Paha olla...surulinen, haikea...
En tiedä onko se tämä uusi kevät mikä niin vahvana ja vihreänä puskee läpi, joka saa oloni niin levottomaksi vai mistä on kyse...mutta viimeisten viikkojen aikana mä olen taas niin voimakkaasti kaivannut entistä rakastani...hän on muuttanut taas pysyväksi asukiksi pääni sisälle...sydämestä hän ei ole missään vaiheessa poistunutkaan. Mä en tiedä koska te kaikki kyllästytte lukemaan tätä paskaa tästä liikaakin kulutetusta aiheesta...mutta mä toivon että purkamalla ajatuksiani sekä tänne että rakkaitten ystävieni niskaan, mä saisin pelattua iltselleni hetken lisäaikaa etten tekisi mitään mitä myöhemmin katuisin...
Onhan tässä tullut järkeä lisää...tämä, että olen pystynyt silti vastustamaan sydämeni ääntä, on osoitus siitä. Aikaisemmin mä olisin antanut periksi jo kauan sitten. ... Mutta minä olen kuitenkin minä, ikuinen sydämellä eläjä..ja osoituksena siitä voin tunnustaa että moneen kertaan olen viestin puhelimeeni kirjoittanut ja yksi on säilynyt luonnoksissakin...Viime hetkellä on kuitenkin aina järjen ääni saanut siirrettyä lähettämistä seuraavaan hetkeen. Sitä se on tällä hetkellä...Hetkestä toiseen selviytymistä...yhden hetken yli elämistä...rakkaita muistoja...kipeiden torjumista...ja haavekuvaa, illuusiota.
Kohta neljä kuukautta siitä kun mä viimeksi iskin liinat kiinni...ja minulle se tuntuu pieneltä ikuisuudelta...Mä olen ollut niin vahva...ja nyt taas tunnen oloni niin heikoksi...Koska tämä kaipaus ja nämä ajatukset jättävät mut lopullisesti rauhaan??? ...Kai sitten, kun elämääni astuu uusi ihminen...
Mä tunnen tällä hetkellä niin suurta yksinäisyyttä...tyhjiöön sisälläni hukkuu...
Eilen illalla oli pakottauduttava lukemaan tännekin silloin kerran laittamaani narsismi-postausta...ja sen myötä tietysti mieleen tulvi väkisinkin niitä kurjia faktoja, ikäviä muistoja joita ei voi kuorruttaa suklaalla ja kermavaahdolla...Tästä syystä yö oli oikea liskojen yö...Ja nyt on vaikeaa aktivoitua päivän askareisiin...Mutta tarpeeseen se tuli...taas ovat faktat hitusen kirkkaampina mielessä ja sen avulla mennään varmasti päivä tai kaksi eteenpäin.
Nyt otan itseäni niskasta kiinni...jotain hyvää musaa, aamukahvia ja hieman kotihengettären hommia olisi edessä...Jaksaisikohan sitä putsata parden...jos vaikka uusia kesäkukkia hakisi sitten ensi viikolla.
Voi, ja torilta eilen ostetut tämän kesän ensimmäiset salaattiainekset odottavat jääkaapissa...Mozzarellasalaatin kylkeen pitää kehittää vielä jotain lisää...Hmmm...
Kiitos sinulle kun kuuntelit...tämä helpotti taas vähäsen...Mukavaa päivänjatkoa ja palataan!
Tiedätkö, kyllä mäkin välillä kaipaan sen ihmisen hyviä puolia, mutta sitten pakotan itseni muistamaan ne huonot jotka ovat sellaisia että se suhde ei olisi ikinä voinut toimia. Mä olen kerännyt koneelle juttuja narsismista ja luen niitä jos kaipaan vahvistusta. Jännää kun huomaa, että tavallaan kaipaa ihmistä jota ei ehkä ole olemassakaan? Siis että ehkä ne asiat johon ihastuin olikin vaan feikkiä, jolla saada uusi peili itselleen? Mä uskon, että tällaiset suhteet on kuin spiraali, se menee vaan pahemmaksi koko ajan. Pahimmassa tapauksessa loppu on jotain sellaista mistä luetaan sitten lehdistä..näillä perhesurmaajillahan on usein narsistinen persoonallisuushäiriö..:/
VastaaPoistaMitään kovin yksselitteistä tähän ei uskalla kommentoida, kun ei sen tarkemmin tiedä taustoja + ulkopuolinen ei kuitenkaan koskaan voi olla täysin kartalla siinä mitä kahden ihmisen välillä tapahtuu. Itse vaan tiedän omasta (vuosien) veivaussuhteestani, että kyllä se olisi jo tapahtunut jos olis ollut tapahtuakseen. Uskon, että jos toisesta todella todella tykkää, niin silloin ei uskalla ottaa riskiä, että toisen lopullisesti menettää. Ko. tapauksessa tuo riski tuli otettua molemmin puolin ja näin jälkeenpäin ajatellen voin todeta, että tykkäsin paljonkin, mutten tarpeeksi, kuten ei hänkään. Pieni "mitä jos" edelleen kolkuttelee takaraivossa ja aktivoituu kuuden promillen humalassa / häissä / juhlapyhinä / muuten vaan yksinäisenä hetkenä / ja tosiaan näin kevään tullen, mutta omassa tapauksessani tiedän, että se on vaan sitä kainalon kaipuuta, eikä enää niinkään kohdistu kyseiseen henkilöön vaan tarpeeseen olla jonkun lähellä ja jakaa asioita. Uskon (ja totisesti toivon), että toi pienikin "mitä jos" -kutina saadaan deletoitua jahka joku vähänkään potentiaalinen vaan osuu maisemiin.
