Kypros Part 2 - Salomonin talolla

Tervetuloa Salomonin talolle rakkaat ystävät!

Ystäväni tosiaan ostivat talon seitsemän vuotta sitten. Salomonin talo on vanha kyproslainen "stone house" jolla on vahva historia. Talon omistivat ennen eräs toinen brittipariskunta, jotka myivät talon pakon edessä vasta vanhoilla päivillään. He olivat aikanaan kylän ensimmäiset brittiasukkaat. Nainen on kirjoittanut kolme kirjaa, joissa talo kyproksella on erittäin keskeisessä asemassa. Ennen heitä, kauan sitten, on talossa asunut suuri paikallinen perhe, joilla on ollut karjaa ja muita eläimiä. Nykyinen olohuone on toiminut karjasuojana ja keittiö on ollut elintilana koko perheelle. Pihan jännästä "vesikaukalosta" on haettu vesi koko kyläläisille.

Ystävieni ostettua talon, siellä oli paljon jäljellä vanhaa irtaimistoa, joita he ovat myös haluneet vaalia. Talossa on ihana fiilis...hyvä karma. Se on osittain rakennettu maan alle. Talon keskipisteenä on iso "cortyard" jossa kokoontua ja viettää aikaa. Hauskana yksityiskohtana jokaiseen kolmeen makuuhuoneeseen mennään omista sisäänkäynneistään pihan kautta. Oli ihanaa kirmata pihan poikki pelkkä pyyhe päällään suihkuun :)

Katolla on vielä erillinen kattoterassi josta on näkymä merelle. Pihalla kasvaa viinirypäleitä, sitruunoita, klementiinejä ja appelsiineja. Viinirypäleet olivat juuri maukkaimmillaan.

...Kurkistakaa itse...yksi kuvahan puhuu enemmän kuin tuhat sanaa...

Keskuspiha peittyy kasvustoon. Edessä näkyvät ikkunat olivat minun huoneeseeni. Yläovet vievät ystäviemme makuuhuoneeseen.

Courtyard

Tästä haettiin aikanaan vesi koko kylään

Vettä vettä, kana pyörtyy ;)

Kattoterassilta siintää meri

Sitruunat olivat vielä raakoja

Hieman eriltä maistuivat kuin K-kaupan kaverit

Aamiaista ulkona

ja sisällä kun ulkona alkoi jo 8.00 olla liian kuuma

pinaattipiiraat ja halloumipiiraat olivat ihan parhautta

Näkymää keittiön ikkunasta

ihana, alkuperäinen katto

olohuone

talosta löytyneitä todella vanhoja ruukkuja

tämä ihana prinsessasänkykin on jo vanha ja alkuperäinen

Tässä on tehty leipää kaaaauan sitten

Kutsumattomia pikku vieraita

Tämä siis varjossa

Yksi ihanimmista asioista koko reissulla oli paikallisten ihmisten valtava ystävällisyys ja aitous. Pienenä esimerkkinä se, miten yksi naapuri toi aamuisin meille aina tuoreita viikunoita, kesäkurpitsoja ja munakoisoja. Kerran saimme myös uunituoreita pannareita, mutta valitettavasti muurahaisarmeija ehti niiden kimppuun ennen meitä. Toinen esimerkki oli eräästä naapurista, joka kulki talomme ohi aina aamuisin viedessään koiraansa pissalle. Ensin hän huusi aina Good Morning meille ja eräänä aamuna hän tuli ohi ja huikkasi "Hyyvaa Huomeenta" Aaaaaaw, minusta tuo osoittaa jotain niin valtavaa ystävällisyyttä. Hän oli nähnyt vaivaa etsiessään netistä suomalaisen toivotuksen ja hänen oli pakko kulkea koko matka talolle hokien sitä mielessään jottei unohtaisi. Bless!

Toisin kuin britit (pakko sanoa, ystäväni mukaanlukien) yritin itse joka paikassa sanoa edes jotain kreikaksi ja osoitin kiinnostusta kieltä ja kulttuuria kohtaan, se on mielestäni vaan kohteliasta. Kaikki britit joiden kanssa juttelin matkan aikana myönsivät silmää räpäyttämättä, että eivät puhu kuin pari sanaa kreikkaa vaikka ovat jopa asuneet siellä yhtäjaksoisesti yli 6 vuotta. Häpeällistä sanon minä ja uskon aidosti, että viikon jälkeen "puhuin" enemmän kreikkaa kuin suurin osa heistä. No, eiväthän he pahemmin syö paikallista ruokaakaan. Paikallinen olut sentään kelpaa.