Ihanuutta from Lila

Voi ihanuutta,

Sain edellispäivänä lapun, että minua odottaa postissa paketti. Tuskailin, kun lähipostini lopetettiin viime viikolla ja sitä johtuen viiden minuutin kävelymatka muuttui äkisti viiden kilometrin kävelymatkaksi. Suoraa bussiyhteyttä ei tällä välillä myöskään ole. Kamalaa, miten varsinkin autottomien ihmisten elämä tehdään pienillä muutoksilla kovinkin hankalaksi. 

Tänään päätin työmatkalla poiketa uuteen postikeskukseeni, sillä mieli oli aika malttamaton Lilan lahjan suhteen. Voitin siis taannoin ihanaisen Lilan arvonnassa revontulihuivin, jonka värisävyyn sain itse vaikuttaa. Toivoin harmaan sävyjä. 

Ja voi ihanuutta...Kiitos Kiitos Kiitos Lila, tämä on hirmu kaunis.

Pakko kuvata huivi "väärinpäin"

Kovin hyvää kuvaa en onnistunut omakätisesti ottamaan, joten toisella kertaa paremmin. Vaikka kuva ei tuo huiville sen ansaitsemaa oikeutta, saa siitä hieman käsitystä kauniista väreistä. Mukaan oli sujahtanut vielä levy Maraboun 70% minttusuklaata ja kiva kortti...Nam!  

Huivin lisäksi tämäkin korosti sitä, miten Lila on minua ihanasti ajatellut, kun muisti, ettei tuo tavallinen Fazerin sininen nyt sovi :D Kiitos Lila, lahja on todella mieleinen ja lämmitti sydäntä!

Paljon olisi muutakin postailtavaa...olen tehnyt käsityöjuttuja...niistä koitan viikonloppuna ehtiä postailemaan.

Karppaus jatkuu ja jenkkikset ovat alkaneet katoamaan...tai no jaa, en niistä tiedä, mutta kehon muoto muuttuu ainakin taas kun syöminen on korjaantunut ja karkit ovat jääneet pois. Kasvoissa huomaan itse kaventumisen ja valitettavasti nuo muutenkin suht olemattomat tissit ovat kummasti kadonneet! Hah, näin käy mulle aina :) 

Muutama vko sitten

Nyt

Salilla on tullut käytyä ja savuttomana edelleen...Kaikki siis ihan hyvin. 

Kevään saapuminen saa mut niin hyvälle tuulelle ja tulee se lapsuuden villi olo kun jalkojen alla on paljasta asfalttia, jei!

Jenkkiksiä karkoittamassa

Houston, We have a Problem...

Olenhan sitä tässä jo useaan otteeseen huudellut, miten minusta on tullut Fazer-addikti...oh well, eilen oli aika katsoa synkkää totuutta suoraan iirikseen. Mä käväsin nimittäin lauantaina kaupungilla ostamassa kunnollista treenikassia. Mukaan tarttui myös ihanan-kamalan-syötävän-ihanan-äglön-pinkki huppari ja pari teepparia. (Hah, tämä on NIIN tyypillistä minua...kuntosalin ovi avattu pari kertaa tauon jälkeen ja täytyyhän mun nyt ostaa vähän treenivaatteita kun nyt kerran treenataan, hahahaha) 

Oh well, hupparia katsoessani mulle tuli himassa fiilis, että se on niin täydellinen farkkujen kanssa. No, seuraava ajatus oli, että koskakohan olen edes viimeksi farkkuja pitänyt (nykyisin kun olen ihan leggari-fani)...

Pian sitten jo järkyttyneenä totesin, että joku saatana on piilottanut mun farkut ja tuonut tilalle liian pienen parin.

Joo, ei kiva...Fazer on tuonut mukanaan jenkkikset ja vatsan. (AAAAaaaaaaaarghhhhhhhhhhhh!!!!!!!!!!)

Oh well, maaliskuun missio onkin kropan palautus entiseen (tai entistä ehompaan!) kuosiin. 

Kaupasta hankittiin heti kovin terveellisiä juttuja. Valitettavasti jouduin hankkiin myös niitä herkkuja, sillä tänään täytän vuosia ja työkavereita piti muistaa namusilla. Sain kuitenkin itse pidettyä näpit erossa herkkukulhosta.