VastaaPoistaTiedän siis tunteen ja toivon, että vielä miettisit sen viestin lähettämistä. Tossa mun tapauksessa herralla ei ole mitään narsistisia piirteitä vaan on kerrassaan ihana tapaus, mutta yritän silti ihan vaan oman mielenterveyteni takia vältellä ylimääräistä yhteydenpitoa, ettei se "mitä jos" taas suotta aktivoidu, hommasta kun ei kuitenkaan mitään tule. Enkä siis sano etteikö teidän hommasta mitään tulis (sitähän en voi tietää), mutta olen taipuvainen uskomaan, että "sen" ei kuulu olla tolkuttoman vaikeeta, vaan jos homman on tarkoitus toimia, niin sitten ees kolmannella kerralla, ei vasta seitsemännellätoista. :) Älä siis lähetä viestiä vielä tänään vaan käy ensin käpyttelemässä jokirannassa (jos teillä on vähänkään parempi sää, täällä mökillä on valitettavan pilvistä), piipahda jossain jokilaivassa yhdellä ja flirttaile kaikelle liikkuvalle, käy vaikka Fontanassa brunssilla ja piipahda vielä Tintåssa jälkkäriskumpalla. Onks Stocka tänään auki? Jos, niin käy vielä ennen kotiin lähtöä herkussa ja osta jotain ihanaa tuoretta ja tuoksuvaa, siellä ruokaosastolla on AINA hyvännäköisiä miehiä liikenteessä. Tolla reissulla toivottavasti huomaat, että muillakin on kevättä rinnassa ja saat useammankin vastineen iloiseen hymyyn. :)
Lääh, tulipas tilitettyä, toteaa nimimerkki 'Kommenttiboxin porttikieltoa odotellessa'... ;D
Voi hyvät naiset, Fcookie ja Acata, KIITOS! Ja tämä tulee sitten niin täydestä sydämestä! Mahdatteko tietääkään mikä apu oli lukea tiedän kommenttinne niiden aamufiilisten jälkeen...kun molemmat teistä tietää mistä puhutaan..molemmat ovat käyneet jotain samaa läpi omassa elämässään. Joo, kyllä mä tiedän noi kaikki jutut ja allekirjoitan ihan tyystin...ei meistä paria voi (sydän sanoo tässä kohtaa että kai...)tulla, eikä suhteen pitäisi koskaan olla liian vaikeaa jos kaikki palikat on kohdallaan...Ja mä rakastan sitä ns.illuusiota mihin ihastuin ja lopulta rakastuin..se minkälainen hän oli tavatessamme...mutta kuten kuka tahansa muu narsisti, hänkin muuttui, pikkuhiljaa ja huomaamatta...Mutta minä rakastin, koko pienestä sydämestäni, alusta loppuun...Ja se tästä tekee vaikeaa...
VastaaPoistaIhanalta kuulosti Acata nuo ehdotukset päivän kulusta...Mä taidan toisena päivänä toteuttaa tuon kaiken..Tänään mä siivosin...aika perinpohjaisesti, eikä projekti ole vieläkään valmis, mutta hyvällä mallilla kuitenkin. Kai se on niin, että kun on sisäinen maailma kaaoksessa, täytyy ottaa ulkoinen maailma hallintaan.
Pakko sanoa vielä, että sehän narsistin kanssa on niin vaikeaa kun hän yhtäkkiä alkaa muuttua ihan erilaiseksi kuin mitä on alunperin näyttänyt olevan. Ja siinä vaiheessa se toinen osapuoli on jo ehtinyt laittamaan tunteet peliin ja irtautuminen on vaikeaa kaikesta p*skasta huolimatta..en mä osaa sanoa muuta kuin että narsistin ollessa kyseessä olet jo nähnyt suhteen huippuhetket - ne oli siinä alkuvaiheessa.
PoistaMulla on auttanut tossa irtautumisessa vähän se, että olen tajunnut että minä ihmisenä olin/olen hänelle aika yhdentekevä. Loppupeleissä narsistia kiinnostaa lähinnä se miten hän voi hyötyä ihmisistä. Raakaa, mutta näin se vain on. Usko siihen että saat vielä tasapainoisen suhteen jonkun paremman miehen kanssa ja siinä vaiheessa olet kiitollinen että et jäänyt tuohon suhteeseen.
