre Gyyyd mulla on AIVAN sairaan pahat vatsamakkarat!!!
Oli oikeasti aika hämmentävää siinä olla ja kekkaloida ja tämä johtui siis ainoastaan mun omista, päänsisäisistä jutuista. Fyssari oli täysin ammatillinen ja ammattilainen (ja oli sillä huumorintajuakin, onneksi!)
Mutta kyllä se tosiaan mulle kylmää kyytiä antoi ja löysi syitä kipuiluihin. Tällä hetkellä mä harjoittelen korjaamaan mun lapojen asentoa (ryhti aivan vinksalleen) ja siitä siirrytään jossain kohtaa sit hoitamaan noita niskoja. Odotan sitä, että oppisin itse tuntemaan milloin mun asento on väärä ja miltä se "oikea" tuntuu. Nyt olen peilin varassa ja tietysti hänen silloin ku olen vastaanotolla. 
Yllättävää oli myös se, että mä kun tulin ekan kerran jälkeen ulos ja olin kieltämättä aika skeptinen...maksoinko maltaita siitä että mua haukuttiin koko tunti kaikista maailman vioista..tunsin oloni niin toivottomaksi tapaukseksi...ja kun se ei edes hieronut...ja vähän vaan nostelin käsiäni ja kääntelin päätäni... Mutta...kuinkas sitten kävikään, mulla oli seuraavana päivänä NIIN kipeät lihakset...sellaiset lihakset, joita en edes tiennyt olevan olemassakaan! Ja koko ajan, enemmän ja enemmän, uskon tähän juttuun! ...eikä tokalla kerralla enää niin pahaa palautetta tullutkaan...

Punttis (kaikki yläkropalla tehtävät jutut) ja venyttelyt ovat tällä hetkellä pannassa yliliikkuvuuden ja ääriasentojen takia. Jossain kohtaa sitten, kun saadaan tuo lapojen asento korjattua. Pilateksesta tai joogasta olis kuulemma tulevaisuudessa myös hyötyä, mutta ei niitäkään nyt. En kuulemma edes pystyisi nyt tekemään suurinta osaa jooga-liikkeitä ja yksikin väärin tehty juttu vois romuttaa tän alun. Well, tehdään niinkuin kapteeni käskee.

Tämä fyssarini muuten sanoi mun olevan tyypillinen niska-hartia-tapaus. On kuulemma tehty tutkimus siitä, että 80% ihmisistä jotka käyvät tavallisella fyssarilla hierottavana, ongelmat tulevat vuoden päästä takaisin. Ja tuo kierto mulla tosiaan on ollut. Lisäksi hän sanoi, että itse asiassa se on kovin pieni prosentti (oisko ollut alta 20%) kenellä varsinaisesti on niska-hartiaseudun ongelmia...muilla (kuten minulla) ne ongelmat johtuvat aivan muusta.

Mitäs te muut, onkos kellään kokemusta omt:stä?

Hola!

Sain viime syksynä toteutettua yhden pitkäaikaisista haaveistani. Olen monta vuotta haaveillut meneväni opiskelemaan espanjaa, mutta se on aina kaatunut aikataulujen mahdottomuuteen: Busseilla kulkeminen ja vaihtelevat työvuorot ovat estäneet mua löytämästä sellaista kurssia, johon joka viikko ehtisin. Nyt kuitenkin onnistuin sellaisen löytämään ja aattelin, että enää ei ole syytä olla osallistumatta. Heitin nimeni listaan ja maksoin kurssimaksut ennen kuin ehdin alkaa epäröimään ja keksimään syitä miksi en menisi.