Mulle

Muille

Aloin lisäksi uudestaan pitämään ruokapäiväkirjaa karppaussivustolla..jospa sekin hieman himmaisi tuota mässäilyä, kun joutuisi repsunsa julkisesti tunnustamaan. Millään tosi tiukalla linjalla ei ole tarkoitus olla hiilareiden suhteen, kunhan nyt tuon sokerin saisi vähenemään. Muutaman viikon yritän olla tiukkis, jotta sais turvotusta vähemmälle.

Kaksi päivää mennyt ihan mallikkasti. Huomaa taas vedenjuonnin merkityksen...Vessassa saa juosta koko ajan ja naamassa kukkakaaleja :D

Niin, ja salillakin kävin taas herättelemässä uusia lihaksia :)

Toivottavasti maaliskuun lopulla tuo kuvatus näyttäisi jo hieman erilaiselta. Niin, ja tuo kuvatus on muuten edelleen savuton...siinä kai yksi syy myös painon nousuun.

Oi ihana helmikuu...

Miltei kuukausi viimeisestä postauksesta...AnteeksiAnteeksiAnteeksiAn...no joo joo, taitaa riittää ;)

Aikamoisia pieniä suuria askeleita ollaan kuulkaas tehty tänä hiljaisuuden aikana. Vain minä itse tiedän, miten paljon voimaa ja pinnistelyä muutamat niistä ovat vaatineet, joten voin rehellisesti sanoa olevani aika pirskutin ylpeä itsestäni! I will survive!!!!

Näitä ylpeydenaiheita ovat olleet:

* Se, että nyt olen elänyt tasan kuukauden savutonta elämää. Mainittakoon vielä, että kuukauden aikana olen joutunut myös niihin tilanteisiin, jotka aiheuttivat viimeksi lakon loppumisen.

* Uskon, että olen ITSE vihdoin vapautunut narsisti-exäni taikapiiristä, sillä tovi sitten hän olisi halunut tavata kun sattui olemaan viikon ihan kirjaimellisesti kulman takana minusta. Kieltäydyin kohteliaasti ja yksisanaisesti kutsusta ja kykenin elämään sen viikon tiedostaen että hän on vain yhden puhelinsoiton päässä...ja kaikella rehellisyydellä, se oli vaikeudessaan helpompaa kuin kuvittelinkaan...ja elämä on jatkunut vallan mainiosti sen jälkeenkin. (...niin, enkä siis sortunut tupakkaan, kun näitä yllättäviä tapaamisehdotuksia alkoi satelemaan puhelimeen!)

* Kolmas ylpeydenaihe on se, että viime viikolla sain karistettua laiskuuden viitan pois harteiltani ja palasin kuntosalille!!!! Tittidittitii!!! Rohkeutta se vaati, mutta oli NIIN ihana olo kun sain mentyä. Kaksi kertaa tullut viikon aikana käytyä ja tsemppi jatkukoon! Kesäksi kuntoon-missio siis käynnissä, hah! Pikemminkin Kadonneitten vatsalihasten metsästys...kyllä sitä niin huonossa  kunnossa on, ettei tosikaan! Mutta, the only way is up, eiks joo!

Viimeaikaisena mukavana yllätksenä tuli myös voitto Lila ihanaisen arvonnassa. Voi miten hyvälle mielelle tulinkaan, kun onni tuolla tavalla yllättäen potkaisi :D Maketsunkin mahtavassa blogissa piti käydä huutelemassa arvonnan perään, jos vaikka salama kaksi kertaa tähän samaan lahoon puuhun iskisi :D Saataisiin samalla tupee kuntoon Martan valitsemilla taikatököteillä ;)

Ai niin, jotta kaikki ei nyt niin siirappisen ihanaa olisi, todettakoon loppuun , että mun sokerivallankumous jatkuu...makeanhimo on suunnaton ja siinä ei todellakaan auta, jos koittaa psyykata itseään, että eikö marjat turkkilaisella jugurtilla ja vähän tummaa suklaata ole ihan hyvä makeankorvike....paskan marjat, Fazerin sininen se Pepperin tiellä pitää. 

Aaarghh.... Ahdistuksen iskiessä katson tän ja mua alkaa naurattaa... 

...enkä jaksa stressata pikku jutuista...Kaipa tämä on ohi menevä vaihe...ja pakkohan sitä on tankata nyt kun käy SALILLAKIN herranjestas...ettei vaan ihan kuihdu pois, hahahaha!