Fcookie: Sä näköjään todella kanssa tiedät mistä puhut...narsismi on niin pirullinen sairaus ja se on jännää miten kaikilla narsisteilla on niin paljon näitä yhteneväisiä käytösmalleja. Mä olin silloin ihan shokissa kun löysin sen narsismi-sivuston netistä, mistä tuli mun "pelastukseni"...oksetti, kun kaikki palaset alkoivat loksahdella paikoilleen...
VastaaPoistaToi persoonan vaiheittainen muutos on kyllä niin totaalinen...jossain vaiheessa itse hämmentyneenä mietti, että miten kohteliaasta ja huomaavaisesta ihmisestä olikin tullut ilkeilevä ja itsekäs...ja sitä ajatteli että oli jollain tapaa ehkä "ansainnut" sen käytöksen...tai ainakin, että jos antaisi itse "vielä vähän enemmän" niin toinen muuttuisi ja arvostaisi.
Mä huomaan että itse kamppailen suuresti tuon yhdentekevyysajatuksen kanssa...En kestä sitä ajatusta että olisin ollut yhdentekevä, en halua uskoa näin..ja ajattelin taas ensin, että minusta hän ei nyt ainakaan millään tapaa varsinaisesti hyötynyt...Kunnes valitettavasti taas loksahti eräs iso palanen paikoilleen...minustahan OLI hänelle helvetinmoinen hyöty eräässä hänen elämäänsä liittyvässä asiassa ja kun se asia saatiin päätökseen sain minäkin aika pian lähteä kävelemään.
Että joo....Sitä elämäni miestä ja tasapainoista parisuhdetta odotellessa...
Joo, valitettavasti taidan tietää..mulle oli myös erittäin silmiä avaavaa törmätä netissä näihin narsismi-sivustoihin/keskusteluihin. Aina jauhetaan että ketään ei pitäisi leimata ja blaa blaa mutta tällaisessa suhteessa olleelle on suuri apu saada tietoa asiasta ja löytää keinoja miten toimia näiden ihmisten kanssa. Ei minulle ainakaan ole tullut ikinä aiemmin mieleen että jollain muulla ihmisellä elämässäni olisi ollut päässä jotain vikaa. Onhan niitä toki muitakin eksiä.. Ainoastaan toinen narsistin kanssa tekemisissä ollut voi ymmärtää..näihin ei mielestäni päde normaalien suhteiden lainalaisuudet.
PoistaMullahan eksä tosiaan tiesi että olin joutunut sairaalaan, ei kiinnostanut tippaakaan, sillä oli jo etsimällä etsinyt itselleen uuden kun huomasi että multa ei enää ihailua tipu..toi oli sellainen viimeinen silmien avaus. Nykyään jo säälin häntä vähän, ei voi olla onnellista tuollaisen ihmisen elämä pidemmän päälle..
Nyt vaan rohkeasti uutta kohti, teet kaikkes että toi mies on historiaa! :)
paljon jaksamisia sulle pepper!
VastaaPoistaSe on vaikeaa kun sydän sanoo toista ja järki toista!
Kirjoittele vaikka ylös niitä huonoja asioita suhteestanne, miksi ette ole enää yhdessä. Huonona hetkenä kaivat lapun esiin, ehkä se auttaa sua palautumaan maan pinnalle. Ehkä olet normaalissa olossa löytänyt sellaisia asioita, joita et vaikeina hetkinä muista toisessa ihmisessä!
Oot käynyt vaikeita asioita matkas varrella läpi ja voin kertoo, etten mä olisi ollenkaan niin vahva ja täysjärkinen niissä tilanteissa kuin sä!
Ja kuten tuossa jo sanottiinkin, ei sen parisuhteen kuulu olla niin vaikeaa. Toki sen eteen pitää tehdä töitä ja vaikeuksista selvitä..
Tässä on itsellä ollut pitkähkö "projekti" yllä joka on tuottanut paljon mielipahaa, epäreiluuden tunnetta ja itkua. Silti minä, ei uskova ihminen, olen ruvennut sisäistämään että kaikella on tarkoituksensa. En usko että vastoinkäymisiä tulee vain siksi että "elämä on".. Vaikka sillä hetkellä tuntuu kuinka elämä on epäreilua ja elämä koettelee aivan liikaa, niin myöhemmin huomaa syyn miksi oli tapahtunut näin..
Toivon sulle kovasti aurinkoa elämään jotta jaksat vaikeiden aikojen ylitse!
t. Pekoni
Tänään alkoi kolmas päivä sinkkuna, Elämäni Mies jätti minut 6 vuoden jälkeen..
VastaaPoistaVoimahalaus sulle Teija! Mitkään sanat eivät poista tyhjyyttä ja pahaa oloa...sen tekee vain aika, puhuminen uudestaan ja uudestaan, sekä ulos itketyt kyyneleet. Uskon että löydät sisältäsi vahvan naisen ja menet tämän surun yli. Koita keskittyä edes hetki kerrallaan kaikkeen sellaiseen mistä nautit, äläkä jää yksin neljän seinän sisälle vaan pakottaudu liikkeelle. Ei ehkä heti, mutta vedä itsellesi raja. Ja kaiken helvetin keskellä usko viisaampiasi, että erosta selviää...se vie aikaa, mutta silti. Tsemppiä!
Poista