Miten se onkaan, että aikuisiällä on paljon vaikeampi mennä ensimmäistä kertaa uusiin tilanteisiin ihan yksinään. Tai en tiedä teistä muista, mutta mua ainakin jännitti.
Hah, ja kun jännittää, pääsee suusta kaikenlaisia rupisammakoita. No ei tässä tilanteessa varsinaista sammakkoa päässyt, mutta sisääntulo oli muuten aika koominen ja unohtumaton...
Minä nimittäin marssin sinne luokkaan silleen "as relaxed as ever"-meiningillä ja täräytin ilmoille "Moooooi". (Inhoan nimittäin sitä suomalaista tapaa, kun tullaan uuteen tilaan jossa on uusia ihmisiä ja kukaan ei sano toisilleen mitään, ei anna katsekontaktia ja kaikki hautautuvat vaan siihen omaan pikku kuplaansa ja alkavat putsailla kynnenalusiaan!) 
Nooh, paikalla jo olleet kurssikaverit eivät siinä kohtaa sanoneet mitään, mutta opettaja katsoi mua pitkään...ja pienen hiljaisuuden jälkeen vastasi mulle"Hola!"...sellaisella tietyllä äänellä, you know, kun tiedät ryssineesi ja pahasti. Hahahaha...en tiennyt itkeäkö vaiko nauraa. Menin siitä hiljaa omalle paikalleni ja aloin putsailla kynnenalusia!

Ihan hauskaksi porukaksi tuo meidän ryhmä on muodostunut. Mun yllätyksekseni (ja vähän harmiksikin) mä olen kaikkia muita huomattavasti nuorempi. Muut ovat varmaan joko eläkkeellä tai ainakin eläkeiän kynnyksellä ja se luonnollisesti vaikuttaa siihen tahtiin millä kurssilla edetään...Kyllä se vaan on fakta, että hammasta purren välillä kuuntelen jotain äänitettä kolmatta kertaa yleisön pyynnöstä, kun itselle juttu aukesi jo ensimmäisellä yrittämällä...ja edelleen ympäriltä kuuluu tuskaisia huokaisuja, kun senor takapenkillä ei edelleenkään ymmärrä...
Mutta on sitä ihan mukavasti jo juttuja opittu...pääsisi vaan pian kokeilemaan käytännössä...vaikka Barcelonaan :)

Olen olemassa taas...

...tyhjän ruudun ahdistus iskee heti alkuunsa...Kääk, mitä mä sanon, mistä mä kirjoitan...

Aloitetaan toivottamalla hyvää uutta vuotta sekä sinulle, että itselleni. Olkoon tämä alkanut vuosi viime vuotta parempi ja tuokoon se mukanaan monia mukavia asioita meidän molempien elämään.

Kuten huomata saattaa, olen ollut piiiiitkään hiljaa. Kiitos teille kaikille ihanaisille, jotka ovat jaksaneet käydä kurkistelemassa ja kyselemässä perään! Vanhoja ei jaksa vatvoa, mutta tiivistettynä kulunut syksy oli kohdallani tosi rankka. Useiden kuukausien hiljalleen kasautuva työstressi ja paineet vaan veivät musta lopulta aika kovallakin kädellä mehut. Aikaa eikä energiaa ei ollut mihinkään ylimääräiseen ja henkilökohtainen pohjalle putoaminen tarkoitti sitä, että lopulta kävin kyllä töissä, mutta sen vapaa-ajan sitten itkin, olin aika lamaantunut ja nukuin todella huonosti. Ilokseni olen omassa elämässäni ennenkin huomannut sen, että mulla vaatii sen pohjalle putoamisen jotta alkaa taas noususuhdanne ja saan asiat ja tunteet jotenkin hallintaan. Fyysisesti tilanne on alkanut marraskuussa pikku hiljaa helpottamaan duunissa ja tämä loppuaika on ollut oman fysiikan ja mielen toipumista pitkään jatkuneesta stressitilasta takaisin normaaliin.

Tyypillistä mulle on näköjään se, että saan kanssa näitä elämänparannus-spurtteja ja viimeisin niistä pamahti päälle eilen. Kroppa ja kaikki muu on taas päässyt niin hunningolle tämän kaiken keskellä, että on aika ottaa itseä niskasta kiinni niin syömisen kuin yleisen hyvän olon suhteen. Vaaka näytti aamulla aika masentavaa näkymää...en ole koskaan näin paljon painanut, mutta mahdoton tämä tilanne ei vielä ole...asialle vaan täytyy alkaa tekeen jotain NYT! Karppauksessa alkaa kiristelyvaihe siis tänään.