Ihanaa helmikuuta rakkaat ihmiset. Pitäkää itsenne lämpiminä jookos!

Onko epäonnistunut...

...Jos ei ole onnistunut kaikessa?

Hmm...mitä sanot siihen?

Well...kysymys siis liittyy tammikuun tavoitteisiini. 

Olen siis ollut polttamatta (jee, jee, JEEEEEE), käsi sydämellä, aivan täysin ilman, eikä ole ollut edes hirveän työn ja tuskan takana.

Herkkulakossa taas EN ole ollut...Mä olin kuulkaa silloin viime maanantaina oikeasti jossain sokeriviekkareissa...aivan helvetillinen päänsärky ja koko ajan teki mieli makeeta. Lopulta sorruin suklaaseen ja olo parani :D Eikä se siihen maanantaiseen jäänyt...olen herkutellut suklaalla pisin viikkoa iltaisin ja nyt viikonloppuna enemmän. Omaksi puolustuksekseni sanoisin kuitenkin, että määrällisesti HUOMATTAVASTI vähemmän mitä edeltävänä kuukautena. Nyt on himan herkkuvaastot loppu, joten pitäisi olla nyt helpompaa. Mä nimittäin kuulun siihen "Rauhan saa kun lopun näkee"-jengiin...Pakko syödä jos kaapissa on! Tämä ei tosin päde röökiin...mulla on askissa varmaan nelisen tupakkaa, joihin en ole tosiaan viikkoon koskenut.

Liikunnan lisääminen...no well...en ole liikkunut viikolla. Joulua ennen alkanut flunssa ei ole antibioottikuurinkaan jälkeen ihan parantunut ja oon koko viikon ollut kovassa kurkkukivussa ja olo ollut muutenlin tosi voimaton. Tänään pohdiskelin lenkille lähtöä, mutta päätin olla kylmettämättä itseäni ja jumppasin himassa sen sijaan.

Sosiaalisen elämän vilkastuttaminen...

Tälläkin saralla meni suunnitelmat myttyyn ja jouduin perumaan tamaamisen ystävän kanssa, koska olin kipeä. Niin, ja yhdet tärskytkin peruin, kun sisäinen ääni huusi taas että EEeeeeeeeiiiiiiii. Oh fuck, minkäs teet!

Itsensä hemmottelu...No joo, tiistainahan me oltiin siellä Inglotissa, se oli hemmottelua ja tänään hemmottelin lisää. 

Niin...että 2/5   -Onnistunut vaiko epäonnistunut?  

-Mä sanon että onnistunut!

Tänään tosiaan aika tehokkaalla vireellä. Aamulla pesin pyykkiä, imuroisin ja järjestelin muutenkin vähän paikkoja, sekä tein duunijuttuja. 

Sitten tosiaan jumppasin 45min keppijumpan ja totesin miten rapakunnossa olenkaan. Hyvää teki, ja olo on ollut kovasti vetreä sen jälkeen. 

Tätä seurasi piiiitkä kuuma suihku, vartalokuorinta ja rasvaus ( eli se olkoon sunnuntain itsensähemmotteluhetki). 

Nyt illalla tein safkaa (kanaa, kasviksia ja kaalisalaattia) ja kokeilin porkkanaleipää. Vielä en ole maistanut, mutta jos siitä tulee syömäkelpoista, niin laitan ehdottomasi reseptin tänne.

Ensi viikosta tuleekin melko kiireinen. Duunijuttuja. Perjantaiksi varasin töitten jälkeen ajan kasvo- ja jalkahoitoon. Sain lahjakortin jouluksi. Ihanaa päästä hemmoteltavaksi. Illaksi kutsuin rakkaita kahville, viikolla nimittäin nimpparit, joten siinä taas syy kerätä ihmiset kasaan. Pitääkin miettiä jotain hyvää ja karppia tarjottavaksi.

Well...katsotaan, jahka ensi viikko olisi ainakin tuon herkuttelun osalta parempi. Nyt voin jo sanoa, että tuskin ainakaan liikunnan tai sosiaalisen elämän osalta viikolla ehdin parantamaan tapojani.

Mutta hei, ihanaa alkavaa viikkoa sulle!

Loppuun parit naurut...ootko valmis...Tämän löysin kaalisalaattia tehdessäni...

