33-vuotiaan naisen ylistys omalle ajalle. Hemmottelulle, karppaukselle, helmeilylle, haaveilulle, unelmille jotka saavat siivet...
keskiviikko 2. tammikuuta 2013
Olen olemassa taas...
...tyhjän ruudun ahdistus iskee heti alkuunsa...Kääk, mitä mä sanon, mistä mä kirjoitan...
Aloitetaan toivottamalla hyvää uutta vuotta sekä sinulle, että itselleni. Olkoon tämä alkanut vuosi viime vuotta parempi ja tuokoon se mukanaan monia mukavia asioita meidän molempien elämään.
Kuten huomata saattaa, olen ollut piiiiitkään hiljaa. Kiitos teille kaikille ihanaisille, jotka ovat jaksaneet käydä kurkistelemassa ja kyselemässä perään! Vanhoja ei jaksa vatvoa, mutta tiivistettynä kulunut syksy oli kohdallani tosi rankka. Useiden kuukausien hiljalleen kasautuva työstressi ja paineet vaan veivät musta lopulta aika kovallakin kädellä mehut. Aikaa eikä energiaa ei ollut mihinkään ylimääräiseen ja henkilökohtainen pohjalle putoaminen tarkoitti sitä, että lopulta kävin kyllä töissä, mutta sen vapaa-ajan sitten itkin, olin aika lamaantunut ja nukuin todella huonosti. Ilokseni olen omassa elämässäni ennenkin huomannut sen, että mulla vaatii sen pohjalle putoamisen jotta alkaa taas noususuhdanne ja saan asiat ja tunteet jotenkin hallintaan. Fyysisesti tilanne on alkanut marraskuussa pikku hiljaa helpottamaan duunissa ja tämä loppuaika on ollut oman fysiikan ja mielen toipumista pitkään jatkuneesta stressitilasta takaisin normaaliin.
Tyypillistä mulle on näköjään se, että saan kanssa näitä elämänparannus-spurtteja ja viimeisin niistä pamahti päälle eilen. Kroppa ja kaikki muu on taas päässyt niin hunningolle tämän kaiken keskellä, että on aika ottaa itseä niskasta kiinni niin syömisen kuin yleisen hyvän olon suhteen. Vaaka näytti aamulla aika masentavaa näkymää...en ole koskaan näin paljon painanut, mutta mahdoton tämä tilanne ei vielä ole...asialle vaan täytyy alkaa tekeen jotain NYT! Karppauksessa alkaa kiristelyvaihe siis tänään.
Paljon olisi kerrottavaa...yksittäisiä juttuja syksyn varrelta...Kamerakin pitäis kaivaa esiin ja alkaa taas nappailemaan otoksia...No, kaikki aikanaan...mä koitan varovasti herätellä tätä blogia ja itseäni uudestaan henkiin.
Toivottavasti teillä kaikilla on kaikki hyvin! Mä koitan tässä käydä lukemassa blogejanne ihanaiset ja päästä taas kärryille siitä mitä teille kuuluu!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihanaa et oot back! <3 Mulla oli ihan huoli!
VastaaPoistaSamat sanat! Ehdin tosiaan jo pidemmän aikaa ihmetellä, minne olet kadonnut. Parempaa uutta vuotta!
VastaaPoistaKiva kuulla susta pitkästä aikaa, piti monesti tekstailla a kysellä kuulumisia, mut se aina jäi kaiken kiireen alle.
VastaaPoistaOikein hyvää uutta vuotta sullekkin, ja paljon jaksamisia sulle!
Jatkan sun kuulumisten seuraamista !
<3 pekoni
Tervetuloa! Juuri tuossa mietinkin, että minne katosi hän.
VastaaPoistaToivottavasti uusi vuosi lähtee nousuun ja elämä voittaa!
Kiitos kommenteista murulaiset, ihania olette! Good to be back!
VastaaPoistaMukava, kun olet taas täällä :) Ja voimallista uutta vuotta :)
VastaaPoistaHeips ihana, tervetuloa takaisin! ♥
VastaaPoistaKiitos Katja ja Acata <3
VastaaPoista