Paljon olisi kerrottavaa...yksittäisiä juttuja syksyn varrelta...Kamerakin pitäis kaivaa esiin ja alkaa taas nappailemaan otoksia...No, kaikki aikanaan...mä koitan varovasti herätellä tätä blogia ja itseäni uudestaan henkiin.

Toivottavasti teillä kaikilla on kaikki hyvin! Mä koitan tässä käydä lukemassa blogejanne ihanaiset ja päästä taas kärryille siitä mitä teille kuuluu!

KYPROS part 3 -ilotulituksia välimerellä

Sateisena sunnuntaina on taas hyvä hetki muistella yhtä loman ehdotonta kohokohtaa, eli ilotulitusristeilyä. Buukkasimme risteilyn hetken mielijohteesta ollessamme Pafoksen satamassa eräänä iltana. Risteilyyn kuului buffet-illallinen parilla lasillisella viiniä (mansikka daiquirit jouduin siis kustantamaan itse, hahaha), live-musaa ja esityksiä sekä ilotulitus. Lisäksi meidät napattiin bussikyytiin miltei kotioveltamme, joten kenenkään ei tarvinnut toimia kuskina. Risteily kesti 19.30-23.00 ja sen kokonaishinta oli 49e. En pitänyt hintaa varatessammekaan korkeana, mutta kokemuksen jälkeen sanoisin sen olleen miltei ilmainen. Aivan kertakaikkisen loistavaa! Uskomatonta oli vielä se, että vaikka risteilyllä sattui olemaan mukana yksi hääseurue, yksi polttariporukka ja muutenkin risteily oli varmaan loppuunmyyty, oli meille varattu laivan kannelta ehdottomasti paras pöytä aivan lavan edestä vaikka varasimme matkan vasta päivää ennen.
Laiva lähti liikkeelle juuri auringon laskiessa, lämpötilan silti vielä ollessa +30c paremmalla puolella.
Step on board and enjoy the ride folks!

Tällä seilattiin ja tuolla kannella tanssittiin :)

Oikeanpuoleinen tyttö oli tarjoilijamme koko illan

Illan show-isäntä ja laulusolisti. Tuolla naisella oli aivan mahtava ääni.

Ilta kiskaistiin käyntiin seuraavalla biisillä... Voitte kuvitella että tunnelma oli katossaan!

Kaunis hääpari

Mmmm...daiquiri tuoreista mansikoista :)

Hemmetin hyvä bändi

Kapteeni...Eikö olenkin kuin Paluu Tulevaisuuteen-leffojen hullu professori?

Lentokone lensi ylitsemme aika matalalla

Aaaw...Young love

safka oli hyvää

...ja pistaasikakku TAIVAALLISTA

Mahtava show

räps räps...kuvia tuli otettua tiuhaan

Arvatkaa säikähdinkö kun tämä oli yhtäkkiä hengittämässä mun niskaan. Michael Jacksonin Thriller oli alkamassa

Lady Gaga

Ystävillämme oli 15v hääpäivä ja he saivat sen kunniaksi lasilliset shampanjaa on the house

Kypros Part 2 - Salomonin talolla

Tervetuloa Salomonin talolle rakkaat ystävät!

Ystäväni tosiaan ostivat talon seitsemän vuotta sitten. Salomonin talo on vanha kyproslainen "stone house" jolla on vahva historia. Talon omistivat ennen eräs toinen brittipariskunta, jotka myivät talon pakon edessä vasta vanhoilla päivillään. He olivat aikanaan kylän ensimmäiset brittiasukkaat. Nainen on kirjoittanut kolme kirjaa, joissa talo kyproksella on erittäin keskeisessä asemassa. Ennen heitä, kauan sitten, on talossa asunut suuri paikallinen perhe, joilla on ollut karjaa ja muita eläimiä. Nykyinen olohuone on toiminut karjasuojana ja keittiö on ollut elintilana koko perheelle. Pihan jännästä "vesikaukalosta" on haettu vesi koko kyläläisille.