Sanoista tekoihin...

Pakko oli vielä tulla tänne postaamaan...

Mun olo parani huomattavasti siitä hetkestä, kun virkistävän lenkin jälkeen sain itseni lupaamaan asioita...tuntuu että olen taas oman elämäni ohjaksissa. Saamarin hyvä tunne!

Rakkaan ystäväni kanssa käytiin kunnon terapiaisunto puhelimitse ja hänellä on samankaltaisia ajatuksia oman elämänlaadun parantamisen suhteen, joten tässä me sitten tsemppaamme toisiamme, Thelma ja Louise, Maatushka ja Liebushka (hahaha...sisäpiirivitsi, antakee viuhua ohi vaan).

Anyways...kuten suunnitelma kuului, sunnuntaina otetaan aikaa itselle, hemmotellaan. Tänään on sunnuntai, joten sanoista tekoihin. Leikkasin kynnet, jotka olivat taas jo ehtineet "not suitable for work"-asteelle. Poistin vanhat kynsilakat, tein ihanan kookos-käsikuorinnan englannista ostamallani Marks&Sparksin tökötillä, followed by kynsinauhakuorinta+ öljy, viilaus mun ihanalla koneella, sekä uudelleen lakkaus. Ennen nukkumaan menoa vielä L´occitanen käsirasvaa.

Käsien lisäksi naama sai hellimistä. Kevyt kuorinta Colosen yrttinaamiolla. Sen päälle seerumi ja Q10 yövoide.

Manikyyri

Kasvohoito

Muutenkin pysyin suunnitelmissani...yhtään paskaa en ole puputtanut tänään. Lenkiltä tultuani tein ihanaa kukkakaalisoselaatikkoa. Miten mulla on sellainen kutina, ettei sen reseptiä ole täällä...Hmm..pakko tsekata ja lisätä tarvittaessa. Se on nimittäin NIIN hyvää ja täyttävää. Peristeiseen jauheliha-perunasoselaatikkoon en koskisi pitkällä tikullakaan, mutta tämä on erittäin hyvä muunnelma siitä. Alunperin otin ohjeen jostain karppikirjasta, mutta kuten tavallista, olen sitä tuunaillut oman mielen mukaiseksi.

KARPPAAJAN JAUHELIHA-KUKKAKAALISOSELAATIKKO

1 sipuli

n. 3 valkosipulin kynttä

1pkt pekonia

(tuoreita herkkusieniä)

400g jauhelihaa

n.800g kukkakaalia

chiliä

paprikamaustetta

curryä

1/2pkt voimakasta koskenlaskijaa

loraus kermaa

punaleima emmental raastetta

Kuullota pannulla pekoni, valkosipuli ja sipuli. Lisää jauheliha (ja sienet). Paista kypsäksi ja mausta. Paprika ja curry saattavat tuntua melko erikoiselta yhdistelmältä jauhelihan kanssa, mutta se toimii tässä erittäin hyvin. Lisää tilkka vettä ja kiehauta. Lisää lopuksi tilkka kermaa. 

Keitä kukkakaalit kypsäksi. Kaada keitinvesi pois. Lisää joukkoon nokare voita ja koskenlaskija juusto. Soseuta sauvasekoittimella. Laita uunivuoan pohjalle jauheliha ja sen päälle kukkakaalisose.

Ripottele päälle juustoraaste. Paista 200c uunissa n.25min.

Eräs lupaus oli järjestää aikaa jolloin voi hyvällä omallatunnolla tehdä asioita joista nauttii. Tällä hetkellä olen hurahtanut kutomiseen ja pikku hiljaa ne taidotkin kehittyvät. Tänään sain valmiiksi säärystimen, johon olen lisäämässä helmiä koristeeksi. Toisen säärystimen aloitin nyt tässä illalla.

still working on it

Otin myös yhteyttä rakkaaseen ystävään, jota en ole hetkeen nähnyt. Sovittiin että nähdään torstaina. Niin, ja tiistaina on muuten luvassa se Inglotin keikka, jonka ostin kaaaauan sitten City Dealista, muistatteko? Well, diili umpeutuu lauantaina, miten niin viime tipassa? ;)

Ihanaa alkavaa viikkoa sulle!

Starting from today...

Uusi vuosi edessäni kuin tyhjä kirja...

Minä voin vaikuttaa siihen, mitä sen sivuille piirtyy, mihin tarina minua kuljettaa...ja etenkin siihen, onko tarinan päähenkilö energinen, hyvinvoiva, onnellinen sinkkunainen, vaiko pimeässä tunnelissa surkeana laahustava vittupää. Hah, että näin!

Joulu siis meni ja vuosi vaihtui. En jaksa vanhoja lähteä sen syvemmin analysoimaan. Vähän alavireisena ja flunssan kourissa tuli porskutettua loppuvuosi. Mieltä ei piristänyt aattona exältä tullut jouluntoivotus, mutta vahvana olen kyseisen aiheen tiimoilta pysynyt. Vuoden vaihteen jälkeen lähdinkin sinne englantiin. Ihana reissu kaikessa lyhykäisyydessään. Mun fotot ei kovin hyvin onnistuneet, joten kuvallista antia ei ihan hirveän paljoa ole tulossa, mutta varmasti jonkun postauksen tässä vielä redusta teen.

Mutta tosiaan...mä en ole mikään suurten uudenvuoden lupausten tekijä...tässä kuitenkin tuli joulunaikaan pohdittua kaikenlaista...lähinnä sitä, miten mun pitää unohtaa mennyt ja alkaa elää mun elämää suuremmalla sykkeellä ja miettiä, mitä mä elämältä taas haluankaan. Tänään pakottauduin ulos lenkille ihanan raikkaaseen talvipäivään ja se raikkaus selvitti mun päätä...Mä asetan tässä nyt itselleni tammikuun haasteita. Jos saan ne toimimaan tammikuun ajan, niin siirtyköön ne sitten helmikuullekin, mutta katsotaan sitä sitten. 

Here goes...ei mitään ihmeellisiä juttuja, joten toisaalta myös hyvin toteuttamiskelpoista kamaa...

1. Tupakkalakko...Taas sitä yritän...ja koska tässä ei nyt olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, uskaltaudun jo ajattelemaan loppukuuta päivän sijaan...niin, ja toivottavasti toki loppuelämää...mutta mennään nyt ensin tämä tammikuu. Niin, alkaen siis tästä päivästä...no cigarettes for me from 2day.

2. Karkki/herkkulakko... Niin paljon on tullut puputettua paskaa viime aikoina...Painoa on varmasti tullut, mutta eteenkin tuo hiilareiden/sokerin mukanaan tuoma väsymys on palannut ja siitä haluan eroon. Yleistä ruokavaliotani ei pahemmin tarvitse muuttaa, varsinkaan kun arki taas palaa kuvioihin. En siis missään nimessä halua turhaan kiristää karppaamista, sillä se ei mulle sovi, mutta herkuttelu pienemmälle. Olkoon lauantai mulla se sallittu herkuttelupäivä, jos siltä tuntuu. Ja kyllähän mä hieman korjailen tuota ruokailua samalla, ainakin tuon vedenjuonnin meinaan taas palauttaa arkeen, ja muuta pientä hienosäätöä.

3. Liikunnan lisääminen...Sitä en vielä uskalla luvata, että salille asti rohkenisin palata pitkän tauon jälkeen, mutta tavoitteena sekin tässä alku vuoden aikana on. Nyt kuitenkin kevyemmin, ihan sitä lenkille lähtöä yleisvirkeydenkin takia. Tavoittaana olisi nyt, että aamuvuorossa oltuani kävelisin keskustasta kotiin. Lisänä vähintään yksi lenkki viikonloppuisin. Kaikki muu on bonusta. 

4. Sosiaalisen elämän virkistäminen...Tähän kuuluu niin kaverien näkeminen useammin, kuin yleensäkin sosiaalisiin tilanteisiin hakeutuminen. Koko vuoden kattotavoitteena olisi ihanan uuden miehen löytäminen ja toimivan, tasapainoisen parisuhteen saavuttaminen.

5. Itsensä hemmottelu...Pyrin pyhittämään hetken itselleni aina sunnuntai-iltaisin. Tähän kuuluu kasvonaamioita, kynsien hoitoa, vartalokuorintaa etc. Lisäksi annan itselleni aikaa tehdä asioita joista nautin, kuten korut ja kutominen.

Näillä mennään....
Oikein ihanaa alkanutta vuotta sinullekin! Teitkös muuten itse jotain lupauksia?