Ystävieni ostettua talon, siellä oli paljon jäljellä vanhaa irtaimistoa, joita he ovat myös haluneet vaalia. Talossa on ihana fiilis...hyvä karma. Se on osittain rakennettu maan alle. Talon keskipisteenä on iso "cortyard" jossa kokoontua ja viettää aikaa. Hauskana yksityiskohtana jokaiseen kolmeen makuuhuoneeseen mennään omista sisäänkäynneistään pihan kautta. Oli ihanaa kirmata pihan poikki pelkkä pyyhe päällään suihkuun :)

Katolla on vielä erillinen kattoterassi josta on näkymä merelle. Pihalla kasvaa viinirypäleitä, sitruunoita, klementiinejä ja appelsiineja. Viinirypäleet olivat juuri maukkaimmillaan.

...Kurkistakaa itse...yksi kuvahan puhuu enemmän kuin tuhat sanaa...

Keskuspiha peittyy kasvustoon. Edessä näkyvät ikkunat olivat minun huoneeseeni. Yläovet vievät ystäviemme makuuhuoneeseen.

Courtyard

Tästä haettiin aikanaan vesi koko kylään

Vettä vettä, kana pyörtyy ;)

Kattoterassilta siintää meri

Sitruunat olivat vielä raakoja

Hieman eriltä maistuivat kuin K-kaupan kaverit

Aamiaista ulkona

ja sisällä kun ulkona alkoi jo 8.00 olla liian kuuma

pinaattipiiraat ja halloumipiiraat olivat ihan parhautta

Näkymää keittiön ikkunasta

ihana, alkuperäinen katto

olohuone

talosta löytyneitä todella vanhoja ruukkuja

tämä ihana prinsessasänkykin on jo vanha ja alkuperäinen

Tässä on tehty leipää kaaaauan sitten

Kutsumattomia pikku vieraita

Tämä siis varjossa

Yksi ihanimmista asioista koko reissulla oli paikallisten ihmisten valtava ystävällisyys ja aitous. Pienenä esimerkkinä se, miten yksi naapuri toi aamuisin meille aina tuoreita viikunoita, kesäkurpitsoja ja munakoisoja. Kerran saimme myös uunituoreita pannareita, mutta valitettavasti muurahaisarmeija ehti niiden kimppuun ennen meitä. Toinen esimerkki oli eräästä naapurista, joka kulki talomme ohi aina aamuisin viedessään koiraansa pissalle. Ensin hän huusi aina Good Morning meille ja eräänä aamuna hän tuli ohi ja huikkasi "Hyyvaa Huomeenta" Aaaaaaw, minusta tuo osoittaa jotain niin valtavaa ystävällisyyttä. Hän oli nähnyt vaivaa etsiessään netistä suomalaisen toivotuksen ja hänen oli pakko kulkea koko matka talolle hokien sitä mielessään jottei unohtaisi. Bless!

Toisin kuin britit (pakko sanoa, ystäväni mukaanlukien) yritin itse joka paikassa sanoa edes jotain kreikaksi ja osoitin kiinnostusta kieltä ja kulttuuria kohtaan, se on mielestäni vaan kohteliasta. Kaikki britit joiden kanssa juttelin matkan aikana myönsivät silmää räpäyttämättä, että eivät puhu kuin pari sanaa kreikkaa vaikka ovat jopa asuneet siellä yhtäjaksoisesti yli 6 vuotta. Häpeällistä sanon minä ja uskon aidosti, että viikon jälkeen "puhuin" enemmän kreikkaa kuin suurin osa heistä. No, eiväthän he pahemmin syö paikallista ruokaakaan. Paikallinen olut sentään kelpaa.